Et ole hullu

Sanoa jotain sekoksi, on eri asia kuin sanoa hulluksi. Ihminen voi käyttäytyä sekoboltsilla tavalla eri syistä.

En haluu loukata. Yritin lepytellä.

Hyvä jos olet. Niin taidat ollakin. Jollain tapaa ainakin.

Peace! kirjoitti:

Hyvä jos olet. Niin taidat ollakin. Jollain tapaa ainakin.

Ja henkilökohtaisesti en muuten usko, että vainoharhaisuuteni johtui mistään geeneistä :) Kyllä syyt ovat ihan omassa elämänhistoriassa, vaikka se tavallaan on tietysti vaikeampi selitys. Sulla tietysti varmaan eri homma.

ed. kirjoitti:

Ja henkilökohtaisesti en muuten usko, että vainoharhaisuuteni johtui mistään geeneistä :) Kyllä syyt ovat ihan omassa elämänhistoriassa, vaikka se tavallaan on tietysti vaikeampi selitys. Sulla tietysti varmaan eri homma.

Johtuu se, mutta jos selittäisin miksi, niin joku voisi tunnistaa.

Muuten, jotain pikku katkeruutta voi olla vielä?

Rauha rauha kirjoitti:

Johtuu se, mutta jos selittäisin miksi, niin joku voisi tunnistaa.

Muuten, jotain pikku katkeruutta voi olla vielä?

Vainoharhaisuuteni on tavallaan post-traumaattista eli koska minun selkäni takana on todellakin aikoinaan vehkeilty ikävästi ja olen joutunut pelkäämään, niin siitä se sitten juontui. Elimistö aktivoituu, se on tavallaan suojamekanismi, mutta sillä on vähän tekemistä geenien kanssa kuitenkaan. Sopeumaa. Tällä hetkellä turhaa sopeumaa.

ed. kirjoitti:

Vainoharhaisuuteni on tavallaan post-traumaattista eli koska minun selkäni takana on todellakin aikoinaan vehkeilty ikävästi ja olen joutunut pelkäämään, niin siitä se sitten juontui. Elimistö aktivoituu, se on tavallaan suojamekanismi, mutta sillä on vähän tekemistä geenien kanssa kuitenkaan. Sopeumaa. Tällä hetkellä turhaa sopeumaa.

Oletko ollut epämääräisessä seurassa pakon vuoksi, vai onko perheesi pettänyt sinua, vai mikä on jättänyt noin pahat haavat?

ed. kirjoitti:

Vainoharhaisuuteni on tavallaan post-traumaattista eli koska minun selkäni takana on todellakin aikoinaan vehkeilty ikävästi ja olen joutunut pelkäämään, niin siitä se sitten juontui. Elimistö aktivoituu, se on tavallaan suojamekanismi, mutta sillä on vähän tekemistä geenien kanssa kuitenkaan. Sopeumaa. Tällä hetkellä turhaa sopeumaa.

No, mitenkäs sun selän takana on vehkeilty? Pakon sanelemanako olet heidän seurassaan ollut vai mikä oli ongelma? Seuraahan voi vaihtaa jos haluaa eikö vain?

Rauhaa rauhaa kirjoitti:

Oletko ollut epämääräisessä seurassa pakon vuoksi, vai onko perheesi pettänyt sinua, vai mikä on jättänyt noin pahat haavat?

Herkässä iässä joutunut "kavereiden hylkäämäksi" hyvin epämiellytävällä tavalla perheympäristö ollut sellainen missä on joutunut pelkäämään (perhe ei nyt varsinaisesti ole mitenkään pettänyt).

Eikä kai minulla mitään haavoja ole, arpia korkeintaan. Voihan se olla, että olen tavallista herkempi, johtui sitten geeneistä tai mistä tahansa. Tai ehkä tämä on vain normaalia kypsymistä. Onhan niitä rankkoja kokemuksia muillakin. Lapsen psyyke on vain niin haavoittuvainen verrattuna aikuiseen.

ed. kirjoitti:

Herkässä iässä joutunut "kavereiden hylkäämäksi" hyvin epämiellytävällä tavalla perheympäristö ollut sellainen missä on joutunut pelkäämään (perhe ei nyt varsinaisesti ole mitenkään pettänyt).

Eikä kai minulla mitään haavoja ole, arpia korkeintaan. Voihan se olla, että olen tavallista herkempi, johtui sitten geeneistä tai mistä tahansa. Tai ehkä tämä on vain normaalia kypsymistä. Onhan niitä rankkoja kokemuksia muillakin. Lapsen psyyke on vain niin haavoittuvainen verrattuna aikuiseen.

Kavereiden hylkäämiset tapahtuu usein herkässä iässä. Esim. joskus 15-16 vuotiaana, kun ihminen menettää lapsen viattomuuden, alkaa etsiä itseään (jos on sen jonnekin hukannut), tulee kriittisyyttä ja elämä kolhii ensimmäisiä kertoja pahemmin. Se pieni katkeruus, joka tekee lapsesta aikuisemman, tulee juuri murrosiän loppuvaiheessa. Jos ystävät ovat kaikki samaa ikäluokkaa, niin siinä tulee pettämisiä puolin ja toisin. Itselleni myös käynyt niin. Eikä ne koskaan korjaannu täysin. Kuuluu elämään. Ne, jotka tajuavat saaneensa huonoimmat kortit, yleensä kitkeröityy pahiten ja pettää myös pahiten. Omia kokemuksia nämä.

Rauhaaaa kirjoitti:

Kavereiden hylkäämiset tapahtuu usein herkässä iässä. Esim. joskus 15-16 vuotiaana, kun ihminen menettää lapsen viattomuuden, alkaa etsiä itseään (jos on sen jonnekin hukannut), tulee kriittisyyttä ja elämä kolhii ensimmäisiä kertoja pahemmin. Se pieni katkeruus, joka tekee lapsesta aikuisemman, tulee juuri murrosiän loppuvaiheessa. Jos ystävät ovat kaikki samaa ikäluokkaa, niin siinä tulee pettämisiä puolin ja toisin. Itselleni myös käynyt niin. Eikä ne koskaan korjaannu täysin. Kuuluu elämään. Ne, jotka tajuavat saaneensa huonoimmat kortit, yleensä kitkeröityy pahiten ja pettää myös pahiten. Omia kokemuksia nämä.

Henk. koht. meni enemmän niin, että sairaassa ympäristössä kasvaa sairaita lapsia, jotka kohtelee toisiaan sairaalla tavalla. Todellakin ymmärrän tavallaan kiusaajiani, koska tunnen perhetaustan ja heidät lapsuudesta saakka. Ehkä nyt kuitenkin hieman kaunistelet. Ethän sinä kuitenkaan tiedä mistä on kyse ja millaista se on. Olen antanut anteeksi, mutta en kyllä tämän pahimman tapauksen usko olevan vieläkään kunnossa. Eiköhän hän sellaiseksi jäänyt, kieroon kasvaneeksi. Joskus vaan käy niin kun tarpeeksi paljon menee pieleen, tarpeeksi kauan.

Rauhaaaa kirjoitti:

Kavereiden hylkäämiset tapahtuu usein herkässä iässä. Esim. joskus 15-16 vuotiaana, kun ihminen menettää lapsen viattomuuden, alkaa etsiä itseään (jos on sen jonnekin hukannut), tulee kriittisyyttä ja elämä kolhii ensimmäisiä kertoja pahemmin. Se pieni katkeruus, joka tekee lapsesta aikuisemman, tulee juuri murrosiän loppuvaiheessa. Jos ystävät ovat kaikki samaa ikäluokkaa, niin siinä tulee pettämisiä puolin ja toisin. Itselleni myös käynyt niin. Eikä ne koskaan korjaannu täysin. Kuuluu elämään. Ne, jotka tajuavat saaneensa huonoimmat kortit, yleensä kitkeröityy pahiten ja pettää myös pahiten. Omia kokemuksia nämä.

Taidat kirjoituksista päätellen olla kuitenkin aikuisen iässä? Oletko tullut koskaan miettineeksi miksi kaverit ovat hyljänneet? Onko omassa käytöksessäsi ollut jotain miksi voisi näin tapahtua? Oletko itse tehnyt tai sanonut jotain miksi kaverit ovat hyljänneet? Mitä itse mietit, miksi he ovat hyljänneet? Miten itse käyttäydyt heitä kohtaan? Pelkäätkö, että he hylkäävät sinut ja sitten itse käyttäydyt heitä kohtaan kylmästi?

Jospa vain olet jotenkin herkempi kuin muut. Jospa kuvittelet, että vain itsellesi tapahtuu näin ja kenellekään muulle ei ja sitten katkeroidut. Todelisuudessa voi olla, että monelle muulle sattuu ihan samanlaisia asioita, sinä et vain näe tätä. Kuvittelet, että vain sinulle käy näin ja sinusta tuntuu, että olet saanut jotenkin huonommat kortit, vaikka et olekaan. Oikeasti elämässä tapahtuu paljon pahempia asioita. Olen sitä mieltä, että olet vain erityisherkkä.

Ihmisillä voi tuttava-ja kaveripiirit vaihtua monta kertaa elämän aikana. Jotkut ihmiset kasvavat vain erilleen, jotkut muuttavat muualle, koulu- ja työpaikat vaihtuvat jne. Läheisriippuvuus, liika omistustuksenhalu, mustasukkaisuus yms. voivat myös karkoittaa.

ed. kirjoitti:

Henk. koht. meni enemmän niin, että sairaassa ympäristössä kasvaa sairaita lapsia, jotka kohtelee toisiaan sairaalla tavalla. Todellakin ymmärrän tavallaan kiusaajiani, koska tunnen perhetaustan ja heidät lapsuudesta saakka. Ehkä nyt kuitenkin hieman kaunistelet. Ethän sinä kuitenkaan tiedä mistä on kyse ja millaista se on. Olen antanut anteeksi, mutta en kyllä tämän pahimman tapauksen usko olevan vieläkään kunnossa. Eiköhän hän sellaiseksi jäänyt, kieroon kasvaneeksi. Joskus vaan käy niin kun tarpeeksi paljon menee pieleen, tarpeeksi kauan.

Mikä kasvuympäristö on täysin terve? Ei ole edes täysin terveitä vanhempia. Kyllä ne on monesti vaarallisen nuijia. Kaikki vanhemmat. Oman luonteensa, päähänpinttymiensä, ikäpolvensa ajattelun ja uskomuksiensa vankeja. Aina.
Ihminen on yleensä kieroon kasvanut. Jotkut kieroon kasvaneet onnistuvat olemaan enemmän ihmisiksi kuin jotkut toiset. Luonteet voivat myös olla voimakkaita. Mieti kun kieroon kasvaneet ja voimakastahtoiset kolkkuaa keskenään.

erityisherkkä? kirjoitti:

Taidat kirjoituksista päätellen olla kuitenkin aikuisen iässä? Oletko tullut koskaan miettineeksi miksi kaverit ovat hyljänneet? Onko omassa käytöksessäsi ollut jotain miksi voisi näin tapahtua? Oletko itse tehnyt tai sanonut jotain miksi kaverit ovat hyljänneet? Mitä itse mietit, miksi he ovat hyljänneet? Miten itse käyttäydyt heitä kohtaan? Pelkäätkö, että he hylkäävät sinut ja sitten itse käyttäydyt heitä kohtaan kylmästi?

Jospa vain olet jotenkin herkempi kuin muut. Jospa kuvittelet, että vain itsellesi tapahtuu näin ja kenellekään muulle ei ja sitten katkeroidut. Todelisuudessa voi olla, että monelle muulle sattuu ihan samanlaisia asioita, sinä et vain näe tätä. Kuvittelet, että vain sinulle käy näin ja sinusta tuntuu, että olet saanut jotenkin huonommat kortit, vaikka et olekaan. Oikeasti elämässä tapahtuu paljon pahempia asioita. Olen sitä mieltä, että olet vain erityisherkkä.

Ihmisillä voi tuttava-ja kaveripiirit vaihtua monta kertaa elämän aikana. Jotkut ihmiset kasvavat vain erilleen, jotkut muuttavat muualle, koulu- ja työpaikat vaihtuvat jne. Läheisriippuvuus, liika omistustuksenhalu, mustasukkaisuus yms. voivat myös karkoittaa.

Itselleni kävi niin, että eräs kaveri hylkäsi minut, kun me aina kiusattiin sitä porukalla. Se oli meistä hölmöin. Taisin sanoa joskus pahasti. Ei ole vielä antanut anteeksi meille. Erityisesti minulle ja yhdelle toiselle, joka oli samanlainen kuin minä. Nuoret pojat on semmosii nulikoita. Ollaan vielä "kavereita". Nämä jutut kuuluu elämään. Kavereita tulee ja menee.

erityisherkkä? kirjoitti:

Taidat kirjoituksista päätellen olla kuitenkin aikuisen iässä? Oletko tullut koskaan miettineeksi miksi kaverit ovat hyljänneet? Onko omassa käytöksessäsi ollut jotain miksi voisi näin tapahtua? Oletko itse tehnyt tai sanonut jotain miksi kaverit ovat hyljänneet? Mitä itse mietit, miksi he ovat hyljänneet? Miten itse käyttäydyt heitä kohtaan? Pelkäätkö, että he hylkäävät sinut ja sitten itse käyttäydyt heitä kohtaan kylmästi?

Jospa vain olet jotenkin herkempi kuin muut. Jospa kuvittelet, että vain itsellesi tapahtuu näin ja kenellekään muulle ei ja sitten katkeroidut. Todelisuudessa voi olla, että monelle muulle sattuu ihan samanlaisia asioita, sinä et vain näe tätä. Kuvittelet, että vain sinulle käy näin ja sinusta tuntuu, että olet saanut jotenkin huonommat kortit, vaikka et olekaan. Oikeasti elämässä tapahtuu paljon pahempia asioita. Olen sitä mieltä, että olet vain erityisherkkä.

Ihmisillä voi tuttava-ja kaveripiirit vaihtua monta kertaa elämän aikana. Jotkut ihmiset kasvavat vain erilleen, jotkut muuttavat muualle, koulu- ja työpaikat vaihtuvat jne. Läheisriippuvuus, liika omistustuksenhalu, mustasukkaisuus yms. voivat myös karkoittaa.

Ei, et vain ymmärrä. Sanon tämän nyt niin kylmästi kuin osaan: et vain ymmärrä. Minä en ole millään tavalla herkkä. Olen hyvin karkeanahkainen. Aiheesta on selvästikin turha puhua, koska olette täysin eri kokemuspiiristä. Se on hyvin vaikeaa, kun joutuu pelkäämään kotona, joutuu pelkäämään koulussa, vuosia, kun on lapsi. Se ei ole sellaista, että on vain vähän paha mieli ja itkettää. Se on sellaista, että joudut jatkuvasti miettimään, miten kussakin tilanteessa tulisi toimia ettei tulisi vahinkoa. Minulla ei ole ollut minkäänlaisia vaikeuksia solmia ystävyyssuhteita, mikä kertoo siitä, että olen hyvässä kunnossa. Joskus ihminen vain saattaa murtua, kovakin ihminen.

ed. kirjoitti:

Ei, et vain ymmärrä. Sanon tämän nyt niin kylmästi kuin osaan: et vain ymmärrä. Minä en ole millään tavalla herkkä. Olen hyvin karkeanahkainen. Aiheesta on selvästikin turha puhua, koska olette täysin eri kokemuspiiristä. Se on hyvin vaikeaa, kun joutuu pelkäämään kotona, joutuu pelkäämään koulussa, vuosia, kun on lapsi. Se ei ole sellaista, että on vain vähän paha mieli ja itkettää. Se on sellaista, että joudut jatkuvasti miettimään, miten kussakin tilanteessa tulisi toimia ettei tulisi vahinkoa. Minulla ei ole ollut minkäänlaisia vaikeuksia solmia ystävyyssuhteita, mikä kertoo siitä, että olen hyvässä kunnossa. Joskus ihminen vain saattaa murtua, kovakin ihminen.

Olen joutunut myös aina pelkäämään. Ja aina olen antanut takaisin niin, että tuntuu. Tietää olevansa elossa kun toimii niin.

Rauhaa vaan kirjoitti:

Mikä kasvuympäristö on täysin terve? Ei ole edes täysin terveitä vanhempia. Kyllä ne on monesti vaarallisen nuijia. Kaikki vanhemmat. Oman luonteensa, päähänpinttymiensä, ikäpolvensa ajattelun ja uskomuksiensa vankeja. Aina.
Ihminen on yleensä kieroon kasvanut. Jotkut kieroon kasvaneet onnistuvat olemaan enemmän ihmisiksi kuin jotkut toiset. Luonteet voivat myös olla voimakkaita. Mieti kun kieroon kasvaneet ja voimakastahtoiset kolkkuaa keskenään.

Jotkut kasvavat erityisen rankoissa olosuhteissa silti aivan tervejärkisiksi, vastuuntuntoisiksi ja terveitsetuntoisiksi kansalaisiksi. Toiset taas on kasvatettu pumpulissa ja silti ovat katkeroituneet, ovat erityisen herkkiä eivätkä kestä minkäänlaisia vastoinkäymisiä ja vielä ovat sitä mieltä, että heillä on erityisen rankkoa kokemuksia, vaikka ei ole. Ehkä se onkin juuri siinä. Ei ole kokemusta oikeasti oikeista rankoista tilanteista. Sodan. nälänhädän, perheväkivallan yms. kokeminen on varmasti ihan eri asia kuin se, että onko mulla merkkifarkut jalassa vai eikö ole, tuijottaako mua joku vai ei. Kun oikeasti ei ole sitä elämää niin sitä sitten maailma pyörii sen oman navan ympärillä.

Itse olen sitä mieltä, että pettymyksiä pitääkin tulla. Nimenomaan lapsena ja nuorena. Oikeanlaista kasvatusta ja rajoja nuorilla pitää olla. Välittämistä ja rajoja, mutta myös velvoitteita ja vaatimuksia. Siitä ei tule mitään jos lapsi passataan piloille.

Rauhaa! kirjoitti:

Itselleni kävi niin, että eräs kaveri hylkäsi minut, kun me aina kiusattiin sitä porukalla. Se oli meistä hölmöin. Taisin sanoa joskus pahasti. Ei ole vielä antanut anteeksi meille. Erityisesti minulle ja yhdelle toiselle, joka oli samanlainen kuin minä. Nuoret pojat on semmosii nulikoita. Ollaan vielä "kavereita". Nämä jutut kuuluu elämään. Kavereita tulee ja menee.

No niih. Kannattaako kaveria sitten kiusata jos se hylkää sitten. Ei. Ei kukaan oikea kaveri kiusaa. Oli se syy mikä tahansa. Joskus se kiusaaminen on kateutta, joskus ihastumista.

Kavereita menee ja tulee.

Itse olen hylännyt kavereita syystä, että:
- ovat olleet niin mustasukkaisia esim. pyytäneet ulos ja kun sanon, että sori, nyt ei käy, niin ovat suuttuneet ja raivonneet aivan valtavasti -> liika omistuksenhalu, mustasukkaisuus, tarve hallita ja pompotella toista.
- ei koskaan ota yhteyttä, vaikka lupaa tai sitten hänen pyyntöihin pitää suostua (esim. kutsu kotiin), mutta jos minä pyydän, niin ei koskaan -> vastavuoroisuuden puuttuminen
- suuret ennakkoluulot, joista eivät millään pääse yli
- äärimäisen suuri katkeruus ja kateus koulutuksestani, vaatteistani, ulkonäöstäni, harrastuksistani jne. mistä eivät millään pääse yli -> yhteiselosta ei vaan tule mitään, ei sitten mitään
- liian erilaiset mieltymykset, arvomaailma yms.
- valehtelu, roolin esittäminen, luottamuksen puute, pahan puhuminen selän takana ja edessä esitetään niin mielin kielin ystävää, kunnioituksen puute
- kaveeraaminen suoranaisesti hyötymistarkoituksessa, halutaan rahaa, ilmaista ruokaa jne.
- netissä paskan jauhaminen, työpaikalle soittelu ja mustamaalaaminen- > kateus
- leuhkiminen, egon pönkittäminen, esittää parempaa kuin onkaan
- liian heikko itsetunto -> paskan jauhaminen netissä ja selän takana, yritys alistaa
- kaveri, joka vonkaa vain seksiä - > no thanks.

ed. kirjoitti:

Ei, et vain ymmärrä. Sanon tämän nyt niin kylmästi kuin osaan: et vain ymmärrä. Minä en ole millään tavalla herkkä. Olen hyvin karkeanahkainen. Aiheesta on selvästikin turha puhua, koska olette täysin eri kokemuspiiristä. Se on hyvin vaikeaa, kun joutuu pelkäämään kotona, joutuu pelkäämään koulussa, vuosia, kun on lapsi. Se ei ole sellaista, että on vain vähän paha mieli ja itkettää. Se on sellaista, että joudut jatkuvasti miettimään, miten kussakin tilanteessa tulisi toimia ettei tulisi vahinkoa. Minulla ei ole ollut minkäänlaisia vaikeuksia solmia ystävyyssuhteita, mikä kertoo siitä, että olen hyvässä kunnossa. Joskus ihminen vain saattaa murtua, kovakin ihminen.

Mutta! Sinä et enää ole lapsi. Sinä olet aikuinen. Siinä se hyvä puoli. Menneet on menneitä, eikö vain.

ed. kirjoitti:

Ei, et vain ymmärrä. Sanon tämän nyt niin kylmästi kuin osaan: et vain ymmärrä. Minä en ole millään tavalla herkkä. Olen hyvin karkeanahkainen. Aiheesta on selvästikin turha puhua, koska olette täysin eri kokemuspiiristä. Se on hyvin vaikeaa, kun joutuu pelkäämään kotona, joutuu pelkäämään koulussa, vuosia, kun on lapsi. Se ei ole sellaista, että on vain vähän paha mieli ja itkettää. Se on sellaista, että joudut jatkuvasti miettimään, miten kussakin tilanteessa tulisi toimia ettei tulisi vahinkoa. Minulla ei ole ollut minkäänlaisia vaikeuksia solmia ystävyyssuhteita, mikä kertoo siitä, että olen hyvässä kunnossa. Joskus ihminen vain saattaa murtua, kovakin ihminen.

Meitä on paljon, joilla on hankala perheenjäsen ja jotka olemme koko ikämme joutuneet huomioimaan lukemattomin heidän tiedostamattomin tavoin sellaisia räjähdysherkkiä ihmisiä, joiden ei ole tarvinnut huomioida koskaan muita kuin itsensä.

Se on ihan eri asia kuin kultalusikka perseessä kasvaneilla, joiden rankin elämänkokemus on itse kumppaniksi valittu narsisti, jota ei edes laiteta elämästä pihalle, koska se on niin seksikäskin.

Myöhemmässä elämässä voit onneksi yhä enemmän valita ihmisiä elämästäsi joko ulos tai ainakin etäämmälle, jos heidän seuransa ei tuo mitään hyvää mukanaan. Sietokyvyllä on tapana täyttyä, jotta tulisi tilaa oikeasti hyvälle.

pivuaejt kirjoitti:

Meitä on paljon, joilla on hankala perheenjäsen ja jotka olemme koko ikämme joutuneet huomioimaan lukemattomin heidän tiedostamattomin tavoin sellaisia räjähdysherkkiä ihmisiä, joiden ei ole tarvinnut huomioida koskaan muita kuin itsensä.

Se on ihan eri asia kuin kultalusikka perseessä kasvaneilla, joiden rankin elämänkokemus on itse kumppaniksi valittu narsisti, jota ei edes laiteta elämästä pihalle, koska se on niin seksikäskin.

Myöhemmässä elämässä voit onneksi yhä enemmän valita ihmisiä elämästäsi joko ulos tai ainakin etäämmälle, jos heidän seuransa ei tuo mitään hyvää mukanaan. Sietokyvyllä on tapana täyttyä, jotta tulisi tilaa oikeasti hyvälle.

moni asia on ihan eri asia...
älä vähättele asioita mistä et tiedä mitään...
monella on jopa hankala ihminen lapsuuden perheessä ja kumppanina...

1+8 kirjoitti:

Jotkut kasvavat erityisen rankoissa olosuhteissa silti aivan tervejärkisiksi, vastuuntuntoisiksi ja terveitsetuntoisiksi kansalaisiksi. Toiset taas on kasvatettu pumpulissa ja silti ovat katkeroituneet, ovat erityisen herkkiä eivätkä kestä minkäänlaisia vastoinkäymisiä ja vielä ovat sitä mieltä, että heillä on erityisen rankkoa kokemuksia, vaikka ei ole. Ehkä se onkin juuri siinä. Ei ole kokemusta oikeasti oikeista rankoista tilanteista. Sodan. nälänhädän, perheväkivallan yms. kokeminen on varmasti ihan eri asia kuin se, että onko mulla merkkifarkut jalassa vai eikö ole, tuijottaako mua joku vai ei. Kun oikeasti ei ole sitä elämää niin sitä sitten maailma pyörii sen oman navan ympärillä.

Itse olen sitä mieltä, että pettymyksiä pitääkin tulla. Nimenomaan lapsena ja nuorena. Oikeanlaista kasvatusta ja rajoja nuorilla pitää olla. Välittämistä ja rajoja, mutta myös velvoitteita ja vaatimuksia. Siitä ei tule mitään jos lapsi passataan piloille.

"Jotkut kasvavat erityisen rankoissa olosuhteissa silti aivan tervejärkisiksi, vastuuntuntoisiksi ja terveitsetuntoisiksi kansalaisiksi. " Tämä on ihmistyyppikysymys. On herkkikset ja vähemmän herkkikset. Herkkikset reagoivat helpomin psyykkeellä, "tasa-painoiset" voivat saada esim. sen migreenin.

"Toiset taas on kasvatettu pumpulissa ja silti ovat katkeroituneet, ovat erityisen herkkiä eivätkä kestä minkäänlaisia vastoinkäymisiä ja vielä ovat sitä mieltä, että heillä on erityisen rankkoa kokemuksia, vaikka ei ole."

Itse olen kasvaut kaikkea muuta kuin pumpulissa. Nuorena jouduin vähän kuin pikkuäidin rooliin, ja ottamaan liian suurta vastuuta esim. nuoremmista sisaruksistani erityisesti silloin, kun oma äiti ei jaksanut / voinut niin hyvin. Sillä seurauksella, että oma kehitys häiriintyi, ja jotku kehitysvaiheet, kuten esim. murrosikä jäi väliin lähestukoon kokonaan. Myöhemmin aikuisella iällä on tullut paikattua tätä ja käytyä ne tietyt asiat elämässä läpi terapeutin tuella. Koskaan ei ole liian myöhäistä kasvaa ihmisenä. Paljon on siis kysymys siitä, millaiset eväät ihminen saa elämään. Oma postiivinen evääni on avoimuus, se että aina on puhuttu kaikest. Paljon on myös perheitä, joissa eletään edelleen häpeäkulluurissa ja vaikeat asiat lakaistaan maton alle; puhumattomuus. Tunnemöykyt ihmisten rinnoissa.

Eli mitä ne rankkudet sitten kekenkin elämässä on, ei niitä voi arvottaa. Omassa perheessäni ja suvussani on painolastina psyykkiset sairaudet, mutta positiivista se, miten niihin suhtaudutaan.

Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa toisten merkkifarkut. Mutta ne taitavat juurikin olla ennemminkin jokin mittari niiden kantajille itselleen. "Menestyneet" ja "hyvännäköiset" hegailevat aikalailla omassa kuplassaan, eikä heillä oikein tunnu olevan asiaa muille. Tietyt kriteerit täytyy mitä ilmeisimmin täyttää, jotta tulee hyväkstyiksi noihin "piireihin" - joihin en edes kaipaa. Nuorempana sivusin noita piirejä, mutta näin sen tyhjyyden läpi. Itse "putosin" myöskin tietyistä "piireistä", kun tuli vastusta elämässä. En kelvannut enää menestyjien joukkoon. Tarkoitan sinkkuja ja heidän kovaa arvomaailmaansa; perheeliset ystävät näistä kuvioista säilyi, ja ovat ystäviäni edelleen. (Toki on myös toisentyypisiä ihmisiä itselläni myös noissa perheellisissä.) Katkera en ole, ainoasaan olen ollut pettynyt ja surullinen. Tuon jälkeen olen kasvanut valtavasti ihmisenä ja arvomaailmani on muuttunut. Ei materiaalinen menestys esim. elämässä kerro mitään ihmisen henkisistä kyvyistä ja taidoista tai siitä, miten kohdata tasaveroisesti toinen ihminen.

Hyvin totta. Sille ei voi mitään. Voi yrittää jarrutella.

Rauhaa. kirjoitti:

Hyvin totta. Sille ei voi mitään. Voi yrittää jarrutella.

Ai meinaat nyt.... että. Höpsis. Suvussa ei ole tunnetusti hulluja, vai olenko minä se ensimmäinen .D Se on tietysti eri onko työssä vai asiakkaana.

Eihän noille voi.

Eikä siinä mitään meneet voi olla aina menneitä jos niin tahtoo. Eikö.

Niinhän Imatran Antskukin aina välillä romahti ;) Joulua sullekin :)

Kuuraisiakukkia kirjoitti:

Niinhän Imatran Antskukin aina välillä romahti ;) Joulua sullekin :)

Lapsellisten ihmisten veetuilupalsta.

Kuuraisiakukkia kirjoitti:

Niinhän Imatran Antskukin aina välillä romahti ;) Joulua sullekin :)

Eikä hyödytä mitään, kasvun paikka poika.