En nyt varsinaisesti itse ole mikään hullu mutta mielelläni tänne kirjoittelen ja autan kaikkia mielenvikaisia ja hulluja ;-)
Vaikka kylläkin aina kadulla kulkiessani joku laitapuolen kulkija tai muuten vähäjärkisen näköinen pysäyttää aina minut ja pyytää lanttia, tai kysyy jotain muuta erikoista ;-)
Kyllähän hullu toisen hullun tuntee ;-)
Hyvää joulua kaikille hulluille ;-) Ei kannata tappaa itseään, hauskaa elämä hulluna on ;-)
Vaikka kylläkin aina kadulla kulkiessani joku laitapuolen kulkija tai muuten vähäjärkisen näköinen pysäyttää aina minut ja pyytää lanttia, tai kysyy jotain muuta erikoista ;-)
Kyllähän hullu toisen hullun tuntee ;-)
Hyvää joulua kaikille hulluille ;-) Ei kannata tappaa itseään, hauskaa elämä hulluna on ;-)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hulluja on 99 sorttia sadasta.
Emme tiedä mitä ajatella tästä.
Hyvää Joulua sinullekin ja meille kaikille elämänsä epäonnisille.
Eri mieltä olen päivänsä päättämisestä.
Ainoa tapa päästä sairaasta mielestään, eli jokapäiväisestä sonnasta eroon, on saada itsensä hengiltä.
Tää ei tän paremmaks muutu, ei tabletein, eikä vuosia erilaisia terapioita juosten. Kymmeniä vuosia tätä pyöritystä ja elämäni helvettiä 100 % kokeneena/ kärsineenä pitää vihdoin nostaa molemmat kädet ylös.
Hienoja, mukavia, ammattilaisia nuo psykiatrit ja psykologit, jotka ovat aina vuosienkin jälkeen antaneet toivoa, tarjonneet asiantuntijuuttaan.
Vaan kun ei pään vinoon kasvanut mössö anna armoa ja elämä kaikkine totuuksineen/ realiteetteineen on vaikea hyväksyä, saati sen kanssa elää joka päivä.
On aika hyväksyä oma mielipide todeksi, hyväksyttäväksi oikeaksi tavaksi toimia ja jättää tämä todellisuus niille, jotka sen ansaitsevat ja siitä, edes ajoittain nauttivat.
Hyvää Uutta Vuotta 2015 kaikille niille, jotka kykenevät itseään/ ympäristöään rakastamaan ja tosiasiat hyväksymään.
Ja Onnea niille, jotka ovat vakaasti, positiivisia/ negatiivisia asioita punnineet ja ratkaisuunsa päättyneet.
Hyvää joulua vaan, on kivaa olla systeemin ulkopuolella työkyvyttömyyseläkeläisenä. :)
Monista eri syistä voi joutua yhteiskunnan periferioiden sektorille. Sielläkin voi silti elää kunhan osaa pysyä erillään ns. eliittiväestä.
Ei tarvi olla erikoinen osaaja, joka siviilielämässään näkee punaista ulkonäöllisen erilaisuuden takia, kuten minun tapauksessa.
Aikoja sitten keskikesällä oli auringon pimennys aikaisin aamulla. Yks tuntematon jätkä alkoi puputtaa, miks tuollasenkin tänne piti hilautua.
Ei se lopettanut ennenkuin olin luopunut tuon näköalapaikan auringon pimennyksen seuraamisesta. Näitä on ketjussa muitakin.
Pääsit tutustumaan pas.kamulkkuisuuteen, yleensä pas.kamulkku on
siinä aktiivisimmassa sontimisvaiheessaan ikävuosien 10 - 30 välllä,
taipumus pas.kamulkkuisuuteen vaihtelee suuresti yksilöittäin.
Erittäin harva on enää aktiivisimmassa pas.kamulkku vaiheessaan
yli 50 vuotiaana, toki poikkeuksiakin on.
Jos on itse jäänyt jotenkin sisäisesti heikkoon henkiseen tilaan,
pas.kamulkkuisuus on iso ongelma silloin kun se kohdistuu itseen.
Aiheuttaa juurikin sivuun vetäytymistä, sen pas.kamulkun tieltä.
Olennaista tässä on se oman itsensä henkinen tila, löytyykö sieltä
itseltä sitä sisäistä voimaa. Jos sitä ei syystä taikka toisesta löydy,
tuloksena voi olla lopulta pitkien aikojen kuluttua paha syrjäytyminen.
En jaksa uskoa kyllä suurimmalta osin niiden pas.kamulkkujenkaan
elämässä niin kovin hyvin pärjäämiseen, ei sillä tavalla lopulta ainakaan
suurin osa kovin pitkälle pötki.
Niin, työkyvyttömyyseläkkeellä tässä on jo menty systeemien
ulkopuolisena aika kauan aikaa, en mä vaan ole vieläkään oppinut
nauttimaan tästä elämästä. Enkä kyllä nauttinut ennen tätä aikaakaan.