Olisko täällä naisia samassa tilanteessa..?
En nyt tiedä, mistä aloittaisin, mutta olen ilm nymfomaani. Niin nuoresta pitäen kuin muistan, olen ajatellut koko ajan vain seksiä. Teininä olin ihan siveellinen ja oikeastaan tuonne 22v asti suostuin seksiin vain parisuhteessa. Sitten kaikki vaan levisi käsistä, kun en löytänyt kunnollista kumppania. Enkä ole vieläkään löytänyt (ikää 40 )
Ongelma on se, että kaikista (huonoista) parisuhteista ja lukuisista irtosuhteista huolimatta en ole koskaan kokenut vastavuoroista rakkautta. Kukaan ei siis ole rakastanut minua ihan oikeasti siten, että olisin myös itse rakastanut kyseistä miestä. Kaikki suhteeni ovat perustuneet joko siihen, että yksinäisyyden ( ja seksinpuutteen) pelosta olen ollut jonkun kanssa, johon en ole ollut ihastunut. Tai jos mies on ollut minuun jollain tavalla ihastunut, ehkä hieman rakastunutkin, hän on ollut niin vastemielinen että en ole halunnut suhdetta hänen kanssaan. Toisaalta olen useaan otteeseen ollut todella palavan ihastunut johonkin mieheen, mutta saamatta lainkaan vastakaikua. Aikuisiällä joku näistä miehistä kyllä halusi seksiä kanssani, mutta ei vakisuhdetta. En ole kovin nirso ulkonäöstä. EN siis ihastu vain hyvännäköisiin miehiin!
Miehet ovat kehuneet seksaalisuuttani ja heitä onkin ollut jonossa oven takana, pahimmat roikkujat ovat laitttaneet lähes 10v viestiä, kun eivät voi unohtaa minua. Olen avoin ja intohimoinen ja "otan miehen kokonaisvaltaisesti" niin että hän kokee olleensa seksuaalisen hurrikaanin vallassa.. Se tietysti saa miehet haluamaan minua, kun vielä ulkonäkökin on ollut sopivan puoleensavetävä. Olen kuulemma myös hyvää seuraa muutenkin, eikä ne miehet sen irtoseksin jälkeen halua lähteä, vaan jäävät lähes riesaksi asti istumaan kahville ja loikoilemaan/ puhumaan.
Mistä sitten valitan... Siitä, että haluan oikean parisuhteen. Haluan että mies rakastaa sekä haluaa minua yhtäaikaa kun minä olen ihastunut häneen. Sellaista onnea ei minulle ilmeisestikään suoda.
Käyttäydyin kai niin kuin miehet, eli olen pystynyt harrastamaan hyvää irtoseksiä sellaisten miesten kanssa, joihin minulla ei ole tunnesidettä. Enää en pysty. Olen elänyt ilman seksiä monta vuotta, koska menetin kykyni nauttia ilman että mies rakastaa minua. En pystynyt enää elää niin, että olin vain itse ihastunut mieheen ja tyydyin sitten siihen, että hän vain panee minua, eikä muuten välitä.
Seksittä ja rakkaudetta eläminen on särkenyt sydämeni. Olen hyvin fyysinen ihminen, ja tilanne aiheuttanut vaikeita terveysongelmia. Korvasin seksin ruoalla ja lihoin niin paljon, että siitä aiheutui ongelmia. Kuulun siihen vähemmistöön, joka laihtuu parisuhteessa ja lihoo yksin. Olen käynyt psykologilla asian vuoksi, mutta eihän ne tätä ymmärrä. Jos haluan seksiä, ja kärsin siitä etten saa, niin ei mielestäni vika ole korvieni välissä.. Muuten olen ihan normaalia elämää elävä ihminen eikä ole mitään mielenterv. ongelmia.
Nykyisin en sitten pysty enää edes runkkaamaan : ( En kastu itsekseni, Tarvitsen siihen miehen kosketusta. Sellaisen miehen, jota oikeasti haluan. MIkään hätävarapano ei riitä. Sauva on rikki ja kädessä rasitusvamma runkkaamisesta, kun en laukea enää yksin. Elämässä ei todellakaan ole enää mitään iloa, kun ei voi edes sooloseksiä harrastaa. Olen vaan helvetin äkäinen ja surullinen akka, joka joutuu kohta seksinpuutteen ja rakkaudettoman elämän vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle. Älkääkä sanoko, että keskity muihin asioihin elämässä - kyllä olen keskittynyt! Vaan fyysinen halu jäytää koko ajan taustalla.
En tapaa missään miehiä. Harrastukset ja työ on sellaisia, että ei siellä vapaita miehiä ole. Alkoholia en juuri käytä, vaikkakin olen viime aikoina muutaman kerran vtutuksen vuoksi mennyt baariin vetämään lärvit ihan vain testaamaan, vieläkö siellä olisi vientiä. Kyllä sieltä irtoseuraa saisi.. oikein komeita nuoria miehiäkin, olisi varaa valita. Mutta mitä niillä teen, kun särkynyt sydämeni ei enää kestä tulla vain kertakäytetyksi.
En nyt tiedä, mistä aloittaisin, mutta olen ilm nymfomaani. Niin nuoresta pitäen kuin muistan, olen ajatellut koko ajan vain seksiä. Teininä olin ihan siveellinen ja oikeastaan tuonne 22v asti suostuin seksiin vain parisuhteessa. Sitten kaikki vaan levisi käsistä, kun en löytänyt kunnollista kumppania. Enkä ole vieläkään löytänyt (ikää 40 )
Ongelma on se, että kaikista (huonoista) parisuhteista ja lukuisista irtosuhteista huolimatta en ole koskaan kokenut vastavuoroista rakkautta. Kukaan ei siis ole rakastanut minua ihan oikeasti siten, että olisin myös itse rakastanut kyseistä miestä. Kaikki suhteeni ovat perustuneet joko siihen, että yksinäisyyden ( ja seksinpuutteen) pelosta olen ollut jonkun kanssa, johon en ole ollut ihastunut. Tai jos mies on ollut minuun jollain tavalla ihastunut, ehkä hieman rakastunutkin, hän on ollut niin vastemielinen että en ole halunnut suhdetta hänen kanssaan. Toisaalta olen useaan otteeseen ollut todella palavan ihastunut johonkin mieheen, mutta saamatta lainkaan vastakaikua. Aikuisiällä joku näistä miehistä kyllä halusi seksiä kanssani, mutta ei vakisuhdetta. En ole kovin nirso ulkonäöstä. EN siis ihastu vain hyvännäköisiin miehiin!
Miehet ovat kehuneet seksaalisuuttani ja heitä onkin ollut jonossa oven takana, pahimmat roikkujat ovat laitttaneet lähes 10v viestiä, kun eivät voi unohtaa minua. Olen avoin ja intohimoinen ja "otan miehen kokonaisvaltaisesti" niin että hän kokee olleensa seksuaalisen hurrikaanin vallassa.. Se tietysti saa miehet haluamaan minua, kun vielä ulkonäkökin on ollut sopivan puoleensavetävä. Olen kuulemma myös hyvää seuraa muutenkin, eikä ne miehet sen irtoseksin jälkeen halua lähteä, vaan jäävät lähes riesaksi asti istumaan kahville ja loikoilemaan/ puhumaan.
Mistä sitten valitan... Siitä, että haluan oikean parisuhteen. Haluan että mies rakastaa sekä haluaa minua yhtäaikaa kun minä olen ihastunut häneen. Sellaista onnea ei minulle ilmeisestikään suoda.
Käyttäydyin kai niin kuin miehet, eli olen pystynyt harrastamaan hyvää irtoseksiä sellaisten miesten kanssa, joihin minulla ei ole tunnesidettä. Enää en pysty. Olen elänyt ilman seksiä monta vuotta, koska menetin kykyni nauttia ilman että mies rakastaa minua. En pystynyt enää elää niin, että olin vain itse ihastunut mieheen ja tyydyin sitten siihen, että hän vain panee minua, eikä muuten välitä.
Seksittä ja rakkaudetta eläminen on särkenyt sydämeni. Olen hyvin fyysinen ihminen, ja tilanne aiheuttanut vaikeita terveysongelmia. Korvasin seksin ruoalla ja lihoin niin paljon, että siitä aiheutui ongelmia. Kuulun siihen vähemmistöön, joka laihtuu parisuhteessa ja lihoo yksin. Olen käynyt psykologilla asian vuoksi, mutta eihän ne tätä ymmärrä. Jos haluan seksiä, ja kärsin siitä etten saa, niin ei mielestäni vika ole korvieni välissä.. Muuten olen ihan normaalia elämää elävä ihminen eikä ole mitään mielenterv. ongelmia.
Nykyisin en sitten pysty enää edes runkkaamaan : ( En kastu itsekseni, Tarvitsen siihen miehen kosketusta. Sellaisen miehen, jota oikeasti haluan. MIkään hätävarapano ei riitä. Sauva on rikki ja kädessä rasitusvamma runkkaamisesta, kun en laukea enää yksin. Elämässä ei todellakaan ole enää mitään iloa, kun ei voi edes sooloseksiä harrastaa. Olen vaan helvetin äkäinen ja surullinen akka, joka joutuu kohta seksinpuutteen ja rakkaudettoman elämän vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle. Älkääkä sanoko, että keskity muihin asioihin elämässä - kyllä olen keskittynyt! Vaan fyysinen halu jäytää koko ajan taustalla.
En tapaa missään miehiä. Harrastukset ja työ on sellaisia, että ei siellä vapaita miehiä ole. Alkoholia en juuri käytä, vaikkakin olen viime aikoina muutaman kerran vtutuksen vuoksi mennyt baariin vetämään lärvit ihan vain testaamaan, vieläkö siellä olisi vientiä. Kyllä sieltä irtoseuraa saisi.. oikein komeita nuoria miehiäkin, olisi varaa valita. Mutta mitä niillä teen, kun särkynyt sydämeni ei enää kestä tulla vain kertakäytetyksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuulostat hieman mun edelliselta eukolta, en tiedä sillä olevan jonoa olluna oven takana mutta jotenkin muuten tuo teksti vaikuttaa uppoavan. Sillä oli kans tuommonen kyltymätön intohimo seksiin mutta vain, kun oli ihastunut. Muhun se oli kyllä ihastunut ja oli varmaan vuosikaudet siitä kiihkosta päätelleen.
Ongelma vaan sen kanssa oli just tuo edestakainen vuoristorata tunnetasolla. Masennusta ja elämän kiihkoa vuoronperään. Sitten, kun iski se masennus niin sitä todella vaikee saada pois siinä oravanpyörästä, kun itsekäin alkoi jo vituttamaan se negatiivisuus kaikkeen. Sitten yhtäkkiä taas kaikki ok, ihan ku silla joku reesst nappula päässä.
Kiihkosta kertonee jotakin sekin, että ollaan erottu 3kk välein ja katkoa pystytty pitämään maksimissaan 2 viikkoa ja taas mennään oikeen tunteet lusikka pohjassa kunnes tulee se "tyyni" kausi jolloin alkaa taas nagatiivisuus tulemaan pintaan.
No moi vaan. En ole mitenkään tuuliviiri luonteeltani. Ts ei minulla onneksi ole mtn jatkuvasti vaihtuvia masennus/ iloisuusjaksoja elämässäni. Olen ihan vakaa ja rauhallinen luonne. Tuo seksuaalisuus vain aiheuttaa ongelmia..
Jos olen mieheen oikeasti ihastunut, se kiihko ei todellakaan lopu alkuhuuman jälkeen. Yksi parisuhde kaatui siihen kun halusin koko ajan seksiä: mies sanoi, ettei ole voinut kuvitellakaan että olisi olemassa nainen joka ei ollenkaan väsy ja kyllästy siihen touhuamiseen. Mies itse sanoi,että on kurkkuaan myöten täynnä seksiä ja välit meni poikki. En nyt kuitenkaan tarkoita sitä ettenkö muutakin voi miehen kanssa tehdä kuin sekstata, esim ulkoilla ja harrastaa. Mutta kimpussa olen heti kun ollaan kaksin ja lisää haluan koko ajan, loputtomasti.
Surullisuuteni johtuu siitä, että olen todella pahassa puutteessa, kun itsetyydytys ei onnistu, enkä halua ruveta kenellekään pelkäksi panoseuraksi. Ekat 35 vuotta meni optimistisena, että kyllä minäkin vielä joskus löydän vastavuoroista rakkautta. Mutta kun ei löytynyt, eikä löydy, niin nyt alkaa todella tulla suru puseroon: Kun nämä fyysiset halut eivät iän mittaan vähene yhtään : ( Tuntuu vaikealta ajatus, että pitäisi olla vielä 40v yksin. Ihan oikeasti kuolen mieluummin.
Noh.. ite olen toistaiseksi yksin, kun kestä tuota vuoristorataa enää, johan sitä 10v tuli katottua. Ehkä se nyt lopulta loppu, kun ei tuo enää yhteyttä ottanyt 2kk (uskoikohan se lopulta ettei yhteiselo onnistu).
Hieman itseänikin rassaa tuo seksin puute, kun en todellakaan välitä treffimarkkinoista enkä yhden yön jutuista. Pitäs löytää heti ihanne neito jostakin, ehkä kesemmällä sitten, kun aurinko paistaa :)
Sen verta jatkan tuohon sun alkuperäiseen ongelmaan niin näin miehenä, vaikka hyvin seksuaalisena sellaisena niin en minäkään jaksa/viitsi nussastella ihan jatkuvasti. Kyllä 3 krt vrk alkaa ole se sellanen, et alkaa pikkuhiljaa veijari puutumaan jos jos alkaa kestämään nuo lempihetket puolentunnin yli.
Ihan näin teknisenä tosiasiana :)
Liimaa löylykauha perseeseen lähtee kiima