Vähän kummastuttaa (tässä juuri keskenmenon kokeneena rv5) että huh huh, yllättävän monipa sen on näköjään kokenut (varsinkin kun näitä sivuja selailee), vaikka "tavallisessa elämässä" ei juuri kuule keskenmenoista kenenkään puhuvan! Joten onkohan tämä jotenkin liian arka-/henk.koht.-/ikävä asia vai eikö (ainakaan minun)lähipiirissä kukaan ole samaa sitten kokenut?? Puhutteks te keskenmenostanne esim. lapsenlapsista haaveileville isovanhemmille tm.? Mun keskenmenosta ei tiedä kuin siskoni(mieheni lisäksi tottakai), mutta toisaalta tekis mieli puhua muillekin (ja ehkä kysellä onko suvussa keskenmenoja), mutta taas toisaalta ei (jos siitä sit pitäiski vaieta).. Mitenhän se on..
Km -Arka asiako?
Juuri km:n kokenut
4568
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
niin nyt kun tää keskenmeno tuli koettua niin on vasta tajunnut kuinka yleistä se on! Kaippa siitä saa ja pitääkin puhua jos siltä tuntuu. Mä en kylläkäänole halunnut mainita monellekkaan koska en halua että kaikki alkaa kyseleen koska uusi tulee. Asiasta tietää parhaimmat ystävät 3kappaletta, äiti ja tietysti mieheni.
Niin itsekin ihmettelin kun vasta sen jälkeen sain tietää että keskenmenon riski 12 ekalla viikolla on 30% vaikka siitä ei puhuta.Se on aika iso prosentti. Sen verran viisastuin etten seuraavan raskauden alussa kertonut raskaudestani kenellekään muille kuin miehelleni ja sovimme odottavamme yli 12 viikkoa ennen ilouutisen kertomista.
Keskenmenoista puhutaan ilmeisesti aika vähän. Minullekin lääkäri sanoi ensimmäisen keskenmenon jälkeen, että näitä tapahtuu aika paljon, mutta niistä ei vaan puhuta. Minulle jäi vähän sellainen kuva, kuin lääkäri olisi yrittänyt viestittää, että miistä ei kuulu puhua. Onneksi minun tuttavapiirissä keskenmenoista on puhuttu, joten uskalsin uhmata tuota lääkärin sanaa ja puhuin asiasta niin paljon kuin oli tarvis. Tiesin jo ennestään muutamia kohtalotovereita, joten heille oli helppo alkaa puhumaan asiasta.
Keskenmenot ovat ilmeisesti olleet ennenvanhaan jonkin asteinen tabu.
Olen kokenut nyt kaksi peräkkäistä keskenmenoa.Kummastakin olen kertonut ystävilleni. Mutta kerroin ensimmäisestä keskenmenostani ystäväkseni luulemalleni henkilölle joka oli kokenut saman kuin minä 5v. sitten. Hän ahdistui kertomastani niin että laittoi 15v. ystävyyden poikki . Hän ei ollutkaan käynyt suruprosessia läpi omasta menetyksestään. Eli ei todellakaan kannata keskenmeno kokemuksia pantata jonnekin maton alle, sehän vain kostautuu myöhemmin. Ihmettelin sitä että yht; äkkiä nyt kun koin toisen keskenmenoni siskoni kertoi että hän koki aikanaan kolme peräkkäistä keskenmenoa ja lopetti sen jälkeen yrittämisen. Ihmiset eivät halua näistä puhua, koska kokevat varmaankin sen jonkinlaisena epäonnistumisena elämässä.