Eli meillä uusioperhe sellainen, että minulla 2 lasta aiemmasta liitosta ja nykyisen aviomieheni kanssa 2 yhteistä lasta.
Vanhin lapseni on aina ollut herkkä näyttämään mustasukkaisuutensa ja osaa vaatia oikeudenmukaisuutta. Toki yritänkin olla kaikille mahdollisimman tasapuolinen ja oikeudenmukainen...tietysti.
Nyt on ollut pinnalla tällainen juttu, kun aviomieheni sukulaiset antavat usein rahaa yhteisille lapsillemme ja muutama pv sitten toiseksi nuorimmainen sai 200e, kännykkärahaa!!!
En itse olisi tästä lapsille maininnut, vaan laittanut sen lapsen tilille kaikessa hiljaisuudessa... mutta mieheni kerkesi näyttää lapselle rahat ja sanoi keneltä ne on, perusteluna, että lapsi voi kiittää ja tietää ylipäätään anteliaasta eleeestä.
Vanhin lapsi ( 11v. ) on tästä usein huomauttanut ja sanoo että veljeä lellitään, miksi ei hänelle kukaan anna isoja rahoja!
Itseäni vaivaa, kun en osaa vanhimmalleni selittää
miksi mieheni sukulaiset eivät anna hänelle rahaa, enkä kai voi sukulaisilta sitä anteliaisuutta kieltääkään... Itse voisin jakaa rahan kaikkien lasten kesken, mutta mieheni ei varmaankaan sitä ymmärtäisi.
Kommentteja ja neuvoja kaipailen. Kiitos.
Vanhin lapseni on aina ollut herkkä näyttämään mustasukkaisuutensa ja osaa vaatia oikeudenmukaisuutta. Toki yritänkin olla kaikille mahdollisimman tasapuolinen ja oikeudenmukainen...tietysti.
Nyt on ollut pinnalla tällainen juttu, kun aviomieheni sukulaiset antavat usein rahaa yhteisille lapsillemme ja muutama pv sitten toiseksi nuorimmainen sai 200e, kännykkärahaa!!!
En itse olisi tästä lapsille maininnut, vaan laittanut sen lapsen tilille kaikessa hiljaisuudessa... mutta mieheni kerkesi näyttää lapselle rahat ja sanoi keneltä ne on, perusteluna, että lapsi voi kiittää ja tietää ylipäätään anteliaasta eleeestä.
Vanhin lapsi ( 11v. ) on tästä usein huomauttanut ja sanoo että veljeä lellitään, miksi ei hänelle kukaan anna isoja rahoja!
Itseäni vaivaa, kun en osaa vanhimmalleni selittää
miksi mieheni sukulaiset eivät anna hänelle rahaa, enkä kai voi sukulaisilta sitä anteliaisuutta kieltääkään... Itse voisin jakaa rahan kaikkien lasten kesken, mutta mieheni ei varmaankaan sitä ymmärtäisi.
Kommentteja ja neuvoja kaipailen. Kiitos.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Anna sinä itse omalle lapsellesi rahaa!
ehkei vanhemmilla ole varaa antaa moisia summia noin vain...
Vaikea sitä on lapselle perustella, puhelinrahan nyt sentään voi selittää jotenkin siihen malliin, että haluavat jutella paljon tämän lapsen kanssa ja laskut sitten maksetaan näillä rahoilla.
Minusta isovanhemmat ovat ajattelemattomia, erottelevia ihmisiä. Älkääkä nyt heittäkö kommenttia, että toiset eivät ole heidän vertaan vaan ajatelkaa asiaa niin, että jos kysymyksessä olisi adoptiolapsi. Isovanhempien kuuluu tukea PERHETTÄ, niin että siellä kaikilla olisi hyvä olla.
isovanhemmat osaa olla tasapuolisia - ei edes lihaa ja verta oleville lapsenlapsilleen.. itse olen joutunut muistuttamaan jopa omaa äitiäni siitä että hänellä on myös 5 muuta lastenlasta 'suosikin' lisäksi!!! ja olen joutunut sanomaan myös että jos 'suosikki' tulee yökylään niin tulee muuten sitten kaikki perheemme lapset.. - nykyisin edes 'suosikki' ei asiantilasta pidä vaan kieltäytyy lähtemästä jollei muutkin pääse..
olenpa sitten joutunut kuulemaan että olen häneltä vienyt oikeuden lastenlapsiinsa.. niin että minkä oikeuden?? hänellä 'on lupa käydä katsomassa' täällä meillä vaikka kuinka usein lastenlapsiaan mutta yhtä en yksin hänen luokseen päästä (sieltä kun tullaan kassit täynnä kaikkea mahdollista ja mahdotonta 'suosikille', ja ollaan tehty sitä ja tätä kivaa) koska se on mielestäni väärin muita lapsia kohtaan - niin omiani kuin sisarukseni lapsia.. kummit ovat mielestäni henkilökohtaisia jokaiselle lapselle - toiset jaksavat enemmän ja toiset vähemmän touhuta kummilastensa kanssa (ja lahjatkin ovat erillaisia.. kummien näköisiä) mutta isovanhemmat ovat kyllä kaikille yhteisiä..
oma mummoni aikanaan sanoi sukuni uusioperheistä: 'ensin otan lapset sukuun mukisematta ja sitten niiden vanhemmat kunhan ensin tutustutaan!!' - tarkoittaen sitä että ovat saman arvoisia kuin omat lapsenlapsensakkin!! - se ohje on mielestäni loistava.. koska lapsethan eivät vallitsevaan tilanteeseen ole osallisia..
alkuperäiselle kirjoittajalle: ei ole yleispätevää neuvoa varmaankaan olemassa kuinka asian ratkaisisi.. toivottavasti olet hyvissä väleissä miehesi suvun kanssa - josko voisit jutella rakentavasti asiasta.. tai kenties miehesi voisi jutella?? - että antaisi vaikka vähemmän rahaa kerrallaan ja kaikille lapsille pienen summan ja muistaisi vähän enemmän esim. jouluna sitten 'omiaan' kun kaikki muutkin saavat lahjoja eikä se ole niin näkyvää että yksi saa enemmän...
Kertoisit lapselle sen, että kaikkea ei kukaan saa ja jokainen saa vain jotakin. Selittäisit, että joskus on toisen vuoro saada ja välillä toisen.
Kannattaisi myös yrittää hoitaa nämä rahalahjat näkymättömämmin, eli tallentamalla tilille siten, että vain tuon lahjan saanut tietää (paras olisi, jos tämä itsekin osaisi olla siitä sisaruksillee hiljaa).
Kysymys ei varsinaisesti ole kateudesta, vaan epäoikeudenmukaisuuden tunteesta. Oma isäni kohteli aikanaan epätasapuolisesti minua ja sisartani. Tämä ei ole koskaan (tähän päiväänkään mennessä) ostanut minulle syntymäpäivä-, tai joululahjaa, mutta nuoremmalle sisarelleni aina. En ollut varsinaisesti kateellinen noista lahjoista (en olisi edes halunnut niitä samoja asioita), mutta koin, etten ollut isälle yhtä tärkeä, kuin sisareni.
Jos joku nyt puuttuu tähän, niin mainittakoon, että olen isäni kanssa tämän asian sopinut jo kauan sitten. Otin 20-vuotiaana 25 000 mk:n lainan ja maksettuani siitä 5000mk, isä yllätti ja maksoi loput. Oli minun vuoroni saada.
Meillä on kaksi "omaa" lastenlasta ja kaksi "uusio" lastenlasta. Aluksi lankesimme samaan "virheeseen", että annoimme vain "omille".
Tämä johtui siitä, että emme tienneet, voisimmeko omia myös nuo uusiolapset ja luonnollisesti oletimme, että heidän isovanhempansa pitävät heidän puoliaan, kuten me omiemme. Emme pistäneet yhtään pahaksi, että "uusiominiä" tuli puhumaan meille asiasta, sillä kyllähän isovanhemman sydän ymmärtää lasta, kuin lasta, omaa tai ei...
Nyt on sovittu, että kaikki saavat näkyvästi tasan saman kohtelun ja jos jotain "extraa" annetaan, se menee hiljaisuudessa pankkiin, lasten autokoulu/opiskelu-rahastoon, jopa lapsen tietämättä - Onpahan yllätys sitten eräänä päivänä sitäkin mieluisempi ja aikuiset lapset osaavat (toivottavasti!) käsittää asian paremmin.
Ja onhan niillä toisillakin lapsilla oma sukunsa, joiden kanssa on sovittu samat säännöt!
Ja rakkaus ei maksaan mitään ;))) Meillä sitä riittää!!!