Nyt teimme sen, nimittäin päätöksen muuttaa vuodeksi Meksikoon. Olememme jo sen ikäisiä, että jos emme nyt lähde ulkomaille, se saattaa jäädä pysyvästi tekemättä. Siis eikun menoksi!
Ai mitenkö tämä liittyy asumiseen? Aloitetaanpa historiasta.
Ostin ensimmäisen asuntoni vuonna 1985 Helsingin kantakaupungista. Opiskelujen päätteeksi keskusta-asuminen sopi minulle, ja asunnon hintakin oli ihan siedettävä.
Sitten kaikki muuttui. Tuli mentyä naimisiin ja asunto alkoi jäämään pieneksi. Valuuttamarkkinat vapautuivat ja pörssikupla kehittyi imaisten mukaansa myös kovan rahan asuntojen hinnat. Hintojen kohottua järjettömän korkealle katsoimme vaimoni kanssa tilaisuutemme tulleen ja pistimme kämpän myyntiin ja siirryimme itse vuokralle. Ajoitus osui nappiin, sillä vain muutaman kuukauden kuluttua asuntomarkkinat seisahtuivat lähes täysin.
Onnistuimme säilyttämään työpaikkamme lamasta huolimatta, ja hintojen painuttua pohjalukemiin ostimme omakotitalon n. 20 minuutin päästä Helsingin keskustasta. Kaksion myynnistä jääneet rahat riittivät paremmin kuin hyvin 250 m2 tiilirakenteiseen omakotitaloon yli 2000 m2 tontilla. Olemme nauttineet näihin päiviin asti mukavasta elämästä arvostetulla alueella, ilman naapureiden häirintää tai liikenteen meteliä. On takka, on useita makuuhuoneita, on mukava terassi jossa on rentouttavaa juoda kylmää olutta lämpöisenä kesäiltana.
Kuten alussa totesin, nyt on tullut aika muuttaa. Sain vuoden komennuksen Meksikoon ja liksakin on sen verran hyvä, että vaimoni uskalsi ottaa virkavapaata ja lähteä mukaan reissuun.
Oman talon kohtalolle jäi kaksi vaihtoehtoa. Joko laittaisimme sen vuodeksi vuokralle tai myisimme pois. Päädyimme jälkimmäiseen, sillä hinnat ovat nyt pilvissä ja vuokratuloista ei tahdo jäädä nykyvuokratasolla oikein mitään mainittavaa käteen.
Uskoisin, että kun vuoden päästä palaamme Meksikosta takaisin Koto-Suomeen, saamme ostettua entistä hulppeamman asunnon vuoden korkeakorkoisella tilillä maanneilla rahoilla. Lisäksi saanemme yli jäävillä rahoilla ostettua myös kunnollisen yläluokan perheauton sekä päässemme kiinni myös kesämökkiin Järvi-Suomesta.
On nimittäin tullut hintojen laskun aika. Suosittelen kaikkia miettimään tarkoin ajoitustaan sekä myynti- että ostovaiheessa, sillä oikein ajoitetut ratkaisut takaavat mukavan elämän vuosikymmeniksi eteenpäin. Hosua ei ainakaan kannata, sillä jos hätiköi, voi joutua katumaan virhettään koko loppuelämänsä.
Tsemppiä kaikille asuntoasioita miettiville! Muistakaa, että fiksu pärjää aina, kun vain miettii mitä tekee ja mihin aikaan. Mikään asunto ei voi olla sen arvoinen, että sen takia kannattaisi hankkiutua koko elämän kestävään velkakierteeseen. Elämässä pitää nimittäin olla muutakin kuin velkojen maksu.
Ai mitenkö tämä liittyy asumiseen? Aloitetaanpa historiasta.
Ostin ensimmäisen asuntoni vuonna 1985 Helsingin kantakaupungista. Opiskelujen päätteeksi keskusta-asuminen sopi minulle, ja asunnon hintakin oli ihan siedettävä.
Sitten kaikki muuttui. Tuli mentyä naimisiin ja asunto alkoi jäämään pieneksi. Valuuttamarkkinat vapautuivat ja pörssikupla kehittyi imaisten mukaansa myös kovan rahan asuntojen hinnat. Hintojen kohottua järjettömän korkealle katsoimme vaimoni kanssa tilaisuutemme tulleen ja pistimme kämpän myyntiin ja siirryimme itse vuokralle. Ajoitus osui nappiin, sillä vain muutaman kuukauden kuluttua asuntomarkkinat seisahtuivat lähes täysin.
Onnistuimme säilyttämään työpaikkamme lamasta huolimatta, ja hintojen painuttua pohjalukemiin ostimme omakotitalon n. 20 minuutin päästä Helsingin keskustasta. Kaksion myynnistä jääneet rahat riittivät paremmin kuin hyvin 250 m2 tiilirakenteiseen omakotitaloon yli 2000 m2 tontilla. Olemme nauttineet näihin päiviin asti mukavasta elämästä arvostetulla alueella, ilman naapureiden häirintää tai liikenteen meteliä. On takka, on useita makuuhuoneita, on mukava terassi jossa on rentouttavaa juoda kylmää olutta lämpöisenä kesäiltana.
Kuten alussa totesin, nyt on tullut aika muuttaa. Sain vuoden komennuksen Meksikoon ja liksakin on sen verran hyvä, että vaimoni uskalsi ottaa virkavapaata ja lähteä mukaan reissuun.
Oman talon kohtalolle jäi kaksi vaihtoehtoa. Joko laittaisimme sen vuodeksi vuokralle tai myisimme pois. Päädyimme jälkimmäiseen, sillä hinnat ovat nyt pilvissä ja vuokratuloista ei tahdo jäädä nykyvuokratasolla oikein mitään mainittavaa käteen.
Uskoisin, että kun vuoden päästä palaamme Meksikosta takaisin Koto-Suomeen, saamme ostettua entistä hulppeamman asunnon vuoden korkeakorkoisella tilillä maanneilla rahoilla. Lisäksi saanemme yli jäävillä rahoilla ostettua myös kunnollisen yläluokan perheauton sekä päässemme kiinni myös kesämökkiin Järvi-Suomesta.
On nimittäin tullut hintojen laskun aika. Suosittelen kaikkia miettimään tarkoin ajoitustaan sekä myynti- että ostovaiheessa, sillä oikein ajoitetut ratkaisut takaavat mukavan elämän vuosikymmeniksi eteenpäin. Hosua ei ainakaan kannata, sillä jos hätiköi, voi joutua katumaan virhettään koko loppuelämänsä.
Tsemppiä kaikille asuntoasioita miettiville! Muistakaa, että fiksu pärjää aina, kun vain miettii mitä tekee ja mihin aikaan. Mikään asunto ei voi olla sen arvoinen, että sen takia kannattaisi hankkiutua koko elämän kestävään velkakierteeseen. Elämässä pitää nimittäin olla muutakin kuin velkojen maksu.
Vastaukset 13
Vanhimmat
jos toi juttu oli tosi, niin tehkää lapsia ettei tarvi itsetuntoa pönkittää mitättömällä palstalla.
Jos naisesi on maho tai itse olet ns.tuhkamuna, niin tuokaa adoptiolapsi tullessanne sieltä Meksikosta, uutta verta suomeen!! viva Mexico!
Noin sitä pitää, onneksi olkoon! Elämänsä voi tuhlata ikuiseen velanmaksuun tai olla silloin liikkellä, kun muut eivät tajua olla.
Joka nyt ostaa kuplahinnalla, sinetöi samalla oman kohtalonsa vuosikymmeniksi eteenpäin. Onneksi markkinoilla on tapana toimia hysteerisesti: kun huhu romahduksesta leviää ja hesari kirjoittaa muutaman rommausjutun, ovat hinnat kohta oikeasti alhaalla.
Asuntomarkkinoilla eivät markkinatalouden lait pelaa. Kartellit ja grynderit pitävät siitä huolen. Ei tarvita kuin pieni muutos lainsäädäntöön, niin koko roska räjähtää velallisten käsille.
Kas kun velan määrä ei putoakaan silloin kun asuntojen hinnat tippuvat.
eikö se ole sairasta?
Mitä sinä siellä skitsoilet?
Kaikkea noita tarvitaan. Perheellisellä omalla kodilla keinottelut eivät noin vain käy. Ja kyllä lapset kärsisivät, jos ulkomaille muutettaisiin.
Toki asuntojen ostovaiheessa ajoitus on kaikki kaikessa, mutta sinulla on osunut ne aika nappiin. Itsellänikään ei ole suuremmin valittamista, vaikka olisin voinut halvemmallakin ostaa. Mutta kyllä on aika paljon kiinni onnesta, mihin aikaan sattuu olemaan asuntoa tarvitsemassa. Jälkikäteen on hyvä sanoa, että ostin ja myin juuri oikeaan aikaan.
mene hoitoon tai hanki itselle elämä!!!
Minä en kirjoittanut alkuperäistä viestiä!
vastailen itselleni, hauskaa ajanvietettä, en ole sairas.
Kyllä riittää sinulla viitseliäisyyttä!!!
Olisi ehkä sittenkin parempi, että jättäisit sen elämän hankimatta ja lopettaisit tuon säälittävän nykyisenkin oman käden kautta...
Tosin ei muutettu Meksikoon, vaan vuokralle.
Jos haluaa pelata varman päälle, kannattaa asua nyt vuokralla. Kun asuntojen hinnat palaavat järkevälle, 1990-luvun puolivälin tasolle, on taas aika ostaa.
1990-luvun puolivälin tasolle vaatisi hintojen puolittumista! Ei sellaista ole tulossa Pk-seudulla! Ei sitten millään! Koko Euroopan talous olisi siinä tapauksessa siinä kunnossa, että ei olisi kivaa kenelläkään. Ei silläkään, joka on odottanut vuokralla sinne asti.
vai että lahesta ollaan lähdössä mielikuvitus matkalle ihan metsikoon asti tällä kertaa! taas tuli hyvät naurut, jee jee!