Tällä palstalla keskustellaan kaikenlaisesta, mutta silmiini ei ole osunut vielä mitään aivan olennaista, nimittäin neuvoa tai kehotusta parannukseen ja neuvoa taivaan kodin saavuttamiseen. Jumalan valtakuntaa moititaan monella tapaa ja siitä löydetään vika toisensa jälkeen. Ns. uuslestadiolaiset kertovat itsestään ja helpommasta tiestään. Tämä tie ei johda muualle kuin kadotukseen. Jotkut tuntuvat olevan oikeasti kiinnostuneita uskomisen asiasta ja Jumalan valtakunnasta.
Älkää hyvät ihmiset antako pettää itseänne ja johdattaa uskovaa tai kyselevää sydäntä harhaan kaikenlaisilla eriseuroilla ja synnin luvallisuuksilla. Älkää myöskään uskoko katumattomalla ja vikovalla sydämellä annettua todistusta Jumalan valtakunnasta. Se on kuin hakomaja yrttitarhassa, kuten raamattukin sanoo. Silti siellä on kaikki taidon ja taidon tavarat ja taivaan valtakunnan avaimet. Niitä avaimia ei pidetä piilossa, jos joku on synninhädässä ja pelkää iankaikkisuutta. Siellä saarnataan kaikki synnit anteeksi ja autetaan Jumalan lapseksi. Sitä eivät tee omilla teillä kulkevat uus- ja muut lestadiolaiset. Lestadiolainen ei ole sama kuin Jumalan lapsi mutta Jumalan lapsi on ainakin vielä sama kuin lestadiolainen. Sen nimen hän on saanut tältä maailmalta.
Kaikki merkit, ns. uuslestadiolaisuus muun muassa, osoittavat kalliin armon ajan kuluneen jo hyvin pitkälle. Vielä se kuitenkin jatkuu ja Jumalan valtakunnasta kaikuu yhä suloinen saarna: "Ole hyvässä turvassa, sisareni ja veljeni, syntisi ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä". Nyt on vielä armon aika ja autuuden päivä, mutta tulee vielä yö, jolloin kukaan ei tee työtä eikä parannusta saarnata. Siksi kannattaa uskoa juuri nyt ja tänä päivänä. Parannuksen ja syntien anteeksiantamisen saarna kuuluu yhä myös meidän maassamme. Se ei kuulu ns. uuslestadiolaisten ja muiden eriseuraisten keskeltä, vaan siitä Jumalan valtakunnasta, joka on aina ollut maan päällä.
Jumalan rakkaus lastaan kohtaan ja evankeliumi ovat niin salattuja epäuskoiselta maailmalta, että ne eivät aukene sille. Raja Jumalan valtakunnan ja maailman välillä on tänä päivä aivan yhtä korkea ja leveä kuin on aina ollut. Evankeliumin ihana saarna kuullaan nytkin vain niiden keskeltä, jotka kilvoittelevat synnin poispanijoina ja Jeesuksen seuraajina. Hyvä Paimen kulkee oman laumansa keskellä, ei huonon paimenen laumassa. Hyvä Paimen etsii kuitenkin vielä eksyneitä lampaitaan ja niitäkin lampaita, jotka eivät ole vielä kuulleet hänen ääntään, mutta saavat sen kuulla. Älä siksi, rakas lukija, paaduta sydäntäsi epäuskoon äläkä eriseurojen synnin luvallisuuteen, vaan kuuntele, kuinka kalliita armonlupauksia Jumalan valtakunnasta saarnataan.
Älkää hyvät ihmiset antako pettää itseänne ja johdattaa uskovaa tai kyselevää sydäntä harhaan kaikenlaisilla eriseuroilla ja synnin luvallisuuksilla. Älkää myöskään uskoko katumattomalla ja vikovalla sydämellä annettua todistusta Jumalan valtakunnasta. Se on kuin hakomaja yrttitarhassa, kuten raamattukin sanoo. Silti siellä on kaikki taidon ja taidon tavarat ja taivaan valtakunnan avaimet. Niitä avaimia ei pidetä piilossa, jos joku on synninhädässä ja pelkää iankaikkisuutta. Siellä saarnataan kaikki synnit anteeksi ja autetaan Jumalan lapseksi. Sitä eivät tee omilla teillä kulkevat uus- ja muut lestadiolaiset. Lestadiolainen ei ole sama kuin Jumalan lapsi mutta Jumalan lapsi on ainakin vielä sama kuin lestadiolainen. Sen nimen hän on saanut tältä maailmalta.
Kaikki merkit, ns. uuslestadiolaisuus muun muassa, osoittavat kalliin armon ajan kuluneen jo hyvin pitkälle. Vielä se kuitenkin jatkuu ja Jumalan valtakunnasta kaikuu yhä suloinen saarna: "Ole hyvässä turvassa, sisareni ja veljeni, syntisi ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä". Nyt on vielä armon aika ja autuuden päivä, mutta tulee vielä yö, jolloin kukaan ei tee työtä eikä parannusta saarnata. Siksi kannattaa uskoa juuri nyt ja tänä päivänä. Parannuksen ja syntien anteeksiantamisen saarna kuuluu yhä myös meidän maassamme. Se ei kuulu ns. uuslestadiolaisten ja muiden eriseuraisten keskeltä, vaan siitä Jumalan valtakunnasta, joka on aina ollut maan päällä.
Jumalan rakkaus lastaan kohtaan ja evankeliumi ovat niin salattuja epäuskoiselta maailmalta, että ne eivät aukene sille. Raja Jumalan valtakunnan ja maailman välillä on tänä päivä aivan yhtä korkea ja leveä kuin on aina ollut. Evankeliumin ihana saarna kuullaan nytkin vain niiden keskeltä, jotka kilvoittelevat synnin poispanijoina ja Jeesuksen seuraajina. Hyvä Paimen kulkee oman laumansa keskellä, ei huonon paimenen laumassa. Hyvä Paimen etsii kuitenkin vielä eksyneitä lampaitaan ja niitäkin lampaita, jotka eivät ole vielä kuulleet hänen ääntään, mutta saavat sen kuulla. Älä siksi, rakas lukija, paaduta sydäntäsi epäuskoon äläkä eriseurojen synnin luvallisuuteen, vaan kuuntele, kuinka kalliita armonlupauksia Jumalan valtakunnasta saarnataan.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Jos kerran Jumalan lapsi on lestadiolainen, niin miksi laitoit tuon viestisi TÄLLE palstalle?
Eikä tämä juuri ole lestadiolaisuuspalsta?
Kirjoititko samoin vl-palstalle?
on syytä julistaa Kristusta eikä minkään nimistä kirkkokuntaa/herätysliikettä. Kirkkokunnat/herätysliikkeet eivät pelasta.
Jeesus pelastaa!
Esikoislestadiolaisuudessa nähdään, että vanhoillislestadiolaisuus on mennyt lihalliseen vapauteen 1900-luvun alun hajaannuksissa. Kun Ruotsin lapin vanhimmat saarnasivat parannusta ja syntien anteeksisaamista Jeesuksen Pyhässä nimessä ja viattomassa ja kalliissa sovintoveressä, eräille saarnamiehille elävästä Jumalan Sanasta tuli loukkauskivi ja alettiin rakentaa omaa lammashuonetta, joka tunnetaan nykyään nimellä Rauhanyhdistys. Kaikenlaisilla valheilla haluttiin Raattamaan työn jatkajat leimata oman vanhurskauden palvelijoiksi, kun ei haluttu nöyrtyä Jumalan Sanan edessä. Elävä kristillisyys on edelleen nöyryyden ja alennuksen tie. Muistakaa tämä vanhoilliset ennen kuin alatte puhua mitään eriseuroista!!
En pidä myöskään siitä, että tietyt tahot haukkuvat jatkuvasti vanhoillisia. Ei se ainakaan ole mitään rakentavaa keskustelua. Ryövärien synodin jatkoväittelyä se vain on. Kootkaa laumaa Kristuksen taakse!!
Minun käsittääkseni esikoisuuteen jäi kaikki 1800-luvun lopulla laestadiolaisuudessa ilmenneet ongelmat. Näistä mainittakoon mm. rippi-oppi, askeettisuus ja kirkkovastaisuus. Näitä opillisia piirteitä ei Raatamaakaan hyväksynyt, vaan piti jopa vaarallisena Takkisen käyttämää rippi-oppia.
Tämän vuosi vanhoillisuus ja esikoisuus jakaantuivat. Rippi-oppi lienee tässä se suurin tekijä?
Olen tämän askeettisuuden ja kirkkovastaisuuden ymmärtänytkin erääksi eron syyksi, mutta tämä Takkisen rippioppi on jäänyt vähän itseltäni hämäräksi. Pystytkö kertomaan tarkemmin siitä? Takkinen on kyllä erittäin mielenkiintoinen persoonallisuus. Sitä en vain jaksa vieläkään uskoa, että Takkinen olisi ollut Raattamaan edessä jotain toista kuin saarnamatkoillansa. Ehkä meidän on loppujen lopuksi aika vaikea ymmärtää yli sata vuotta vanhoja asioita. Joka tapauksessa sielunvihollisella on ollut silloin iloiset päivät, kun on saanut kristittyjen lauman hajoitettua. Ehkäpä vielä tulee päivä, jolloin ylipaimen kokoaa laumansa yhteen samaan lammashuoneeseen.
Voisiko enää tuon paremmin luonnehtia vanhoillisklestadiolaisuutta.
Kirkkoonkin he kuuluvat vain muodollisesti.
Ja jos missä on tänä päivänä lakihenkinen pakkorippioppi saattomiehineen, niin juuri vanhoillislestadiolaisuudessa se on.
On turha osoitella jotakin Takkista. Todellinen syy on aivan jokin muu.
Mainitsit, että vanhoilliset rakensivat "oman lammashuoneen".
Historia tosin kertoo, että esikoisten seurakuntaan myöhemmin menneet kuuluivat Rauhan yhdistys-nimisiin yhdistyksiin vielä 1800-luvun lopulla.
Tampereen esikoisten seurakunta perustettiin vasta vuonna 1903.
Ei kai ollut Tampereellakaan muuta mahdollisuutta koska Rauhanyhdistyksen johto oli jo silloin v.1903 luopunut lestadiolaisuudestaan.
Voisitko kertoa näistä tapahtumista?
Hajaannuksista on saatavana sitä haluaville tarkempaa tietoa. Tämä on vain keskustelupalsta.
Kirjoitukseni oli tarkoituksella hieman provosoiva. Halusin saada vain vastauksen ja mielestäni sainkin riittävän asiallisen vastauksen. Historiaa olen sen verran lukenut, että tiedän kyllä, että ns. esikoisia kuului Rauhanyhdistyksiin, ainakin joillakin paikkakunnilla. Ero tuli, kun osa lestadiolaisista pyysi lähetysmiehiä Ruotsin Lapista, olikohan se vuosi 1902. Eli niillä paikkakunnilla, joissa oli esikoisia liittynyt Rauhanyhdistykseen, esikoiset ymmärtääkseni erotettiin RY:stä. Tätä tarkoitin loukkauskivellä; jotkut suuttuivat Lapin vanhimpien yksinkertaisesta saarnasta niin kuin tänä päivänäkin vielä tapahtuu.
Ainakin Tampereella keväällä 1903, osa johtokunnan jäsenistä ilmoitti luopuvansa sekä rauhanyhdistyksestä, että sen johtokunnan jäsenydestä.
Lisäksi yhdistys laati jäsenilleen kirjeen, joka alkaa sanoilla:"... Koska Rauhanyhdistyksen jäsenistä on niin kuin tiedetään, sanonut itsensä irti suuri osa...."
- Näin ollen, ero oli vapaaehtoista.
Mainittakoon, että Rauhanyhdistyksiä oli tuolloin ainakin Tampereella, Helsingissä, Turussa ja Torniossa, sekä Kemissä.
Osa lestadiolaisista siis erosi ja liittyi esikoisten seurakuntaan. Ei niin, että esikoiset ensin liittyivät Rayhanyhditykseen ja sitten myöhemmin erosivat. Niin kuin kerroit?
Tarkentaviin provokaatioihinkaan ei kannata laittaa väärää informaatiota.
Ennen hajaannusta lähes jokaisella lestadiolaispaikkakunnalla oli Rauhanyhdistys ry. Ja koska tämä oli ennen hajaannusta, niihin ei kuulunut esikoisia tai vanhoillisia, olipahan vaan uskonveljiä. Esikoisiin/vanhoillisiin jako tapahtui tietenkin vasta hajaannuksen yhteydessä. Niissä tapahtumissa paikkakunnan Rauhanyhdistys periytyi jommallekummalle ryhmälle, enimmäkseen sen perusteella kummalle kannalle paikkakunnan lestadiolaisuus hajaannuksessa linnoittautui. Jos paikkakunnallakin tapahtui hajaannusta, uskoakseni Rauhanyhdistys-nimen käytöstä sovittiin rauhassa, rakkaudessa ja yksimielisyydessä (sehän on molempien ryhmittymien toimintalinja edelleen).
Monella paikkakunnalla Rauhanyhdistys Ry on vielä vuosia (vai onkohan jopa vuosikymmeniä) hajaannuksen jälkeen ollut esikoislestadiolainen järjestö. Siis VLKY:n paikallisosasto. Lopullisesti näistä Rauhanyhdistys-jäänteistä kai päästiin vasta siinä yhteydessä kun VLKY muutti nimensä ELRY:ksi. Vai oliskohan Enossa vieläkin Rauhanyhdistys ... vai rukoushuoneyhdistys ?
Rauhanyhdistys-nimi tuntuu kyllä oikein sopivalta nimeltä näille porukoille. Yhdessä tai erikseen, kyllä riita saadaan syntymään mistä tahansa aiheesta.
Siinähän olikin mielenkiintoista tutkittavaa... En ole koskaan ajatellutkaan, missä vaiheessa Rauhanyhdistys-nimestä luovuttiin niillä paikkakunnilla, joissa yhdistys jäi esikoislestadiolaisten haltuun.
Vai oliko yhdistyksen nimi rauhanyhdistys joka paikkakunnalla ennen hajaannusta, esiintyikö myös muita nimiä?
Mielenkiintoista olisi myös tietää, minkä nimisiä Enon ja Lieksan esikoislestadiolaisten yhdistykset ovat, koska nehän eivät kuulut Esikoislestadiolaiset ry:hyn (eivätkä sen edeltäjään Vanha-Laestadiolais-Kristilliseen yhdistykseen).
Nimitys 'rauhanyhdistys' on muuten nykyäänkin käytössä joillain paikkakunnilla rauhansanalaisuudessa, ja ruotsinkielisessä rauhansanalaisuudessa (LFF) käytetään lähes yksinomaan yhdistysten nimenä 'fridsförening'.
Kiitos tiedoista. Onneksi tämä ei ole tieteen foorumi, mutta sainpa nyt taas uutta tietoa lestadiolaisuudesta. Good Bye!!
Onpa kerrottu raamatullinen parannus ainakin sataan kertaan. Sinä vaan et usko, siitä on kysymys.
Parannus on siis kokosyntisen ihmisen kääntymistä Jumalan puoleen Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Krtistuksen veri on uuden testamentin uhriveri. Hänen ruumiinsa ja verensä kautta käy tie kaikkein pyhimpään, eli taivaallisen Vanhimman sydämelle ABBA! Kiitos Jeesus.
Ompa täällä myös oman vanhurskauden, (oman parannuksen tekojen), rääpäleen vilkkuneet tiheästi, sääli.
Sillä VAIN uskon kautta Jeesukseen Kristukseen käy ainut tie taivaaseen.
Tuolla ylempänä kysyin sinulta, miksi et ole laittanut tätä viestiäsi vl- ja ul-pastalle? Sinähän kovasti varoitat etsiviä ihmisiä heikäläisistä ja muista suunnista, ns. eriseuroista.
Minusta tuntuu oudolta, että sivusta tullaan varoittamaan etsivää sielua eriseurasta. Onko etsivällä valkeutta erottaa sitä, mikä sinun mielestäsi on eriseura? Enpä usko.
Ei uskoon tuleva ihminen voi olla heti eriseurainen. Jumala on armonsa hänelle kirkastanut ja Pyhän Hengen antanut. Jumalako auttoi uskomaan väärin, antoi väärän uskonvarmuuden ja -rauhan?
Voiko joku sivullinen tulla sanomaan, että menit väärään? Et olekaan oikealla tavalla uskovainen! Turhaan iloitset armosta!
Eriseurat ovat enempi jo uskomassa olevien ongelma. Silloin kalpenee ehdoton armoevankeliumi ja rinnalle otetaan jotain muuta. Yksin armo Kristuksen tähden ei riitäkään uskomisessa!
Eriseurat ovat uskovaisten vaivana koko ajan, heidän keskuudessaan. Se henki elää jossakin ja yrittää riistää uskovaisten vapauden ja ilon. Sekoitetulla evankeliumilla. Tuomalla armon oheen vaatimuksia, tekoja ja tekemättä jättämisiä. Salaa, peitellysti, hyvillä tarkoituksilla kuorrutettuna.
Jos olen väärässä niin oikaiskaa? Täydentäkää ja lisätkää.
Tuo tuli vain mieleeni noista avaajan varoituksista.
"Älä mene sinne, älä mene tuonne, vaan kuuntele minua ja tule tänne!"
Onko tuo varoittelu oleellisinta, kun puhutaan kristinuskon Sanoman eteenpäin viemisestä? Ehdottoman armonsanoman julistamisesta?
Näin minäkin ajattelen. Jotenkin vain ärsyynnyin tuosta eriseura-käsitteestä, kun aloin tuomaan mukamas esikoislestadiolaisia näkymyksiä, jotka sitten olivat kuitenkin vain omia kokemusperäisiä asioita eikä niissä ollut tarpeeksi tietopohjaa. Eriseura-termi jotenkin tuntuu liian voimakkaalta, kun ajattelee että emmehän me itse ole pystyneet joukkoamme valitsemaan, en minä ja vielä vähemmän ne, jotka ovat lapsuudestaan lähtien seuranneet joukkonsa mukana.
Kun aikoinaan tein ns. vl-parannuksen ja pääsin uskomaan, niin en tiennyt, että eriseuroja on olemassakaan. En ollut edes kuullut sitä sanaa käytettävän missään yhteydessä. Enkä muistanut Raamattua.
Vähitellen aloin tajuta, mitä se tarkoittaa ja kuuliaisena uskoin kaiken mitä vl-seurakunnasta sanottiin.
Lopullisesti törmäsin tuohon sanaan silloin, kun puheitteni perusteella itsekin sain tuon syytöksen. Ja parannuskehoituksen. Asia nähtiin niin vakavana, että parannus olisi pitänyt tehdä seurakunnan edessä. Syytös kuuluu silloin tällöin yhäkin! ;(
Eriseurasta opetettiin niin selkeästi, että jopa esikoisten seuraeteisessä uteliaana seisoskelu olisi osoitus eriseurahenkeen menosta. Sehän oli väärille tulille menemistä! Ja miten siinä Pietarille kävikään???
Minusta tuntuu todella pahalta, että itsensä uskovaisiksi tunteville ja sanoville annetaan eriseuraisen leima. Millä oikeudella? Ehkä uskotaan omaavan oikean hengen erottamisen lahjan? Tai sitten vain toistellaan ulkoaopittua. Tai muuten vain vierastetaan jotain epäolleellista /ulkonaista toisen ryhmän edustajassa.
Tuo leimaaminen on vain yksi hyvä = paha ase uskonriidoissa, joiden syyt ovat usein perin inhimillisiä. Todella pieniä tapa- tai käsitysasioita. Tai pahimmillaan on kyse vallasta ja omasta asemasta.
Se on masentavaa. Loukkaavaa.
Onhan se masentavaa, kun ei ole Pyhä Henki kotiopettajana, joka neuvoisi ja ohjaisi antamaan panettelijoille anteeksi. Silloin siinä käy kuten kerroit, ihminen loukkaantuu ja alkaa kielikelloksi. Ei ole sitä Kristuksen mieltä, että haluaa pitää toisen pahat teot mieluummin salassa tai ainakin vähätellä niitä. Oma 10 000 leiviskän anteeksiannettu velka pääsee helposti unohtumaan, jos toinen on vain sata leiviskää velkaa minulle.
Kun seurakunnassa ei ole Pyhää Henkeä, niin käy juuri kuten sanoit, seurakunta loukkaantuu ja pelästyy totuutta, ja alkaa erotella niitä ihmisiä joiden kautta Pyhä Henki puhuttelee heitä.
Ajoit tarkalleen omaan miinaasi.
En minä osannut ajatella, mille palstalle kirjoitukseni kuuluisi. Laitoinpa sen sitten tänne. Varoitinhan minä eriseuroista, mutta yritykseni oli kuitenkin kertoa, että vielä saarnataan evankeliumia katuville syntisille. Sitä ei saarnata katumattomille eikä ole koskaan saarnattukaan.
Jumala johdatti Kandakeen hoviherran kaukaa Etiopiasta lastensa luokse. Hän johdattaa yhä tänään syntejään katuvan ja heränneella tunnolla olevan etsivän sielun valtakuntaansa. Se valtakunta on yksi ja jakamaton. Näin sanoo raamattu. Eriseuroja ovat ne ryhmittymät, jotka ovat synnin luvallisuuden ja tottelemattomuuden tähden joutuneet ulos Jumalan valtakunnasta. Heitä on aina yritetty suostutella parannukseen, ei Jumalan valtakuntaan jääneiden ihmiskunnian tähden vaan heidän oman kuolemattoman sielunsa autuuden vuoksi.
On tapauksia, että aivan ns. pakana on liittynyt ensin eriseuraisiin, mutta sitten huomannut saavansa samaa ruokaa kuin tuhlaajapoika retkillään. Hänellä on ollut etsivä sydän. Miten iloitset Jumalan armosta, jos armontuojasi ovat armonvarkaita?
Eriseurat ovat Jumalan lapsille murhe ja niihin joutuneita kannetaan rukouksissa Jumalan eteen varmasti paljon. Joidenkin kohdalla rukoukset on myös kuultu. Eriseura riistää todellakin uskomisen vapauden ja ilon, mutta ei Jumalan lapsilta.
Jumalan valtakunnan saarna ei ole "Tule tänne ja usko kuten sanomme" vaan "Tee rakas ystävä parannus ettet joudu kadotukseen". Se on katumattomalle sydämelle suuri pahennus. Mitä se Laestadius sanoikaan: Ei maailmanpoika siitä paljon suutu, kun joku sanoo hänelle: "Mene helvettiin", vaan siitä hän vihastuu, kun kristitty sanoo: "Älä mene helvettiin".
Jaa että meinaat minun masentumiseni olevan sen vuoksi, kun en voi antaa PANETTELIJOILLE anteeksi? Koska ei ole Pyhä Henki kotiopettajana? Hyvä kun sanoit, että HE ovat panettelijoita! Juuri niin ovat. Sinäpä sen sanoit!
Kun olen sitten loukkaantunut, niin alan KIELIKELLOKSI. Näinhän kirjoitit. Mitä ihmeen salaisuuksia minä täällä olen levitellyt tai juoruillut? Eikö olisi saanut kertoa? Miksi? Suojeletko sinä noita mainitsemiasi panettelijoita? Miksi?
Kristuksen mieli oli näköjään hukassa niiltäkin, jotka Pietarin lankeemuksen ja pahan teon julistivat niin kuuluvasti, että sinäkin voit sen lukea Raamattusi lehdiltä. Miksi sitä ei salattu tai vähätelty? Tuhansien vuosien päästä vielä muistellaan. Hänkin oli silti vain yksi lankeilevainen ja heikkoluontoinen opetuslapsi. Silloiset kielikellot pääsivät vauhtiin ja levittivät asiaa toisesta uskovaisesta.
Alkuseurakunnan neuvonpidot ja riidatkin ovat luettavissa Raamatusta. Miksi? Eikö nekin olisi pitänyt salata, etteivät kristityt tulisi vain leimatuksi? Vai meinaatko jotain muuta?
Kyllä ymmärrän hyvän tarkoituksesi.
Puhut Jumalasta, kuinka Hän johdattaa oikealle tielle, oikeaan uskoon. Valtakuntaansa.
Siispä varoituksesi voi olla turha, koska Jumala tekee työtään ja johdattaa etsivää. Koska Jumala on asialla ja kuljettaa tahtonsa mukaan ihmislasta? Varoituksistasi huolimatta.
Kirjoitit seuraavasti. Kristitty sanoo: "Älä mene helvettiin!" Kuinka sinä voit henkilökohtaisesti olla niin varma, että voit todeta toiselle, että olet matkalla helvettiin = älä mene sinne.
Kenelle tuollaista puhetta olet valmis osoittamaan? Millä tiedolla tai Hengen valkeudella? Luotatko itseesi niin paljon, että tunnet toisen sieluntilan (katumattoman sydämen?), voit tehdä ihan oikean johtopäätöksen ja sanoa ns. totuuden? Oletko sydänten tuomari?
Olen kyllä nimim. Janin kanssa täysin samaa mieltä. Ei ole väärin sanoa toiselle: Älä mene heikoille jäille. Päinvastoin se on rakkautta. Silloinhan toteutuu rakkauden lisäksi raamatun mukainen opetus totuudesta: Jää voi pettää.
Mutta se, mikä usein nousee pintaan tällä palstalla, on: Onkohan se ja se käynyt heikoilla jäillä?
Se ei ole enää rakkautta, kun aletaan kysellä, "voiko sellaista enää pitää kristittynä, kun on niin huono kilvoitus". Lestadius vertaa tällaisia puhuvan ihmisen sydämen jäätä niin paksuksi, että se kantaa hevosen. Eipä sinne ole toisella kristityllä asiaa.
Voi olla, että teen liian suoria johtopäätöksiä kirjoituksestasi.
Tuo että heikoilla jäillä käynti eli kilvoituksessa tapahtunut heikkous tai lankeemuskin jossakin asiassa ei oikeuta ketään leimaamaan ei-kristityksi, on ihan oikein.
Toki meillä on laupias mieli sellaista kohtaan, koska itsekin olemme vajavaisia vaeltajia!
Mutta mikä on sitten sitä heikkoa jäätä, josta toista ihmistä on varoitettava? Puhuttava totuutta. Kuinka hyvin itse tiedämme virtapaikat ja salaiset avannot? Omasta kokemuksestako? Vai muiden? Hengen kautta? Luulemisen kautta? Omien pelkojen kautta?
Jos kuulet jonkun aikovan mennä vaikka esikoisten seuroihin tutustumaan tai hengen ruokaa hakemaan, niin mitä teet? Veeällälle sanot varmaan eri tavalla kuin ulkopuoliselle?
Veeällälle luultavasti kerrot heikoista jäistä eli eriseurasta, joka vie uskon eli tuo kuoleman. Siis "älä mene!"?
Entä ulkopuoliselle? Miten yrität estää häntä menemästä tuolle vaaralliselle jäätielle? Sama vaarahan koskee häntäkin, joten varoituksesi on pakollista, jos rakastat häntä ja hänen sieluaan. Vai luotatko Jumalaan, että Hän korjaa tilanteen ilman sinun huolehtimistasi?
Sama avanto - toista varoitat - toista ehkä et. En tiedä, miten tuossa tilanteessa yleensä toimisit. Ehkä tuota on vaikea edes kuvitella etukäteen. Mutta periaatetasolla voi ajatella.
Jos itse on joskus jäihin meinannut hukkua, pelkää varmasti enemmän kuin sellainen, joka on hieman riskirajoilla seikkaillut ja luottavaisesti kulkee maalla ja jäällä.
Minä pelkään talvista merta. Itse en uskalla sinne mennä ja sydän syrjällään huolehdin, kun joku sinne menee. Minä varoittelen liikaa. Jos minun pelkoni otetaan mitaksi ja pakoksi, niin siellä ei kulkisi kukaan. Olisiko se oikein?
Olipa pitkään aikaan oikein hyvä ja mielenkiintoinen keskustelu. Olen itse vl ja nyt tämän suomi24.keskustelujen kautta päässyt tavallaan kurkistamaan muidenkin ajattelua. On mielenkiintoista lukea niistä historian aikana tapahtuneista tapahtumista, jotka ovat johtaneet näiden erilaisten ryhmittymien syntyyn. Onko kenelläkään antaa esim. linkkejä joissa on kirjoiteltu nuista tapahtumista. Tunnen yhden perheen jotka ovat el ja jotenkin minusta on niin "tuttua" olla heidän kanssaan tekemisissä. Olisi tosiaankin mukava jos nämä ryhmittyvät vielä joskus pääsisivät "sopuun". Minusta elämisen periaatteet ovat aikalailla samanlaiset. Tämä oli mukava keskustelu ja aikalailla asiallinenkin. Kiitos.
Mitenkä se nyt sitten on täytyykö vanhoillisuudessa ensin tehdä parannus jotta saapi uskon. Jääkö usko parannuksen taakse.
Vanhoillislestadiolaisuudessa uskon saa
"lahjaksi" kunhan on ensin itse tehnyt sen eteen voitavansa. Ja on noudattanut heidän kirrkkonsa vaarien perinnäissääntöjä.
Tämähän ei ole suinkaan uskonvanhursautta, vaan lainvanhurskautta. Siinä firmassa aasi kulkee siis takana ja kärryt kulkevat edellä