Kun opiskelen, olen. En tiedä miksi et etsinyt minua kirjojen alta vaan käänsit pääsi. Kuin minua ei olisi olemassa. Halusin tulla siksi miksi minä olen aina halunnut. En vain tiedä sitä vielä. Tiedätkö sinä? Sinä, opiskelija. Kirjoja vai kyniä? Vai molempia? Miksi me täällä olemme, jos voimme olla? Olla mitä? Elää ja olla. Olla kirjojemme alla? Ihan kuin kukaan ei kuule minua. Kuule sinua. Häntä tai naapuria. Naapuria, joka huutaa kirjan alta. Kolkuttaa seinään. Vieressäni on. En vain näe häntä seinän läpi. Mutta siellä hän on. Aina vain on. Niin kuin sinä tai minä. Kirjojemme alla. Missä tahansa olen, on kirja päälläni. Nuo kirjaimet, numerot, pisteet, pilkut. Ne kaikki tunnen. Olen aina tuntenut. Tunnen edelleen. Tulen aina tuntemaan,
Voimia teille rakkaat opiskelijat!
Voimia teille rakkaat opiskelijat!
Vastaukset 1
Vanhimmat
No kiitos, voimia tarvitaankin! En nyt ihan ymmärtänyt mitä hait hienolla runollasi, mutta aika kurjalta sait opiskelun kuulostamaan. Että ihan noin paljonko pitäisi erakoitua sinne kirjakasan alle? Ehei:D Tunnen sen kirjallisuuden lähinnä tuolla pääkopan sisällä kasvavana tietomääränä, en minään painolastina...Minä vien ja kirjat vikisee!