Tuntuu että mielenterveyteni on alkanut hajoilemaan sen takia, kun olen kertonut että olen 15-vuotiaana seurustellut 27-vuotiaan kanssa. Nyt olen 19 ja emme ole enää yhdessä koska mies kuoli kohta about 5-vuotta sitten.
Hän oli nisti ja rikollinen. Meni henkirikoksen uhrina.
Mielenterveyteni on alkanut hajoilemaan myös sen takia, että tykkään harrastaa paljon seksiä. Sain siitä huonon leiman ja huorittelua.
Perheeni puolestaan oli taas epätasapainoinen. Äiti sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä, isä oli masentunut ja alkoholisti. Niiden riitelyn keskellä sain olla monen, monen, monta kertaa, emmekä ole olleet kohta missään tekemisissä kahteen vuoteen ja tuskin tulemme olemaankaan, ei mulla ole sen lapsuuden helvetin jälkeen mitään haluja siihen. Sukulaisia mulla ei yksinkertaisesti ole (pieni suku, en tunne ees kaikkia, moni kuollu, vanhempani ei ollu koskaan halukkaita oikeen sukuloimaan... ) ja sisaruksia mulla ei myöskään ole, ainut lapsi olen.
Mun seurustelusuhteet on ollu tämänlaiset:
- 13-vuotiaana seurustelin ekan kerran, 15-vuotiaan pojan kanssa, suhde kesti 7kk.
- 14-vuotiaana seurustelin 20-vuotiaan kanssa, suhde kesti 3kk.
- 14-vuotiaana seurustelin myös yhden 17-vuotiaan kanssa, suhde kesti myös 3kk.
Sitten tutustuinkin about 15-vuotiaana myös tähän 27 (26-vuotiaaseen) mieheen, aloimme seurustelemaan kun edellisestä erostani oli kuukausi ja kerettiin olla 2kk yhdessä, kunnes mies tapettiin huumevelkojen takia..
Olin sen takia pitkään paskana, koska vaikka kerettiin olla vain pari kuukautta yhdessä, se oli ihanaa aikaa. ;/ meillä oli mukavaa yhdessä ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä, miehen päihdeongelmasta huolimatta, mä olin portti miehelle tavalliseen onnelliseen elämään koska mulla ei ollut päihdeongelmaa niin hän sai erillaista seuraa ja eri ikästä seuraa myös, mistä oli kovin iloinen... ja mie iloitsin aina mun vanhemmista kavereista, koska kun alotin seksin harrastamisen 14-vuotiaana ja sen jälkeen olen harrastanut sitä paljon, niin mua haukuttiin vaan huoraksi ja lutkaksi... Mies ei sitten semmosista jutuista välittänyt ja oli tukena ja sanoi, että hän on kokenut pikkuisen kovempaa.
Hän oli nisti ja rikollinen. Meni henkirikoksen uhrina.
Mielenterveyteni on alkanut hajoilemaan myös sen takia, että tykkään harrastaa paljon seksiä. Sain siitä huonon leiman ja huorittelua.
Perheeni puolestaan oli taas epätasapainoinen. Äiti sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä, isä oli masentunut ja alkoholisti. Niiden riitelyn keskellä sain olla monen, monen, monta kertaa, emmekä ole olleet kohta missään tekemisissä kahteen vuoteen ja tuskin tulemme olemaankaan, ei mulla ole sen lapsuuden helvetin jälkeen mitään haluja siihen. Sukulaisia mulla ei yksinkertaisesti ole (pieni suku, en tunne ees kaikkia, moni kuollu, vanhempani ei ollu koskaan halukkaita oikeen sukuloimaan... ) ja sisaruksia mulla ei myöskään ole, ainut lapsi olen.
Mun seurustelusuhteet on ollu tämänlaiset:
- 13-vuotiaana seurustelin ekan kerran, 15-vuotiaan pojan kanssa, suhde kesti 7kk.
- 14-vuotiaana seurustelin 20-vuotiaan kanssa, suhde kesti 3kk.
- 14-vuotiaana seurustelin myös yhden 17-vuotiaan kanssa, suhde kesti myös 3kk.
Sitten tutustuinkin about 15-vuotiaana myös tähän 27 (26-vuotiaaseen) mieheen, aloimme seurustelemaan kun edellisestä erostani oli kuukausi ja kerettiin olla 2kk yhdessä, kunnes mies tapettiin huumevelkojen takia..
Olin sen takia pitkään paskana, koska vaikka kerettiin olla vain pari kuukautta yhdessä, se oli ihanaa aikaa. ;/ meillä oli mukavaa yhdessä ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä, miehen päihdeongelmasta huolimatta, mä olin portti miehelle tavalliseen onnelliseen elämään koska mulla ei ollut päihdeongelmaa niin hän sai erillaista seuraa ja eri ikästä seuraa myös, mistä oli kovin iloinen... ja mie iloitsin aina mun vanhemmista kavereista, koska kun alotin seksin harrastamisen 14-vuotiaana ja sen jälkeen olen harrastanut sitä paljon, niin mua haukuttiin vaan huoraksi ja lutkaksi... Mies ei sitten semmosista jutuista välittänyt ja oli tukena ja sanoi, että hän on kokenut pikkuisen kovempaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mut jotkut ihmiset on joskus mulle sanonu, et sun rikkinäinen perhe tausta on voinut vaikuttaa siihen että mä olen valinnut vanhempia miehiä, rikollisia, nistejä... Mutta en ainakaan itse koe että olisi vaikuttanut. Olen vain rakastunut/ihastunut johonkin henkilöön, siinä kaikki, niin kun meistä jokainen ihminen. Ensimmäinen suhteeni oli ihan kunnolliseen poikaan, ei päihdeongelmaa, ei rikollisuutta, luki itsensä peruskoulun jälkeen sähköasentajaksi, tuli 20-vuotiaana isäksi, 21-vuotiaalle kunnolliselle lähihoitaja tyttöystävälleen. Toinen miehistäni oli hyväntahtoinen, mukava ja ehkä myös hieman nössö, mutta alkoholisti, nykyään kyllä ei juo enää niin paljon. Kolmas poikaystävistäni oli taas ihan kunnollinen ja opiskeli itsensä peruskoulun jälkeen metallialalle. Neljäs oli tämä 12v vanhempi, nykyään kuollut ja suurempaakin rikollisbisnestä pyörittänyt nisti. Sitten tämän miehen jälkeen olin yli vuoden sinkkuna, kunnes tapasin mun seuraavan miehen 2v vanhemman rikollisen ja sekakäyttäjän, joka sitten puolestaan hakkasi mua, uhkasi tappaa, meni linnaan, melkein sai vedettyä kaulavaltimonsa auki ja syytti siitäkin mua... Sen kanssa olin vuoden verran eli 16-vuotiaasta sitten 17-vuotiaaks ja nyt oon 19 ja oon ollu taas 2 vuotta sinkkuna, kohta 3.. Niin onko tää teidän mielestä jotenkin hälyyttävää??
Rakastin todella sitä 12-vuotta vanhempaa narkomaania, niin hullulta kun se kuulostaakin ja tiedän että tuo ikäero voi joidenkin korviin kuulostaa myös hullulta, mutta itsestäni se ei ole mitenkään kamalaa! tuo on kuitenkin se korkein ikäero, miten paljon vanhemman miehen kanssa voisin olla ja se pystyy. Mutta never say kuitenkaan never. Mä inhoon tehdä sellasia päätöksiä jotka pitää olla just eikä melkeen, eikä niitä saa myöhemmin muuttaa, vaikka alkaisi tuntua toiselle!. Ei sellaisessa minusta ole mitään järkeä ja elämä ei ole niin yksinkertaista, etteikö vois sanoa et ei voi ihastua paljon nuorempaan tai vanhempaan... Kun mielestäni ei kuitenkaan minkään pedofiilian puolelle menty, enkä koe itseäni mitenkään hyväksikäytetyksi kun mies ei tosiaan käyttänyt hyväksi, olin nuori kuten hänkin vaikka vielä ala-ikäinen. Olen tykännyt myös elää aina radikaalisti ja omaa elämääni just niin kun tahon ja olla oma rotuni, siksi ehkä nämä myös nämä ikäerot, nistit, rikolliset... Rakastan tuntea ja kokea. Mutta pääasia on kuitenkin se, että on kyse aina oikeasta rakkaudesta ihmistä kohtaan ja päihdeongelmainenkin on ihminen, vaikka välillä tuntuu että moni unohtaa sen! ei se kama tai alkoholi kuitenkaan kokonaan niitä aivoja turruta.
Mut paha oloni ei siis ikinä tullut elämäni omista valinnoista tai mielenterveys mennyt sen takia pilalle, vaan sen takia että ihmiset haukkuu ja tuomitsee..
Ei saa elää elämää omalla tavallaan (Miksi?), vaikka ei satuttaisi muita!. Eikö se ole se tärkein asia? :o
No eikö yhtäkään vastausta tule? :)
Kyllä ensin kauhistuisin jos 14v seurustelisi 27v kanssa. Mutta riippuuihmisestä. Vaikutat kypsältä ja motiivisi seurusteluun hänen kanssaan on puhtaasti rakkaudesta ja olet tiennyt mitä olet tekemässä. Usein kuitenkin 14v on vielä täysin epäkypsä ja vaarassa joutua hyväksikäutetyksi. Mutta vaikka kuinka rakastuisit uudelleen samanlaiseen rikolliseen, niin ota nyt hyvänen aika järki käteen ja etsi itsellesi kunnolinen lainkuuliainen mies ettet vedä itseäsi mukaan noihin huumejuttuihin! Oon ihan tosissani. Älä seurustele enää nistien kanssa. Rakastut niihin vaan sen takia et isäsi on käyttäny päihteitä. Tee omasta elämästäsi ja lastesi elämästä parempi mitä sinulla oli. Tsemppiä
Kyllä ensin kauhistuisin jos 14v seurustelisi 27v kanssa. Mutta riippuuihmisestä. Vaikutat kypsältä ja motiivisi seurusteluun hänen kanssaan on puhtaasti rakkaudesta ja olet tiennyt mitä olet tekemässä. Usein kuitenkin 14v on vielä täysin epäkypsä ja vaarassa joutua hyväksikäutetyksi. Mutta vaikka kuinka rakastuisit uudelleen samanlaiseen rikolliseen, niin ota nyt hyvänen aika järki käteen ja etsi itsellesi kunnolinen lainkuuliainen mies ettet vedä itseäsi mukaan noihin huumejuttuihin! Oon ihan tosissani. Älä seurustele enää nistien kanssa. Rakastut niihin vaan sen takia et isäsi on käyttäny päihteitä. Tee omasta elämästäsi ja lastesi elämästä parempi mitä sinulla oli. Tsemppiä
Moi!
Siis olin 15v ja hän 27v kun aloimme seurustelemaan. Ilmaisin asian ehkä vähän epäselvästi, syy tähän on se, että kun meillä on eri aikaan synttärit niin olimme vielä eri ikäisiä... =D mutta sinä vuonna siis kun aloimme seurustelemaan, minä täytin 15v ja mies 27v.
Mä en tajua miksi itse en nää tuota yhtään kauhistuttavana...?
Voiko 14v joutua hyväksikäytetyksi jos hän on voimakastahtoinen? Itse nimittäin olen ja sen takia tuntuu, että ihmisten on ollu vähän vaikee aina ohjailla mua... Loppujen lopuks oon aina tehny päätökset asioissa oman pään mukaan, vaikka kuka ois sanonu mitä tahansa... Ja joskus oppinutkin tuon luonteenpiirteen takia asioita todellakin kantapään kautta! Kova on ollut elämänkoulu. :)
Ja en kyllä pyri ehtimään nistiä miehekseni oikeen etsimällä tai rikollista, vaikka ei keretty kunnolla miehen kanssa yhdessä olemaan ja tuntemaan... Niin kyllä välillä hänen päihdeongelmansa ja rikollisuus, aiheutti raskaita tuntemuksia meidän molempien välille..
Niin ja en tiedä onko tämä mun homma sit ollu kiinni siitä, millainen oma isäni oli lapsuudessa/nuoruudessa. Voi kai sitä ihminen rakastua muutenkin, laitapuolenkulkijoihin jos on luonteenpiirteissä vaan sellanen puoli et ne pahat pojat nyt jostain syystä kiehtoo ja vetää puoleensa..? Mietin välillä että voiko mun lapsesta tulla samanlainen, vaikka tarjoaisin hänelle ihan erillaisen lapsuuden perheen mitä itselläni oli, sellaisen tavallisen ja onnellisen...? Tottakai, tahdon ehdottomasti tarjota itselleni paremman elämän mitä se on tähän asti ollut, samoin lapsilleni pelkkää hyvää.
Kiitos tsempeistä! =)
Alle 20-vuotias on vielä sen verran kehittymätön, että kykyä arvioida, mikä on itselle hyväksi (pitemmän päälle) ei ole ja siksi on vanhemmat. Vanhempien tehtävä on suojella lapstaan kokemuksilta, jotka saattaisivat tulla lapselle liiankin raskaiksi.
Lapsi ei ymmärrä, milloin ottaa liian suuren taakan harteilleen esimerkiksi lähtee "hoitamaan" aikuista päihdeongelmaista. Rakkaudeltahan se silloin tuntuu ja tuntuu monesta aikuisestakin, joka löytää itsensä päihdeongelmaisen vierestä (todennäköisesti aika onnettomana, jos pysty sen itselleen myöntämään).
Kehittymättömyyden vuoksi alle 16-vuotiaiden kanssa harjoitettu seksi (jos toinen osapuoli on vanhempi) katsotaan seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Rakkauden tunteiden tunteminen ei asiaa muuta. Jokainen pedofiilikin sanoo rakastavansa lapsia ja lapsi voi oikeasti tykätä huomiosta.
Rakkautta kaikki tarvitsee. Mistä sitä uskoo saavansa on toinen juttu. Jotkut nuoret (varsinkin tytöt) hakee sitä seksistä. Jälkeenpäin istekunnioitus voi ollakin jo aika romuna. Siinä ei "olin kapinallinen"- ajatus valitettavasti paljon lämmitä.
Tiedän, että et tykkää siitä, mitä kirjoitan. Tarkoitus ei todellakaan ole loukata. Nämä on asioita, jotka sanoisin omalle tyttärelleni. Toivotan sinulle kaikesta sydämestäni kykyä pitää itsestä huolta ja mielellään jonkun sinua auttamaan. Yksin me pärjätään, mutta tarvitseeko aina yksin?