Olisko täällä naisia samassa tilanteessa..?
En nyt tiedä, mistä aloittaisin, mutta olen ilm nymfomaani. Niin nuoresta pitäen kuin muistan, olen ajatellut koko ajan vain seksiä. Teininä olin ihan siveellinen ja oikeastaan tuonne 22v asti suostuin seksiin vain parisuhteessa. Sitten kaikki vaan levisi käsistä, kun en löytänyt kunnollista kumppania. Enkä ole vieläkään löytänyt (ikää 40 )
Ongelma on se, että kaikista (huonoista) parisuhteista ja lukuisista irtosuhteista huolimatta en ole koskaan kokenut vastavuoroista rakkautta. Kukaan ei siis ole rakastanut minua ihan oikeasti siten, että olisin myös itse rakastanut kyseistä miestä. Kaikki suhteeni ovat perustuneet joko siihen, että yksinäisyyden ( ja seksinpuutteen) pelosta olen ollut jonkun kanssa, johon en ole ollut ihastunut. Tai jos mies on ollut minuun jollain tavalla ihastunut, ehkä hieman rakastunutkin, hän on ollut niin vastemielinen että en ole halunnut suhdetta hänen kanssaan. Toisaalta olen useaan otteeseen ollut todella palavan ihastunut johonkin mieheen, mutta saamatta lainkaan vastakaikua. Aikuisiällä joku näistä miehistä kyllä halusi seksiä kanssani, mutta ei vakisuhdetta. En ole kovin nirso ulkonäöstä. EN siis ihastu vain hyvännäköisiin miehiin!
Miehet ovat kehuneet seksaalisuuttani ja heitä onkin ollut jonossa oven takana, pahimmat roikkujat ovat laitttaneet lähes 10v viestiä, kun eivät voi unohtaa minua. Olen avoin ja intohimoinen ja "otan miehen kokonaisvaltaisesti" niin että hän kokee olleensa seksuaalisen hurrikaanin vallassa.. Se tietysti saa miehet haluamaan minua, kun vielä ulkonäkökin on ollut sopivan puoleensavetävä. Olen kuulemma myös hyvää seuraa muutenkin, eikä ne miehet sen irtoseksin jälkeen halua lähteä, vaan jäävät lähes riesaksi asti istumaan kahville ja loikoilemaan/ puhumaan.
Mistä sitten valitan... Siitä, että haluan oikean parisuhteen. Haluan että mies rakastaa sekä haluaa minua yhtäaikaa kun minä olen ihastunut häneen. Sellaista onnea ei minulle ilmeisestikään suoda.
Käyttäydyin kai niin kuin miehet, eli olen pystynyt harrastamaan hyvää irtoseksiä sellaisten miesten kanssa, joihin minulla ei ole tunnesidettä. Enää en pysty. Olen elänyt ilman seksiä monta vuotta, koska menetin kykyni nauttia ilman että mies rakastaa minua. En pystynyt enää elää niin, että olin vain itse ihastunut mieheen ja tyydyin sitten siihen, että hän vain panee minua, eikä muuten välitä.
Seksittä ja rakkaudetta eläminen on särkenyt sydämeni. Olen hyvin fyysinen ihminen, ja tilanne aiheuttanut vaikeita terveysongelmia. Korvasin seksin ruoalla ja lihoin niin paljon, että siitä aiheutui ongelmia. Kuulun siihen vähemmistöön, joka laihtuu parisuhteessa ja lihoo yksin. Olen käynyt psykologilla asian vuoksi, mutta eihän ne tätä ymmärrä. Jos haluan seksiä, ja kärsin siitä etten saa, niin ei mielestäni vika ole korvieni välissä.. Muuten olen ihan normaalia elämää elävä ihminen eikä ole mitään mielenterv. ongelmia.
Nykyisin en sitten pysty enää edes runkkaamaan : ( En kastu itsekseni, Tarvitsen siihen miehen kosketusta. Sellaisen miehen, jota oikeasti haluan. MIkään hätävarapano ei riitä. Sauva on rikki ja kädessä rasitusvamma runkkaamisesta, kun en laukea enää yksin. Elämässä ei todellakaan ole enää mitään iloa, kun ei voi edes sooloseksiä harrastaa. Olen vaan helvetin äkäinen ja surullinen akka, joka joutuu kohta seksinpuutteen ja rakkaudettoman elämän vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle. Älkääkä sanoko, että keskity muihin asioihin elämässä - kyllä olen keskittynyt! Vaan fyysinen halu jäytää koko ajan taustalla.
En tapaa missään miehiä. Harrastukset ja työ on sellaisia, että ei siellä vapaita miehiä ole. Alkoholia en juuri käytä, vaikkakin olen viime aikoina muutaman kerran vtutuksen vuoksi mennyt baariin vetämään lärvit ihan vain testaamaan, vieläkö siellä olisi vientiä. Kyllä sieltä irtoseuraa saisi.. oikein komeita nuoria miehiäkin, olisi varaa valita. Mutta mitä niillä teen, kun särkynyt sydämeni ei enää kestä tulla vain kertakäytetyksi.
En nyt tiedä, mistä aloittaisin, mutta olen ilm nymfomaani. Niin nuoresta pitäen kuin muistan, olen ajatellut koko ajan vain seksiä. Teininä olin ihan siveellinen ja oikeastaan tuonne 22v asti suostuin seksiin vain parisuhteessa. Sitten kaikki vaan levisi käsistä, kun en löytänyt kunnollista kumppania. Enkä ole vieläkään löytänyt (ikää 40 )
Ongelma on se, että kaikista (huonoista) parisuhteista ja lukuisista irtosuhteista huolimatta en ole koskaan kokenut vastavuoroista rakkautta. Kukaan ei siis ole rakastanut minua ihan oikeasti siten, että olisin myös itse rakastanut kyseistä miestä. Kaikki suhteeni ovat perustuneet joko siihen, että yksinäisyyden ( ja seksinpuutteen) pelosta olen ollut jonkun kanssa, johon en ole ollut ihastunut. Tai jos mies on ollut minuun jollain tavalla ihastunut, ehkä hieman rakastunutkin, hän on ollut niin vastemielinen että en ole halunnut suhdetta hänen kanssaan. Toisaalta olen useaan otteeseen ollut todella palavan ihastunut johonkin mieheen, mutta saamatta lainkaan vastakaikua. Aikuisiällä joku näistä miehistä kyllä halusi seksiä kanssani, mutta ei vakisuhdetta. En ole kovin nirso ulkonäöstä. EN siis ihastu vain hyvännäköisiin miehiin!
Miehet ovat kehuneet seksaalisuuttani ja heitä onkin ollut jonossa oven takana, pahimmat roikkujat ovat laitttaneet lähes 10v viestiä, kun eivät voi unohtaa minua. Olen avoin ja intohimoinen ja "otan miehen kokonaisvaltaisesti" niin että hän kokee olleensa seksuaalisen hurrikaanin vallassa.. Se tietysti saa miehet haluamaan minua, kun vielä ulkonäkökin on ollut sopivan puoleensavetävä. Olen kuulemma myös hyvää seuraa muutenkin, eikä ne miehet sen irtoseksin jälkeen halua lähteä, vaan jäävät lähes riesaksi asti istumaan kahville ja loikoilemaan/ puhumaan.
Mistä sitten valitan... Siitä, että haluan oikean parisuhteen. Haluan että mies rakastaa sekä haluaa minua yhtäaikaa kun minä olen ihastunut häneen. Sellaista onnea ei minulle ilmeisestikään suoda.
Käyttäydyin kai niin kuin miehet, eli olen pystynyt harrastamaan hyvää irtoseksiä sellaisten miesten kanssa, joihin minulla ei ole tunnesidettä. Enää en pysty. Olen elänyt ilman seksiä monta vuotta, koska menetin kykyni nauttia ilman että mies rakastaa minua. En pystynyt enää elää niin, että olin vain itse ihastunut mieheen ja tyydyin sitten siihen, että hän vain panee minua, eikä muuten välitä.
Seksittä ja rakkaudetta eläminen on särkenyt sydämeni. Olen hyvin fyysinen ihminen, ja tilanne aiheuttanut vaikeita terveysongelmia. Korvasin seksin ruoalla ja lihoin niin paljon, että siitä aiheutui ongelmia. Kuulun siihen vähemmistöön, joka laihtuu parisuhteessa ja lihoo yksin. Olen käynyt psykologilla asian vuoksi, mutta eihän ne tätä ymmärrä. Jos haluan seksiä, ja kärsin siitä etten saa, niin ei mielestäni vika ole korvieni välissä.. Muuten olen ihan normaalia elämää elävä ihminen eikä ole mitään mielenterv. ongelmia.
Nykyisin en sitten pysty enää edes runkkaamaan : ( En kastu itsekseni, Tarvitsen siihen miehen kosketusta. Sellaisen miehen, jota oikeasti haluan. MIkään hätävarapano ei riitä. Sauva on rikki ja kädessä rasitusvamma runkkaamisesta, kun en laukea enää yksin. Elämässä ei todellakaan ole enää mitään iloa, kun ei voi edes sooloseksiä harrastaa. Olen vaan helvetin äkäinen ja surullinen akka, joka joutuu kohta seksinpuutteen ja rakkaudettoman elämän vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle. Älkääkä sanoko, että keskity muihin asioihin elämässä - kyllä olen keskittynyt! Vaan fyysinen halu jäytää koko ajan taustalla.
En tapaa missään miehiä. Harrastukset ja työ on sellaisia, että ei siellä vapaita miehiä ole. Alkoholia en juuri käytä, vaikkakin olen viime aikoina muutaman kerran vtutuksen vuoksi mennyt baariin vetämään lärvit ihan vain testaamaan, vieläkö siellä olisi vientiä. Kyllä sieltä irtoseuraa saisi.. oikein komeita nuoria miehiäkin, olisi varaa valita. Mutta mitä niillä teen, kun särkynyt sydämeni ei enää kestä tulla vain kertakäytetyksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.