tuntuu niin käsittämättömän pahalta.
olen viimeisen 8kk aikana yrittäny tappaa itteni kahesti lääkkeillä.
ilmeisesti epäonnistuin siinäki. niinkö kaikessa muussaki elämäni aikana.
en jaksa, olen ihan loppu jo. kauan olen yrittäny pärjätä elämässä mukana mutta aina vaan potkii vastaan.
joka ilta kuvittelen ja toivon kuolevani.
liikenneonnettomuus, hyppään katolta, ammun itteni. hirttäydyn.
on niitä vaikka mitä ideoita käyny päässä läpi mutta ei vaan riitä pokka enään ees yrittään tehä mitään ittelle ko viimekertaki kävi niin kipeää.
kyllä son niin että elämä on rangaistus eikä mitään muuta,
ainaki minun kohalla.
olen viimeisen 8kk aikana yrittäny tappaa itteni kahesti lääkkeillä.
ilmeisesti epäonnistuin siinäki. niinkö kaikessa muussaki elämäni aikana.
en jaksa, olen ihan loppu jo. kauan olen yrittäny pärjätä elämässä mukana mutta aina vaan potkii vastaan.
joka ilta kuvittelen ja toivon kuolevani.
liikenneonnettomuus, hyppään katolta, ammun itteni. hirttäydyn.
on niitä vaikka mitä ideoita käyny päässä läpi mutta ei vaan riitä pokka enään ees yrittään tehä mitään ittelle ko viimekertaki kävi niin kipeää.
kyllä son niin että elämä on rangaistus eikä mitään muuta,
ainaki minun kohalla.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kuule poika, älä tapa itseäsiäsi. Älä hyppää junan alle, älä hirttäydy, älä ainakaan kävele keskelle moottoritietä.
Etsi onnea, ystävi, pieniä hetkieä, kaikkea mistä pidät! Maailma on pieni. Sieltä löytyy kaikkea ja voit tehdä mitä vain. Saman henkisiä hmisiä on kaikkialla. Löydät onnen vielä jostain, älä luovuta.
Sun kirjoituksesta herää kysymys että miksi? Onko sulla hyvä syy, miksi haluat kuolla? Mistä sinua rangaistaan? Onko sulla itselläsi huono fysiikka, sairastatko, pidätkö itseäsi rumana, meneekö sulla pieleen opinnot?
Sun iässä kun vielä koulussa joutuu seuraamaan muiden oppilaiden "onnistumisia kaikessa", kaikki kärjistyy. Mun neuvo, vaikkakin vähillä sun taustatiedoilla : Ole vähän lempeämpi itsellesi. Kun pääset eroon sinua piinaavasta kouluympäristöstä ja saat oman kämpän, sä pystyt hallitsemaan kokonaan itse sun omaa elämääsi, ja kukaan ei pysty enää kiusaamaan sinua millään lailla, oli ikävä tilanteesi nyt sitten millainen vaan.
Elämä on lahja, josta löytyy kaikkia pieniä ihania mahtavia asioita, joista voi ja pystyy nauttimaan. Muutama yö sitten kuulin radiosta Kylli Kosken, sen "Kylli-tädin" upean haastattelun jossa eräs ihminen plo sanonut Kyllille että hän säälii Kylliä, johon Kyllli että miksi, johon tämä ihminen että "sen takia koska hän iloitsee niin pienistä asioista". Kylli sanoi tälle ihmiselle että "hän säälii tätä ihmistä, koska hän ei osaa iloita eikä nauttia näköjään mistään muusta kuin vain suurista asioista", ja mielestäni oikea elämän asenne lähtee juuri tästä Kyllin oikean elämän asenteen "hoksaamisesta".
Pienistä asioista on helppo nauttia. Muistan, kun olin opiskelemassa nuorena, muuten sinun ikäisenä, minua stressaavassa ympäristössä, niin minulle tuli mieleen ajatus että "entäpä jos joutuisin olemaan Auschvitzin keskitysleirissä enkä täällä? Siellä missä kidutukset olivat jokapäiväistä arkea heidän asukeilleen, ei ollut ruokaa, ei vaatteita, pelko vain koko ajan, milloin kuolema tulee jonkun tappajan kautta, tai sitten hitaasti nälkään tai muuten kiduttaen tai kaikkien näiden toimesta?"
Tähän vertailevaan ajatukseen loppui siltä erää minun omat rutinat ja valitukset oman opiskelupaikkani huonoudesta, sen oloista ja minun omista asenteistani, kun tajusin oman hyvän onneni, miten hyvin minulla asiat todellakin on täällä Suomessa, joka on vapaa demokratia.
Kun on paha olla niin ei oikein saa kiinni mitään , edes sitä elämän pientä hetkeä, mistä ilahtuisi ja nauttia. Ei oikein jaksa ajatella yhtä päivää eteenpäin.
Olen ollut hyvin yksinäinen sinun iässä, koulukiusattu ym. köyhistä oloista ja tietenkin ujo ja huonot sosiaaliset taidot omaava. Siksi kai arkuuttani jäin työelämässäkin heikoille, vaikka olen tehnyt pätkätöitä.
Katso netistä videoita www.joulunlapsi.fi. Näet että miten vaatimattomissakin olosuhteissa ihmiset elävät ja voivat kokea jopa olemassaolon riemua.
Sinulla on nyt selvästi masennus ja silloin ei kyllä näe mitään valoa ja tulevaisuutta edessään.
Älä ota liian suurta kakkua edessäsi olevasta. Hakeudu saamaan apua, puhu pahasta olosta, kirjoita tai pura vaikka musiikin tai taiteen avulla sitä pahaa oloa.
Sinunkin elämällä on juju ja tarkoitus.
Mitä on tapahtunut? Miksi koet epäonnistuneesi? Auttaisikohan jollekin puhuminen?
koulut on ohi jo.
ja kyllä. sairastan, mutta sen sairauden kans pärjää.
ei minua se sairaus niinkään isommin vaivaa yksinään mutta tämä kokonaisuus.
ja on minulla kavereita, mutta silti tuntuu että oon ihan yksin.
enkä mitään tyttöystävää ees yritä ettiä enään, muutaman viimeisen tytön jälkeen huomasin että ei mulla vain kiinnosta. ei sitte yhtään.
ehkä se elämä on lahja, joillekkin.
ite oon enemmän innostunu siitä että mitä mulle tapahtuu kun kuolen,
en siitä että mitä mulla vois ehkä olla vielä edessä.
ennen haaveilin että ois lapsia, upea vaimo, iso talo ja hieno auto.
nykyään haaveilen että vaikka sairastuisin niin etten siitä selviäis,
silloin ei tarvis mennä oman käden kautta eikä kukaan kyselis että miksi.
oikeastaan ainoa asia mikä estää mua enää yrittämästä oman käden kautta on mun perhe.
nehän ois siitä ihan hajalla.
mutta niin oon kyllä minäki ihan hajalla, ollu jo tovin.
Hienoa, että pystyt myöntämään, että yhteiskunnan tyrkyttämä vaimo-lapset-talo -unelma ei ole sinulle. Todennäköisesti haluat siis elämältä jotain muuta ja hyvä niin, koska tuo klassinen idylli ei oikeasti ole koskaan toiminut kenelläkään. Kunhan tyrkyttävät, koska eivät itse koskaan kyenneet enempään eikä uskaltaneet kyseenalaistaa annettuja toimintamalleja, kuten sinä. Voi olla, ettet tapaa samanhenkisiä ihmisiä vielä pitkään aikaan, mutta mitä paremmin tunnet itsesi ja sen, mikä sinulle sopii ja mikä ei, sitä paremmin jaksat.
mun vanhemmat häpeää minua koska olen kuulemma juoppo.
kyllä, tottahan se sinänsä on kun kuitenkin juon melkein joka viikonloppu.
mutta päissään tuntuu hyvältä, ongelmat unohtuu hetkeksi.
en ees halua parantua tästä masennuksesta.
haluaisin vain saada tarpeeksi voimaa tehdääkseni jotain peruuttamatonta.
Aloita joku harrastus, aseta joku tavoite. Mutta älä tee mitään pahaa itsellesi, sinä olet tärkeä ja todellakin, suru olisi suuri sinun läheisillesi. Minun tulisi ainakin ikävä sinua. Yritä saada tekemisistä jotain iloa, kokeile erilaisia asioita saatat löytää jonkun kivan jutun. Puhu ihmisille, niin ehkä saat Hänestä kumppanisi jonka kanssa rakentaa tulevaisuutta. Älä heitä elämääsi hukkaan, elä se loppuu. kaikkea hyvää sulle ♥
Voi kun saisit ilon elämääsi ja innon elää. Taivaallinen Isäsi voi antaa sinulle tulevaisuuden ja toivon.
Kukaan ihminen ei ole tällä maapallolla painolastina, vaan kaikki ovat yhtä tärkeitä.
hyi saatana mitä paskaa, tämmöset yksinkertaset jeesustelija, uskovaisia tai ei, antaa tulta niille itsemurha ajatuksille
Toi sun teksti tuntu ihan kun oisin sen ite kirjottanu! Ainoo vaan että oon tyttö mut noi tunteet kuvailit ku suoraa mun elämää.