Onko meillä aukottomia todisteita Jumalan tai jonkinlaisen muun jumaluuden olemassaolosta? Ei ole. Näin pappikin sanoisi. Onko meillä kiistattomia todisteita siitä, että minkäänlaista jumaluutta ei olisi? Ei ole. Vaikka nykyään tiedemiehet ovat aika varmoja, että maailmankaikkeus sai alkunsa alkuräjähdyksestä, emme voi tietää mitä oli ennen alkuräjähdystä ja mikä sai sen tapahtumaan. Ehkä se oli Jumala - tai sitten ei. Meillä ei ole varmaa tietoa. Miksi siis uskoa johonkin, josta ei ole varmaa tietoa, ja miksi kieltää täysin joku, jonka olemattomuutta ei voi todistaa? Minun mielestäni agnostisismi on kaikkein järkevin tapa suhtautua jumaluuteen, koska agnostikko ei pyri todistamaan mitään, mikä on mahdotonta todistaa.
Agnostisismi - viisaan miehen valinta
biologinalku
14<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tieteen näkökulmasta kyllä, mutta yksittäisit ihmiset kelpuuttavat todisteiksi erilaisia asioita, oli kyse kummasta teoriasta hyvänsä. Joillekin piisaa Raamattu, jotkut uskovat päätelmiin. En usko sen mitenkään näyttävän viisautta. Paremminkin se kertoo viisaudesta, että on ylipäänsä pysähtynyt miettimään sitä, mistä omasta mielestä se maailma on syntynyt.
Olen samaa mieltä kuin Biologinalku.
Samaa mieltä. Ennen uskoin vahvasti Jumalaan, mutta uskonto on mennyt niin oudoks ja ihmisen mukauttamaks, että en oikein kunnolla usko uskontoon enään. Siis väittää, että kaikkien pitää olla hyvä, mutta kieltää erilaisuuden ja väittää, että Jumala on suvaitsevainen?
Uskon Jumalaan, rukoilen jopa. Mutta en voi kiistä, että Jumala olisikin vain ihmiskunnan mielikuvituksen tuotetta. En tiädä millainen Jumala on, mutta uskon, että hän on erilainen mitä uskonto antaa käsittää.
Uskon uskontoon, mutta en täysin.
Itselläni on täysin ateistinen suhtautuminen melkein kaikkien uskontojen jumaliin, koska olen asettanut Jumalan olemassaololle seuraavat ehdot:
I. Jumala on kaikki olemassaoleva tai olematon. Tämä vaatimukseni on panteistinen, eli jumala, joka on luomansa ulkopuolella on mielestäni erehdys: esim. kristillis-juutalainen YHWH ja muslimien Allah.
II. Jumala on luonut kaiken olevan itsensä kautta.
III. Jumala on ensimmäisenä (mahdollisesti aina) olemassa ollut aines, josta kaikki muovautui.
IV. Kaikki on yhtä ainesta, joka on Jumala.
Aloitusviestissä painotan sanaa "minkäänlaista [jumaluutta ei olisi]", koska pidän ainoana mahdollisena jumalkäsityksenä deismiä ja äsken muotoilemaani rakennetta, joka esiintyy useissa itämaisissa uskonnoissa.
Persoonallisiin jumaliin, joita kiinnostaa maailman tapahtumat (siunaavat itseensä uskovia, kiroavat epäuskoisia, vaativat tottelemaan lakikokoelmaansa jne...) ja, jotka ovat luoneet materian itsestään erilliseksi suhtauduttaessa en pidä agnostisismia viisaimpana mahdollisena valintana, koska agnostisismi olisi hyvä valinta, jos meillä ei olisi kunnollista tietoa asiasta (50-50 mahdollisuudet), mutta tässä tapauksessa asia ei ole näin vaan persoonallisten jumalien olemassaolon mahdollisuus - sellaisena kuin pyhät kirjat ne kuvaavat - ei ole vakavasti otettava mahdollisuus, koska todisteet kääntävät vaa'an kyseisten jumalten olemassaoloa vastaan ateismin suuntaan.
Tuohon kuvaamaani jumalrakenteeseen, jota esitin neljällä kohdalla on oma filosofiani, joka perustuu vetovoiman lakiin ja oppiin kaiken tuhoutumattomuudesta (hiukkaset), johon lisään myös ihmisen tietoisuuden.
et ole ateisti, koska kannatat panteismia. Ateismi kieltää panteistisen jumalan.
Tiedän, sanoinkin olevani suhtautumiseltani ateisti ainoastaan persoonallisia jumalia kohtaan. Nuo ovat ehdot, joilla hyväksyn Jumalan olemassaolon.
Ateismi voi olla joko mietitty vakaumus tai välinpitämätön jumaluskon puute. Minulle se on pitkälle mietitty vakaumus, mutta lapsena en miettinyt sitä, vaikka olin silloinkin ateisti.
Aurinkoa kiertää teepannu, jonka olemassaoloa ei voi todistaa. Oletko teepannuagnostikko?
Miksi minun pitäisi pelata "juupas-eipäs-ehkä"-peliä, jos en usko jumaluuksiin?
Periaatteessa olen teepannuagnostikko, jos alan asiaa ajattelemaan, mutta en viitsi, koska se olisi vain ajan tuhlausta. Jumaluudenkaan olemassaoloa en viitsi miettiä kovin paljoa, koska mitään varmaa todistusta jumaluuden olemassaolosta tai siitä, ettei olisi mitään jumaluutta, ei voida saada.
Ainakaan minulle agnostisismi ei edusta mitään "juupas-eipäs-ehkä" -peliä. Se on sitä, että tunnustaa, ettei jumaluuden olemassaolosta voida tietää, koska ei ole riittäviä todisteita.
Minä taas sanon, etten usko jumaliin; olen ateisti. Minun ei varsinaisesti tarvitse todistaa mitään, vaikka haluankin perustella kantaani.
Mikäs on viisaan naisen valinta?
Agnostisismi. Otsikko vain on nasevampi, kun naista ei mainita. Tämä nyt ei tarkoita sitä, että pitäisin naisia jotenkin huonompina tai vähempiarvoisina.
biologista tuli mun uus bestis justiissa! alistetaa yhessä kaikki maailmannaiset ja tapetaa feminismi kuristamalla eukoista viimesetki itsearvon rippeet nussimalla niitä kaikkii seittemään reikään
Olen agnostinen ateisti, eli en usko jumalien olemassaoloon mutta en voi olla ihan 100% varma. (Hyvin harva asiahan on 100% varmaa.)
99% niistä, jotka eivät torju mitään, mutta eivät myöskään usko kaikkeen ovat maailman viisaimpia ihmisiä.