Aseksuaalisuus ja sukupuoli

Ei sukupuolta ole sinänsä olemassa muuta kuin ehkä rajatussa biologisessa mielessä. Mutta sukupuoleen liitettävät sosiaaliset normit ja mallit ovat osa kulttuuria ja ihmisten välisiä käyttäytymisnormeja. Ne ovat kielen tuotetta, eivätkä fyysisesti todellisia.

Ihmisen on helppoa määritellä itsensä sukupuolen kautta, koska miesten ja naisten ulkonäkö eroaa toisistaan keskimäärin melko paljon ja koska suurin osa ihmisistä on heteroseksuaaleja. Ja tämä on kai syy sille miksi sukupuoli sosiaalisena konstruktiona on alunperin syntynytkin.

Sukupuolinormit voivat hämmentää ihmistä etenkin silloin jos ei itse koe vastaavansa itselle määrätyn sukupuolen normeja. Silloin alkaa väkisinkin miettiä että onko minussa jotain vikaa kun en käyttäydy samoin kuin muut miehet/naiset.

Aseksuaalit ovat ryhmä jonka olemassaolo on alettu myöntää laajalti vasta viime vuosina. Sitä ennen aseksuaalisuus nähtiin patologisena tilana joka vaati hoitotoimenpiteitä. Seksi on niin keskeinen osa kulttuuria että ihmiset jotka eivät syystä tai toisesta halua sitä, mielletään epätodellisiksi tai sairaiksi. Valtavirtakulttuurin ja normien mukaan ihmisellä on pakko olla seksuaalisia haluja ja toiveita jossain vaiheessa lisääntyä. Nämä määritelmät sulkevat ulkopuolelleen melko moniakin ihmisiä.

"Ehkä siksi en tunne vetoa nimenomaan sukupuolia kohtaan..? Minua myös ahdistavat kovin perinteiset ja tiukat sukupuoliroolit ja rakenteet."

Voisi olla minun kirjoittamaani tekstiä. Olen itse romantikko (?) aseksuaali, mutten osaa tehdä selkoa edes omasta romanttisesta suuntautumisestani. Bi-, lesbo-. panromantikko? Mistä sen tietää?

Mikä omaan sukupuolen kokemukseeni tulee, koen kyllä itseni naiseksi, mutten määrittele itseäni ensisijaisesti oman biologisen sukupuoleni (sex) kautta. Olen sinänsä sinut asian kanssa, enkä koe olevani väärässä ruumiissa tai muuten "jumissa". Silti, biologinen sukupuoli kertoo ihmisestä vain niin paljon ja lisäksi koen perinteiset sukupuoliroolit ja -odotukset erittäin epämukavina.

Genderin tasolla koen itseni enemmän androgyyniksi kuin naiselliseksi olennoksi.

Koen ensisijaisesti olevani oma persoonani, sitten ihminen, sitten mies. Ja koska kävin sukupuolenkorjausprosessin läpi, voin sanoa vain että sukupuoli on asia jonka koen vahvana, mutta se ei määrittele minun persoonaani, eli olen millainen olen, enkä yritä olla maskuliininen sen enempää kuin persoonaani sopii. Minä olen minä sellaisena kuin olen.