Mun on ihan pakko lukea Aamulehdestä aina Viivi ja Wagner sekä B. Virtanen. Joskus tulee jotain muutakin luettua, mutta nämä kaksi ovat ohittamattomat
Luetteko sarjakuvia?
Wagner on söpö<3
1192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä.
Seuraan edelleen paljon sarjakuvia. Sarjakuva sinällään eritttäin laaja taideala, sitä monenlaista. Aloittja kertoi stripeistä, jotka tunnetuinkin sarjakuvamuoto, on niitä paljon muitakin. Ääripäinä kaiketi J.K.Juntusen yhden kuvan stripit tai sitten laajat kirjan kokoiset suuret teokset..
Itsellä paljon fanitettavia juttuja, Mobelius, Spirit, Etenkin Crumb, Ankardo, vaikka mitä. Mainiten, luin tässä taannoin Aku Ankan Lataamosta kaikki vanhat kunnon Carl Barksin ankkarit :DDD Mitenkään siis hylkimättä Don Rosaa ja muita ankkarin tekijöitö, mutta Baarks on rautaa. loistava tarina pohjalla, loistava kertojana, loistava piirtäjä, loistava lopputulos.
Öf, ei siis pitänyt alkaa fanittamaan sen kummemmin ketän tekijää. Sarjis erittäin voimallinen ilmaisukeino taiteen alalla. Kantaaottavaa, ajatuksia herättävää, asioihin vaikuttavaa, kuten kaikki muukin taide. Monet pitää lasten juttuina ja vitseinä, siis humpuukina, Sarjis on vakavaa taidetta ja sit tehdään isolla pieteetilla ja ajatukslla, kuten kaukkea muutkin taidetta. Jos nyt joku ei pidä sarjiksista, tai ei tajua niitä, se heidän ongelmansa, jotkut tajuaa. Aika monikin tajuaa. Sarjis ei ole suoraa kerrntaa, se on tiivistettyä ja siinä aina pakko käyttää erilaisia kerronnan tyylejä, siis sarkasmia, kyynisyyttä, slapsstikkäi jne.
Mä voisin kirjoittaa palstan täyteen asiasta, olen sarjisharrastaja. Luen päivittäin sarjiksia, siis srippejä eri julkaisuista. Mutta luen muutenkin sarjiksia, ostelen sarjiskirjoja, keräilen joitain sarjistaiteilijoita, tunnen henkiläkohtaisesti sarjisten tekijöitä. Olen muuten nähnyt livenä DonRosankin ! Sarjiksilla tarpeensa ja tilauksensa. Ei niitä kaikki seuraa, eivät arvosta, se heidän ongemansa. Mutta faneja riittää, jopa nykyahan vauhdikkaassa virtuaaliteknologia maalilmassa.
Joulunajan ajankohtaisstrippi:
http://kuvat.kaleva.fi/cartoons/67b22f7b8a0a4e1a81dbaa4e8cc66073.png
=DW=
Unohdit Näkymättömän Viänäsen.
Luen/katson minäkin sarjakuvia. Aikoinaan oli päiväledessä Touhulan perhe/Helmi ja Heikki, Fantom, Matti Mainio ja Jussi Juonio, Tenavat, ym. Kaikkia en edes muista.
Touhulan perhe/Helmi ja Heikki ilmestyy edelleen Suomen kuvalehdessä. Mun mielestä ne niitä ikivanhoja strippejä.
http://suomenkuvalehti.fi/kategoria/sarjakuvat/
Pitääpi klikata Kramppeja ja nyrjähdyksen kuvaa, pääsee lukemaan sen, sekä just Touhulan perheen. Sitä, onko noit muut lehtijilkaisuna jossain, sitä en tiedä. En lue laisinkaan paperilehtiä mulla käsitys, kaikille ei ole lupia nettijulkaisuuun, voivat olla ehkä siis paperilehdessä. Netistä löytyy kyllä hakusanalla melkein mitä tahansa sarjiksia, ainakin jonkin verran, tekijänoikeuksien omistajien hankala valvoa nettiä.
Sarjisten suosio hiipunut, animaatiot ja videot tulleet tilalle, mutta on niillä kannattajansa ja tekijänsä edelleen. Sarjikset menneet jotenkin tylsempän suuntaan noin piirrosten puolesta, hyvin harva enää piirtää käsin, joten jotenkin teollinen maku usein kuvituksessa, siksi diggailen enenpi vanhempaa sarjista. Vaikka ihan hyvä tavaraahan ne uuddetkin on sisällöltään muuten.
=DW=
Touhulan perhe on jo aika vanha, sillä lapsena aina ihmettelin että miten Heikillä pysyvät kaikki lautaset rivissä käsivarsilla.
Seura-lehdessä oli myöskin aikoinaan Ville Vallaton pikkupoika joka keksi kaikenlaisia kepposia.
Jonesin perhe kertoi kahdesta sisaruksesta, toinen oli vaalea ja toinen tumma.
Eipä oikeastaan ole nykyaikana enää noitten vanhojen veroisia. Fingerboria joskus silloin tällöin. Mummo seuralehdessä silloin kun se sattuu meille tulemaan.
Taitaa se entinen Fantom seikkailla nykyisin Musta naamio nimellä.
Ratsupoliisi King' kin oli aikoinaan jossakin lehdessä.
Huomasin että kun jäin eläkkeelle niin - aloin aamuisin lukea lehdestä myös sarjakuvat. Mutta Wagner ei ole suosikkini, pikemminkin inhokkini. Ilmeisesti huumorintajussani on jotain pahasti vialla...?
Yhden työkaverin suosikki Wagner oli ja olen kovasti yrittänyt ymmärtää miksi, vaan en ymmärrä. Tai no, erosi miehestään pian wagner-fanitusjuttunsa jälkeen, se saattaa jotain selittää. Että sellainen tapaus se.
Huumorintajua monenlaista.
Kyseessä kuitenkin tyylikeino, jota käytetään paljon taiteessa ja siis sarjakuvissakin. Itse pidän kaiketi eniten lähinnä sarkasmista tai jostain sen tyyppisestä, Viivi ja Wagner mulla ihan jes. Siinä pohditaan arkipäiväsiltä tuntuvia eroja miehen ja naisen käsityksestä parisuhteesta ja perhe-eloa noin yleisesti. Sinällään simppeleissä kertomuksissa mua kiehtoo se, kuinka lähellä ne kertomukset on aitoa elämää, esitettynä viihteen ja huumorin muodossa. Tai siis jotenkin noin.
Että en usko sun huumorintajussa mitään vikaa olevan, se voi olla erilainen, eikä kaikki uppoa huumorin kautta, se sitten asia erikseen, jos esitystapa ärrsyttää ja sisältö jää sen takia sisäistämättä. Sehän vaara kaikessa taiteessa ja erittäin helposti elävässä elämässä usein. Vääin kun ilmaiset jonkin asian jolekulle, seuraukset voivat olla ällistyttävät, vaikka asia sinällään olisi ihan asiallinen ja sisältö selkeä. Meitsillä nimitttäin sattuu tollasta harva se päivä, koittaessani kommunikoida tomppeleitten kanssa :D
Laitan linkin Juntiusen sarjiksiin, joulusta aiheutuen jouluaiheissin. Mä diggaillut Juntusta kymmeniä vuosia, tuli myösi tutuksi levykansitaiteilijana, teki alkuaikoin Leskisell, Alatalolle jne hienoja kansia, Mutta sarjiksia julkaissut Soundi-lehdessä lehden perustamisesta lähiten ja sitä kautta tyypin tyyli ja ilmaisu, sekä etenkin huumori erittäinkin läheistä. Ja täytyy sanoa, osaltaan varmasti vaikuttanut omaan ilmaisuunikin hyvin paljon, samaten ajatusmaailmaan. Tiedetään, tiedetään, kaikki ei näistä pidä, eivätkä kaikki ymmärrä ilmaisua, mutta eivät sisältöäkään kuvan takana.
Mutta siis pari Juntusta, mieluusti linkittäisin myös Crumpin ja monia muita, muta kohtuus linkittämisessäkin, kaikkea löytää kyllä netistä, jos aihe kiinnostaa.
http://www.soundi.fi/juntunen/tagi/joulu
=DW=
Hesarista olen lukenut vuosikymmenet Harald Hirmuisen, ja nyt olen jonkin verran alkanut lueskelemaan poikavuosien Tex Willeriä ja muita senaikaisia.
Luen Hesarista Fingerporin ja Masin. Joskus myös Harald Hirmuisen.
Viiviin ja Wagneriin kyllästyin jo useita vuosia sitten, sen aika oli joskus 15 vuotta sitten tai niillä main. Luultavasti toistaa itseään, niin arvelen. Haraldiakaan en lukenut kymmeneen vuoteen kun oli aina ne samat roolit päällä miehellä ja naisella, mutta sitten taas tykästyin siihen uudelleen.
Fingerporin sanaleikit ovat ehdottomia, mutta toisinaan tuntuu, ettei stripeissä ole mieltä.
ja miksi kamala luonto on niin tylsä? Idea tehdä sarjakuva luonnonvaraisista eläimistä on hyvä.
Viivi ja Wagner ovat jo vanhahtavia menneen ajan sarjiksia.
Aihe alkaa olla loppuunkaluttu, vanhan toistoa viivi ja wagner.
Yleensä aina, kun otan lehden käteen, niin aloitan takaapäin ja sarjakuvista, sitten vasta etusivulle. Minusta Ilta-Sanomien Kamala luonto on aina hyvä ja siitä ehdoton suosikkini on tämä
http://www.iltasanomat.fi/kamalaluonto/car-1288519950228.html