Muista koululaisena kaksi tapausta, kun pojat kiusasivat minua.
Ensimmäinen tapahtui kansakoulussa. Edessäni pulpetissaan istuva poika kääntyi jatkuvasti katsomaan minuunpäin virne kasvoillaan. Ja arvaa, mitä se poika puuhaili siellä pulpetissaan. Härski tyyppi ja ikää 8-9 v. Harmitti.
Toinen tapahtui pari vuotta myöhemmin. Musiikki tunnilla takana istuva poika kiskoi leteistäni. Minä hiissasi pulpettia eteenpäin paetakseni poikaa. Minä sain open torut luokan häirinnästä.
Yksi tyttö kiusasi minua myöskin. Tarhasta palatessani kotiin. Erään talon takaa hyppäsi kimppuuni saman ikäinen tuttu tyttö. Raapi kynsillään kasvoni naarmuille. Luottamus tyttökavereihin hävisi ehkä siinä. Minulla on enemmän miespuolisia kavereita kuin naisia. Eipä taida olla yhtään naista lähiystäväpiirissäni.
Ensimmäinen tapahtui kansakoulussa. Edessäni pulpetissaan istuva poika kääntyi jatkuvasti katsomaan minuunpäin virne kasvoillaan. Ja arvaa, mitä se poika puuhaili siellä pulpetissaan. Härski tyyppi ja ikää 8-9 v. Harmitti.
Toinen tapahtui pari vuotta myöhemmin. Musiikki tunnilla takana istuva poika kiskoi leteistäni. Minä hiissasi pulpettia eteenpäin paetakseni poikaa. Minä sain open torut luokan häirinnästä.
Yksi tyttö kiusasi minua myöskin. Tarhasta palatessani kotiin. Erään talon takaa hyppäsi kimppuuni saman ikäinen tuttu tyttö. Raapi kynsillään kasvoni naarmuille. Luottamus tyttökavereihin hävisi ehkä siinä. Minulla on enemmän miespuolisia kavereita kuin naisia. Eipä taida olla yhtään naista lähiystäväpiirissäni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lapset ovat petoja. Ne kaikki saisi laittaa kuoppaan ja peittää sammutetulla kalkilla ettei mädän haju leviä ympäristöön.
Itselläni on vähän samankaltaisia kokemuksia, vaikka olen nykyään aikuinen mies.
Kouluajoilta muistan sellaista järjetöntä väkivaltaa. Repimistä. Ilkeitä puheita.
Vähättelyä. Tappeluita.
Haluaisin unohtaa, en osaa.
Minusta tuli hyvin pelokas muita kohtaan ja minun on esim. vaikea tutustua ihmisiin kun jotkut asiat piti opetella selkäytimellä. Olen vieläkin varautunut ihmisten lähettyvillä. Pelkoni näkyy ja se pelottaa ihmiset ympäriltäni.
Pirullinen kierre...
Pahimmassa tapauksessa koko loppuelämä on pilalla kun se perusteeton pelko vaikuttaa mm. koulutukseen, työpaikkaan,seurustelusuhteisiin yms. Vaikka joskus löytäisinkin puolison, lapset saavat kyllä jäädä tekemättä.
Pitääkö se unohtaa?
Jospa etsitäänkin uusi näkökulma asiaan..
Noiden kokemusten kautta olet oppinut asioita joita ei voi kirjoista lukea. Tiedät itsestäsi (ja ihmisistä yleensäkin) enemmän kuin moni muu.. opit jo varhain miten hauras on ihmisolento, jokainen meistä..
Senhän tiedät, ettei kukaan sillä tavoin satuta toista ihmistä vahvuutaan, vaan heikkouttaan.
Sinä tiedät täsmälleen mikä ei toimi. Nyt sinulla on omassa elämässäsi mahdollisuus korvata sen jollakin mikä toimii.
Sait tuskaa, mutta sait myös ymmärrystä.
Älä heitä jälkimmästä hukkaan, muuten koko homma oli turhaa..
yksi poika jäi erityisesti mieleen. hän hakkasi ja kiusasi minua monta vuotta. hän pitää nykyisin jujutsua ja sen kaltaisia itsepuolustuskursseja. eli mitä tästä opin joka lyö pienenä niin hankkii taidot lyödä isonakin.