Juuri nyt saa naiset kyllä pyyhkiytyä vähäksi aikaa mielestä! Semmosta vaan, että kun välimatkaa on niin silloin kyllä vilkuillaan jne. mutta kun kävellään ohi niin sitten tuijotetaan suoraan eteenpäin/seiniä/lattiaa vaikka minä niin yritän katsoa silmiin ja hymyilläkin, ei hyvä.. Kysymys siis yhdestä beibestä. Tämä lienee taas joku käsittämätön peli, että mukamas ollaan joskus kiinnostuneita, mutta kohta taas niin jäätä kuin vain olla ja voi.
Voinko olla oikeassa jos epäilen, ettei tyttö osaa päättää? Vai ujoutta? Tuskin sentään.. kunhan olen sellainen, että minun kanssa on hauska leikkiä ja harjoitella flirttaamista :(
Voinko olla oikeassa jos epäilen, ettei tyttö osaa päättää? Vai ujoutta? Tuskin sentään.. kunhan olen sellainen, että minun kanssa on hauska leikkiä ja harjoitella flirttaamista :(
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tee sä vaik se alote! jos se on ujo..ni kyl säkin oot,ku et tee mitään alotetta. Jomman kumman se alote on tehtävä kuiteskin!
Jup sama juttu mulla, kun on ollaan vähänkin lähempänä toisiaan niin se kattelee heti jonnekin toisaalle, eikä millään voi katsoa edes mua kohti, vaan se välttelee katsomasta muhun.. outoja tosiaan joskus noi likat..
täs olis kommentti meiän muijien näkökulmasta: ehkä kyseinen beibe on kiinnostunu, mut todellaki ujo...saattaa jopa miettiä, pelaatko sä jotain peliä sen kanssa; ootko oikeesti kiinnostunu just hänestä...mut onnee :)
Eihän sitä edes uskalla mennä mitään juttelee kun tulee liiankin usein mieleen, ettei tämä tyttö todellakaan ole kiinnostunut, johtuen tästä käytöksestä.
Tarvitsisin yhden ainoan pidemmän katseen hymyn kanssa hieman lähempää (max. 10m :) niin voin vannoa, että menisin hänen luokseen, mutta kun ei.. siis vain sen takia, että olisin sitten varma. En kyllä aio tyrkyttää itseeni kellekään enää ikinä, liikaa kauhukokemuksia yläasteelta.
Nyt just tuntuu niin väsyneeltä, ettei jaksais pohtia tai enää katsella häntä, mutta pieni toivon pilkahdus ja haaveet aina herää kun hänet näen..
Ei siinä oo muu ku se tytön ujous.mä toimisin varmaan ite samoin..uskaltaa kaukaa kattoa, mutta lähellä menee tavallaan lukkoon..
Näin saattaa ehkä olla.. harmi vaan kun minä(kin) olen niin ujo. Pitää uskaltaa joku päivä ylittää kai itsensä ja mennä vaan hänen luo vaikka pää olisikin siinä tilanteessa tyhjä.
Välikysymys; Meneekö kaikki pipariksi jos en saa sanaakaan suusta vai voiko siinä tilanteessa turvautua siihen, että "Ajatus ainakin oli kaunis.."? Onko jollekin käynyt niin? Meikäläiselle käy vähän turhan usein niin, etten keksi mitään sanottavaa jos tilanne on vähänkin jännitävä, ihan tyhmä virne vaan naamalla..
Lisäisin tässä nyt vielä, että kun hän on kaverinsa kanssa niin silloin riittää rohkeus jonkin tasoiseen salaperäiseen hymyyn, en kuitenkaan ole varma, voivathan he vaikka vitsailla jostain ja olla siksi iloisen näköisiä niinkuin toverukset yleensä.. Tarvitsen telepaattisia kykyjä.. mutta koitan skarpata siitä huolimatta :)
mä olin kans enne sellane mut en enää...se varmaa johtu ujoudesta tai jostain...mut kyl siittä pääsee eroon ajan myötä ainaki mä pääsin...
Ihan selvästi ujo ja varmaanki kiinnostunu.
Go for it! =)
Nyt alkaa toivo lähtee..
Saakeli mun kanssa! Menettänyt olen nyt kyllä mahiksen.. olis vaan heti pitäny tarttua tilaisuuteen, näkyy olevan nimittäin toinen mies selvästi jo kuvioissa.
No eipä tarvitse enää jahkailla. (Sangen pieni lohtu..)
Kunpa nyt ei enää yhtään hymyä tai katsetta tytöltä, etten taas ala kuvittelemaan asioita..
Silmistäni en vaan saa pois sitä kysyvää, lohdutonta..ja viimeistä "sellaista" katsetta jonka hän minuun loi ja johon en silloin vielä kunnolla uskaltanut vastata. Nyt kun uskaltaisi niin..!
Tää on aina tätä mun kanssa, yläasteella yksi tyttö oli aika tulinen muhun vaan muuttui sekin hänellä vihaksi ennen kuin ehdin lämmetä. EI yhtään hyvä.
Ei tässä nyt mikään sureta, suremiset on surettu jo peruskouluaikoina, nyt alkaa vaan harmittaa elää itsensä kanssa,
on tämä elämäkin yksi sellainen koulu..
jep-selvä tapaus-UJO.