olen tässä jo pidemmän aikaa ihmetellyt ihmisten suhtautumista alle 25(!!!) vuotiaisiin äiteihin.siis pointtihan on,että jokainen meistä on erillainen.itse remusin 13.17 vuotiaana niin paljon,että kiinnostus juomiseen jne on kokonaan mennyt.näin on käynyt myös monelle kavereistani,joilla on pieni lapsi.me olimme aikanamme niitä pahimpia tapauksia.menovaihe voi vielä joskus tulla,myönnän sen.mutta niin voi minkä ikäiselle tahansa!!!
tiedän erään kolmekymppisen äidin,joka jättää lapset melkein päivittäin kahdestaan,kun haluaa olla menossa mukana.ja nuorempi on vasta 4vuotta!!!
että tapaus tämäkin.siis älkää jaksako aina yleistää!!!
myös sukulaisten suhtautumista ihmettelen syvästi.kaikki muut ovat ottaneet asian hyvin,paitsi omat isovanhempani.heille tämä on häpeän aihe.en ole naimisissä,mutta kuitenkin olen täysiikäinen.itse he tekivät ensimmäiset lapsensa minun ikäisenä silloin aikoinaan.eli vähän ristiriitaista...osaako joku kommentoida tota tai onko jollakin samanlaisia kokemuksia.
kiitän kaikkia kavereitani,että he eivät ole väistyneet rinnaltamme vaan ovat koko ajan menossa mukana ja haluavat olla lapseni elämässä mukana!=)
mutta teiniäipät ja varsinkin sinä kriitikko,vastailkaapas!!!
tiedän erään kolmekymppisen äidin,joka jättää lapset melkein päivittäin kahdestaan,kun haluaa olla menossa mukana.ja nuorempi on vasta 4vuotta!!!
että tapaus tämäkin.siis älkää jaksako aina yleistää!!!
myös sukulaisten suhtautumista ihmettelen syvästi.kaikki muut ovat ottaneet asian hyvin,paitsi omat isovanhempani.heille tämä on häpeän aihe.en ole naimisissä,mutta kuitenkin olen täysiikäinen.itse he tekivät ensimmäiset lapsensa minun ikäisenä silloin aikoinaan.eli vähän ristiriitaista...osaako joku kommentoida tota tai onko jollakin samanlaisia kokemuksia.
kiitän kaikkia kavereitani,että he eivät ole väistyneet rinnaltamme vaan ovat koko ajan menossa mukana ja haluavat olla lapseni elämässä mukana!=)
mutta teiniäipät ja varsinkin sinä kriitikko,vastailkaapas!!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
jos niitä lapsia alkaa vääntämään 15-vuotiaana kun itsekkin on vielä lapsi joka tarvii sitä aikuisten hoivaa...
Itse olen 10-vuotiaasta asti hoitanut kännistä lähemmäs viisikymppistä äitiäni joten suuta soukemmalle.
itse olen 18 vuotiaana muksuni saanut,joten olenko teiniäiti?neuvolan mukaan en,mutta olen nuori äiti???
en mäkään ihan 15vuotiaana lasta olisi hankkinut...tuli parin tutun kohalla nähtyä miten käy.mutta sit taas 17v muksun saaneet ovat pärjänneet hyvin!edelleenkin tapauskohtaista...
elämä vasta alko kun sain lapsia...ekan 20-vuotiaana....ja ois kyl kuivaa elämä jos ei ois noita kahta lasta...nyt oon 22. Eikä oo tullu minkäänlaista menovaihetta,nautin olla lasten kanssa...vaikka en kyllä oo mikään kotihiiri,nuorempana menin paljonkin...eivaan jaksa kiinnostaa sellanen pintaliitoelämä enää.
Minä en ymmärrä, miksi teiniäiti puolustelevat lapsentekoaan sillä, että bilettäminen yms. ei kiinnosta. Sekö tekee valmiin äidiksi, jos ei kännäily kiinnosta? Siihen äitiyteen liittyy niin paljon muuta. Lapsi rajoittaa elämää monin tavoin. Matkustelu, opiskelu, ex-temporereissut voivat jäädä. Pienen lapsen kanssa voivat jopa tavalliset jokapäiväiset asiat jäädä taka-alalle. Syönti, nukkuminen, telkkarin katselu, lukeminen. On pakko asettaa lapsi joka tilanteessa etusijalle. En kovin usein käy seuraamassa tätä palstaa, mutta joskus ihan hävettää lukea teiniäitien puolusteluja. Usein myös ihmettelen vanhempien äitien hyökkävää kommentointia teiniäitejä kohtaan. Teiniäitiyteen ei pidä kannustaa, ei missään nimessä. Siinä vaiheessa, kun teini tai nuori saa lapsensa, ei moralisointi enää auta. Siinä vaiheessa tulee tukea nuorta äitiä. Monella teiniäidillä näyttää olevan kommentointien perusteella hirveä tarve todistella pärjäämistään. Kaikilla äideillä on joskus vaikeaa. Ei sen myöntämistä tarvitse pelätä.
ehkäpä juuri tuota haettiin kirjoituksessa takaa,tulitko sitä ajatelleeksi?eikö sitten lapsi rajoita 30vuotiaan elämää???itselläsikin on hieman hyökkäävä asenne...
miksi sinua hävettää lukea puolusteluja?jossainhan niitäkin on pakko olla!kun päin naamaa ei oikein viitsi puolustella omia valintojaan,kun kaikki tyrmäävät ne heti kuorossa.oletko koskaan ajatellut,että miksi meillä on niin kova tarve puolustella?eipä ole tainnut koskaan tulla mieleenkään...ajattele itsesi meidän tilanteeseemme,kun kaikki arvostelevat,neuvovat ja haukkuvat päin naamaa.hyvät käytöstavat saa näköjään unohtaa kun kyseessä on "teiniäiti".eli miksi siis emme puolustelisi valintojamme?ja toiseksi,mitä ne kenellekkään kuuluvat.nostan itseni arvostelijoita korkeammalle,he ovat keskenkasvuisia itse.ei käytöstapoja.johonkinhan se oma katkeruus on purettava...kateuttako???