Joulu tulla jollottaa minkä ehtii. Jo lokakuussa rupesin miettimään keinoja selvitä joulusta ilman perinteisiä mässäämisiä, ilman huonoa oloa syödystä ruuasta sekä miten salaan mahdollisimman hyvin läheisiltäni tämän oman juttuni, uudelleen puhjenneen syömishäiriön. Olen ollut letkuruokinnassa sairaalassa jonka jälkeen olo oli parempi, mutta paino on nyt syksyllä pudonnu 10kiloa. En ole erityisen hoikka, en silloinkaan kun letkuihin jouduin mutta siihen se elämä minut vaan vei ja nyt mietin miten ihmeessä selviän tästä joulusta... Taas kerran. Lokakuussa jo ahdistuin ajatuksestakin kaikista ruuista ja yhteisistä aterioista, joihin tilanteisiin oon taas joutumassa, kuinka vältän ruokaa, kuinka syön vain ihan vähän, kuinka pääsen liikkumaan, kuinka pidän kaiket päivät tiukkaa kontrollia ilman että epäonnistun siinä. Ja se, ettei kukaan ihminen saa tietää ongelmasta. Kyllä tietävät laihduttamisesta, mutta eivät anoreksiasta... Tai siitä määrittämättömästä syömishäiriöstä... Joulu juhlana on ihana juttu, mutta mässyineen saisi tulla tielle kerran viidessä vuodessa. Tämä jokavuotinen juhla on samalla jokavuotinen päänvaiva, ahdistava ja kaikin tavoin rankka aika. Minulla ressi alkaa aina kaks kuukautta ennen koko juhlaa ja kestää monta viikkoa sen jälkeen. Vaikka kontrolli ei menisikään. Mutta arvon kollegat, kaikesta ahdistuksesta ja pahasta olostamme huolimatta yritetään saada silti iloa jouluun, nautitaan vaikka vain lumesta ja jouluvaloista, niin sekä kynttilöistä! :)
Joulusta
an901
0138
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.