Yksityiskohdat ovat tässä vaiheessa pelkkä sivuseikka, minun elämäni on ollut tyhjää ja merkityksetöntä kärsimystä jo vuosikymmeniä ja vanhemmiten asiat ovat vain pahentuneet kun en jaksaa enää samalla tavalla jatkuvaa fyysistä kipua, yksinäisyyttä ja masennusta.
Väitän, että tällaisessa tilanteessa vuosikymmeniä elävälle ihmiselle kuolema on parempi ratkaisu kuin elämän jatkaminen. Voisin kiteyttää sen kahdella toteamuksella:
Elämä: ei iloa, vain kärsimystä
Kuolema: ei iloa, ei kärsimystä
->>> Kuolema on parempi olotila.
Itsemurha parempi ratkaisu kuin elämä
brentti
73
1287
Vastaukset
- LifeOverhyped
tajusin itse jo nuorena että elämä on aivan hirveesti yliarvostettua jos on ruma ja monivammainen mutta minun on pakko kärsiä niin kauan kun vanhempani ovat elossa, en vain voi tuottaa heille poismenoni tuskaa. Muista aloittaja että vanhempien ei kuulu haudata lapsiaan, pidä edes siitä kiinni
- natural-bk
tätä pointtia aina ihmettelen, poikaskuolleisuus kun on luonnollista ja yleistä niin eläimillä kuin ihmisilläkin teollistuneita maita lukuunottamatta...
- KärsiväVuodesta1975
natural-bk kirjoitti:
tätä pointtia aina ihmettelen, poikaskuolleisuus kun on luonnollista ja yleistä niin eläimillä kuin ihmisilläkin teollistuneita maita lukuunottamatta...
tätä pointtia jauhetaan joka tuutista itsemurhaa hautoville jotta he eivät tekisi itsemurhaa, tällä tavalla syyllistetään kärsivää ihmistä jotta hän jatkaisi kärsimystään ettei sukulaisille tulisi kärsimystä
- Astaroth
Vanhemmat ovat itse riskin ottaneet, kun ovat kiimoissaan toisiaan pökkineet. Kukaan ei voi laskea sen varaan, että juuri omat pennut ovat täydellisiä, niin terveydeltään kuin ominaisuuksiltaan. Ihmiset eivät tajua, kuinka suuren vastuun he ottavat kun päättävät lisääntyä. He eivät tajua, että vaikka heidän pentunsa olisivat kuinka heidän pentujaan, se ei tarkoita sitä, että näiden pentujen täytyy elää vanhempiensa unelmien mukaan. Tarkoittaa siis sitä, että jos elämä ei maistu, se ei maistu, eikä sitä tarvitse niellä vain vanhempia miellyttääkseen. Nämä vanhemmathan ovat juuri niitä, jotka elävät pennuillaan omia unelmiaan, eivät he kakaroita niiden itsensä takia tee. Ihmisiä ei voi pakottaa tänne ja pysymään täällä. Ensin mainittu tosin lähtee aina syntyvän ihmisen mielipidettä kysymättä, joten jokaisen elämä on pakotettua. Jokaisenhan pitäisi kumminkin olla vastuussa omasta elämästään, joten täällä pysymisestä voi itse päättää.
Vanhemmat voivat menettää lapsensa synnytyksessä, sairauteen, tai onnettomuudessa. Mitään näistä yksikään vanhempi ei usko lapselleen käyvän, eivät kai he muuten ottaisi niin suurta riskiä ja tuottaisi jälkikasvujaan? Vanhemmat eivät näe tällaista omissa unelmissaan ja sitten kun jotain tapahtuu, itketään ja ihmetellään, että miksi juuri heille niin kävi? Elämä on tällaista, se pitäisi tajuta ennekuin rupeaa roiskimaan räkää revaan. Elämä on myös sellaista, ettei se ole kaikkien juttu ja tämä pitäisi myös ottaa ihan samalla tavalla huomioon kuin nuo edellä mainitut asiat. On aivan turha ruveta syyllistämään itsensä neutralisovaa itsekkyydestä ynnä muusta, kun todelliset itsekkäät ovat niitä, jotka ihmisiä omien mielihalujensa takia tuottavat tällaiseen maailmaan, jossa niin moni asia voi mennä vituilleen, ja tämä on vieläpä jokaisen lisääntyvän tiedossa. Omat itsekkäät fantasiat menevät kumminkin realiteettien edelle ja syyttävä sormi osoittaa aina muihin kuin todellisiin vastuunkantajiin. - kimpassakivaa
KärsiväVuodesta1975 kirjoitti:
tätä pointtia jauhetaan joka tuutista itsemurhaa hautoville jotta he eivät tekisi itsemurhaa, tällä tavalla syyllistetään kärsivää ihmistä jotta hän jatkaisi kärsimystään ettei sukulaisille tulisi kärsimystä
Kärsivä,
vihdoinkin löysin teidät! Olette vähän hiiriä, koska olette vielä hengissä keräämässä säälipisteitä. Lukekaa Arto Paasilinna: Hurmaava joukkoitsemurha.
Sen jälkeen aletaan miettiä, miksi me yleensä olemme vielä hengissä, koska meidän elämällämme ei ole mitään tarkoitusta, meidän piti tappaa itsemme jo kauan sitten, nyt vain tarve hakea sääliä ja ehkä jotain muutakin...
Muutaman kerran epäonnistuneelle itsemurhaajalle voi laittaa viestiä os. lmj2010@s24 (arvaa loppuosoite)
- Jouluja
Kyllä itselläkin synkkinä hetkinä tulee tämä ratkaisu mieleen.
Olen fyysisesti sairas ja ns. kämppäni vanki tällä hetkellä.
Mutta saan jotenkin psyykattua itseäni sillä, et asia vois olla vielä huonomminkin.
Jos sinulla on vielä liikuntakykyäkin, niin elä lannistu. - Keissa
Hyvää joulua molemmille.
- erakko by fate
Minäkin olen rumaja monivammainenn. Minulle on vihjailtu aika suoraankin että vedän läsdnäololla muiden energiat alas.
Menestyvät terveet ja kauniit ihmiset on hyvää ja energioita nostattavaa seuraa henkilöitävaikka olisivat koko ajan naama nurinpäin. Ruma ja monivamainen ei kelpaa vaikka olisi ystävällinen ja joustava henkilö ja hiljainen eikä käytä päihteitäkään.- sama vika
Samanlaista vihjailua olen saanut osakseni, vaikka löytyy ainoastaan yksi isompi vamma. En ole jaksanut paljon siitä vihjailusta ajatella.
Mutta tuo ajatus toimii niin kauan kuin ei tarvitse välittää. Jos saa asiat hoidettua ongelmitta yksinkin niin mitään ongelmaahan ei olisi. - Muuta pois Suomesta!
sama vika kirjoitti:
Samanlaista vihjailua olen saanut osakseni, vaikka löytyy ainoastaan yksi isompi vamma. En ole jaksanut paljon siitä vihjailusta ajatella.
Mutta tuo ajatus toimii niin kauan kuin ei tarvitse välittää. Jos saa asiat hoidettua ongelmitta yksinkin niin mitään ongelmaahan ei olisi.Neuvoisin sinua muuttamaan Suomesta pois! Olen sitä mieltä että suomalaisia julmempi kansaa on vaikea löytää, joskus mietin ovatko edes ihmisiä... ei missään törmännyt niin paljon vihaa, halveksuntaa, vahinkoiloa kuin Suomessa!
- brentti
Minulta on fyysisten ja psyykkisten rajoitteiden takia jäänyt elämän perusasiat (ystävät, tyttökaveri, perhe ja työ) kokonaan pois, sen takia minua ärsyttää suunnattomasti ne ihmiset jotka heittävät lonkalta "itsemurha ei ikinä ratkaise mitään" ikäänkuin he olisivat eläneet ja hengittäneet samaa kituvaa todellisuutta päivästä ja vuodesta toiseen.
He vain heijastavat oman tietoisuutensa toiseen ihmiseen ja kuvittelevat sen jälkeen tietävänsä yhdessä sekunnissa mitä he tekisivät vastaavanlaisessa tilanteessa. Se nyt ei vain toimi niin.
Samaten minua ärsyttävät sellaiset uskovaiset ihmiset (myös tällä palstalla) jotka heti viestin alussa rupeavat puhumaan Jeesuksesta ja Jumalasta toinen ollessa yksinäinen ja masentunut. Ovat niin itsekkäitä ihmisiä, että pitää mainostaa sitä omaa uskontoaan välittömästi yhtään ajattelematta mikä se toisen ihmisen arvomaailma voisi olla. Ihminen (jos ei ole uskovainen) ei halua masentuneena kuulla mitään uskontojuttuja auttamismielessä, se vain pahentaa asiaa, mutta nämä n.s auttavaiset uskovaiset eivät tätä ymmärrä.
Mielestäni ihmiselle pitäisi myös tarjota yhteiskunnan puolesta mahdollisuus päättää elämänsä kivuttomasti ja varmasti (esimerkiksi itsemurhapillerillä joka ensin vaivuttaa uneen) jos elämä on ihmiselle pelkkää kärsimystä vuosikymmenestä toiseen. Nyt ihminen joutuu miettimään todella rajuja itsemurhatapoja ollakseen varma, että ei herää pysyvästi halvantuneena sairaalasta.
Suotavaa olisi myös, että psykiatrit voisivat laajentaa omaa elämänkatsomustaan edes sen verran, että he ainakin käsitteellisesti hyväksyisivät sen tosiasian, että joku ihminen ihan oikeasti haluaa mielummin kuolla kuin elää. Tällä hetkellä seuraa helposti vapaudenriistoja ja pakkohoitoja jos rehellisesti ilmaisee oman mielentilansa. Kyllä itsemurhastakin pitää pystyä puhumaan ilman että vaarana on nöyryyttävä ja pitkäaikaisia traumoja aiheuttava vastentahtoinen vapaudenriisto.
Tällaisia joulumietteitä minulla....nim. LifeOverhypedille sanoisin vielä että tuo lähisukulaisille aiheutuva suru on myös minulla pääasiallinen syy siihen, miksi en ole vielä lähtenyt toteuttamaan elämäni päättämistä. Heilläkään ei kuitenkaan ole oikeus olettaa, että minä täytyy kärsiä vuosikymmenestä toiseen vain sen takia, että heille ei tulisi paha olo. Tämä itsekkyysulottuvuus kulkee molempiin suuntaan, vaikka tämä toinen suunta tuntuu ihmisiltä usein unohtuvan näitä viestejä luettaessa.- pohjat??
"että ei herää pysyvästi halvantuneena sairaalasta"
On olemassa oikeasti pysyvästi halvaantuneita ihmisiä, tätäkin palstaa saattaa lukea sellainen. Miettisit vähän. Sulla on vielä paljon elämässä oppimista. - brentti
pohjat?? kirjoitti:
"että ei herää pysyvästi halvantuneena sairaalasta"
On olemassa oikeasti pysyvästi halvaantuneita ihmisiä, tätäkin palstaa saattaa lukea sellainen. Miettisit vähän. Sulla on vielä paljon elämässä oppimista.Joo, varmasti minulla on paljon oppimista elämässä, mutta se, että sinä tietoisesti ymmärrät viestini 100% väärin ei ole sellaista mitä haluan oppia elämältä, siitä olen täysin varma.
- brentti
brentti kirjoitti:
Joo, varmasti minulla on paljon oppimista elämässä, mutta se, että sinä tietoisesti ymmärrät viestini 100% väärin ei ole sellaista mitä haluan oppia elämältä, siitä olen täysin varma.
Lisään vielä tämän koska en usko että et kehoituksenkaan jälkeen ymmärrä viestiäni.
Jos herään pysyvästi halvaantuneena sairaalasta en kykene enää yrittämään uudestaan itsemurhaa, sen(kin) takia toivon, että jatkuvasti kärsiville tarjottaisiin mahdollisuus kivuttomaan itsemurhaan - myös halvaantuneille. - trolleille turhaa
brentti kirjoitti:
Joo, varmasti minulla on paljon oppimista elämässä, mutta se, että sinä tietoisesti ymmärrät viestini 100% väärin ei ole sellaista mitä haluan oppia elämältä, siitä olen täysin varma.
Trolleille kuten nimim. "pohjat??" on turhaa vastata.
- pohjat??
brentti kirjoitti:
Lisään vielä tämän koska en usko että et kehoituksenkaan jälkeen ymmärrä viestiäni.
Jos herään pysyvästi halvaantuneena sairaalasta en kykene enää yrittämään uudestaan itsemurhaa, sen(kin) takia toivon, että jatkuvasti kärsiville tarjottaisiin mahdollisuus kivuttomaan itsemurhaan - myös halvaantuneille."jatkuvasti kärsiville tarjottaisiin mahdollisuus kivuttomaan itsemurhaan - myös halvaantuneille."
Lähdet siitä oletuksesta, että halvaantunut "kärsii jatkuvasti". Olet epäkypsä ja ajattelematon. - Tunkkikamoon
Olet hyvin ajatellut asiaa ja kunnioitan kovasti mielipiteitäsi joissa on elämänkokemus takana.
Kukaan toinen ei sinun vuoksesi kärsi, joten itse tiedät onko elämä sen arvoinen asia että kidut täällä kiinni surkeassa elämäntapaisessa.
Sinun vanhempasi toivottavasti rakastavat sinua. Monessa perheessä siitä ei puhuta, vaan oletetaan että se tiedetään.
Eikö tässä tilanteessa erittäin selvästi päde viisaat sanat, että jos rakastat jotain, päästä se vapaaksi.
Olet ehkä jo elänyt, läheiset ihmiset sinulle tuntevat sinut ihmisenä ja arvostavat kauniita luonteenpiirteitäsi. Elät heidän muistoissaan jos päätätkin että tämä ei enää paremmaksi muutu.
Varmasti paras keino, jos pääset omiin oloihisi, on ottaa niin paljon unilääkkeitä ja vaikka hevosten nukutuslääkkeitä, että sydän lakkaa lyömästä.
Elämäsi on kuitenkin arvokkain sinulle itsellesi, ja parhaan tunteen saat kun voit käyttää elämääsi jonkun muun elämän parantamiseksi. Lahjan antaminen parhaimmillaan on parempaa kuin saaminen, joten toivottavasti voit käyttää vielä elämääsi hyvään ennen kuin aikasi on. - poko
pohjat?? kirjoitti:
"jatkuvasti kärsiville tarjottaisiin mahdollisuus kivuttomaan itsemurhaan - myös halvaantuneille."
Lähdet siitä oletuksesta, että halvaantunut "kärsii jatkuvasti". Olet epäkypsä ja ajattelematon.Jos ihminen ei pääse itse liikkumaan niin se on siinä....
- Objektiivisuutta
pohjat?? kirjoitti:
"jatkuvasti kärsiville tarjottaisiin mahdollisuus kivuttomaan itsemurhaan - myös halvaantuneille."
Lähdet siitä oletuksesta, että halvaantunut "kärsii jatkuvasti". Olet epäkypsä ja ajattelematon."Lähdet siitä oletuksesta, että halvaantunut "kärsii jatkuvasti". Olet epäkypsä ja ajattelematon."
Ei vaan viestin kirjoittaja kärsisi halvaantuneena - hän ei puhunut yleisesti halvaantuneista vaan omasta kokemuksestaan. Sinä lankesit just siihe oman tietoisuutesi heijastamiseen sille jolle vastasit. - kipujen mies
poko kirjoitti:
Jos ihminen ei pääse itse liikkumaan niin se on siinä....
Jeesus rakastaa meitä kaikkia. Hän haluaa parantaa meidät kaikki, jos vain annamme. Hän on itse rakkaus. Delia Knox oli rampa, eikä tuntenut jalkojaan 23- vuoteen, kunnes eräänä päivänä Jeesus paransi hänet. Katso alla olevasta linkistä video, kun Delia nousee rullatuolistaan ja lähtee kävelemään ensi kertoja 23vuoteen.
Tämä on mahdollista myös sinulle, jos vain uskot sydämessäsi, ja julistat, että Jeesuksen käsien haavojen kautta olet pelastunut ja parantunut, ja se voi toteutua sinulle heti tai joku päivä myöhemmin - Huomaat yllättäin, olet parantunut!
https://www.youtube.com/watch?v=oYjM4xrw1ds
http://www.hengellinenkotikirjasto.fi/113616364
Jesajan (luku53) ennustus Jeesuksesta (Yahushua Hamashiac.sta) 700v. ennen Hänen syntymäänsä:
"Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.
Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.
Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta."
Elikkä Jeesus tietää mitä kipu on, koska on itsekin kärsinyt fyysisesti ja henkisesti ja haluaa auttaa kaikkia kärsiviä, on vain sinusta kiinni haluatko antaa Hänen auttaa sinua. Päätös on sinun. - suicidal tendencies
kipujen mies kirjoitti:
Jeesus rakastaa meitä kaikkia. Hän haluaa parantaa meidät kaikki, jos vain annamme. Hän on itse rakkaus. Delia Knox oli rampa, eikä tuntenut jalkojaan 23- vuoteen, kunnes eräänä päivänä Jeesus paransi hänet. Katso alla olevasta linkistä video, kun Delia nousee rullatuolistaan ja lähtee kävelemään ensi kertoja 23vuoteen.
Tämä on mahdollista myös sinulle, jos vain uskot sydämessäsi, ja julistat, että Jeesuksen käsien haavojen kautta olet pelastunut ja parantunut, ja se voi toteutua sinulle heti tai joku päivä myöhemmin - Huomaat yllättäin, olet parantunut!
https://www.youtube.com/watch?v=oYjM4xrw1ds
http://www.hengellinenkotikirjasto.fi/113616364
Jesajan (luku53) ennustus Jeesuksesta (Yahushua Hamashiac.sta) 700v. ennen Hänen syntymäänsä:
"Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.
Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.
Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta."
Elikkä Jeesus tietää mitä kipu on, koska on itsekin kärsinyt fyysisesti ja henkisesti ja haluaa auttaa kaikkia kärsiviä, on vain sinusta kiinni haluatko antaa Hänen auttaa sinua. Päätös on sinun."Send me your money.."
- Yksi miete vaan
Myös ruma tai monivammainen voi löytää elämästään iloa. Ei kenenkään ole tietysti pakko yrittää, mutta mahdollista se on.
Yksi ystäväni on cp-vammainen, istuu pyörätuolissa ja kärsii monesta vaivasta. Hän on silti löytänyt sen oman juttunsa josta nauttii ja on lahjakas siinä. Lahjakkaampi kuin minä terve ihminen missään. - 15+16
jokaisella on omat yksilölliset lähtökohdat elämään ja jokainen kokee elämisen mielekkyyden omista lähtökohdista, ei elämä välttämättä ole elämisen arvoista vaikka joku jolla on asiat vielä heikommin kokee sen mielekkääksi, aina löytyy joku jolla on asiat vielä huonommin
- Keissa
En tahallani halua väärinymmärtää sinua, ja sinunlaisia brentti. Minulla on ihan tosissaan se vakaumus, ettei ihmisen elämä pääty fyysiseen kuolemaan. Siksi varoitan tahallisesta kuolemasta.
Kommentillasi haluat sanoa, ettei sinua haluta kuunnella ja ei osata samaistua pahaan oloosi. Olisin varmaan joskus tehnyt itsemurhan, jos olisin ollut vaikka täysin ateisti. On se elämä ollut joskus niin perseellään ja seinä edessä. No se siitä.
Ei tänne ole vielä ketään jäänyt. Kun on kulunut sata vuotta, niin tästä porukasta ei täällä enää kukaan ole kirjoittelemassa.
Onko tosiaan niin, että itsemurhakandi otetaan aina hoitoon. Ei ainakaan niin aina tapahdu. Enoni toimitettiin muutaman kerran hoitoon kun touhusi kotona itsemurhaa. Heti ne jo melkein seuraavana päivänä laittoivat kotiin seurauksella, että hänet löydettiin sitten kuolleena. Ehkä se oli hänellä vain hätähuuto, mutta osoittautui kohtalokkaaksi.
Toivon sinulle, että elämä yllättää positiivisesti ja löydät kimmokkeita jatkaa täällä.- kiitos keskisormesta
Saa aina hämmästellä näitä, joiden neuvot ovat tasoa "elämä yllättää". Aika suojattua elämää olet kyllä elänyt, jos elämä sut jotenkin on onnistunut yllättämään ja vielä positiivisesti. Rivien välistä näytätte kaikki "hyväntahtoiset" kuitenkin keskisormea ja syljette tuomionne perään, kun ette saa sanaanne päällimäiseksi.
- eräs hattivatti
kiitos keskisormesta kirjoitti:
Saa aina hämmästellä näitä, joiden neuvot ovat tasoa "elämä yllättää". Aika suojattua elämää olet kyllä elänyt, jos elämä sut jotenkin on onnistunut yllättämään ja vielä positiivisesti. Rivien välistä näytätte kaikki "hyväntahtoiset" kuitenkin keskisormea ja syljette tuomionne perään, kun ette saa sanaanne päällimäiseksi.
Asia ei todellakaan ole noin.
- lonelyzombie
Ymmärrän hyvin kantasi, vaikken sinua tunne, enkä tiedä tilannettasi. Ymmärrän siksi, että olen itse kerran ottanut kuoleman vastaan helpotuksena kivuille ja kärsimykselle. Olin tuolloin todella sairas ja tuskissani. Tilanteeni oli siinä mielessä eri, että olisin kuollut joka tapauksessa, halusin tai en. Ymmärrän, että joskus kivun ja kärsimyksen taakka tulee liian suureksi. Silloin kuolema on vain helpotus.
Omalla kohdallani kävi kuitenkin niin, että lääkärit ja hoitajat saivat minut takaisin elävien kirjoihin. Se, mikä sai minut tarttumaan uudestaan elämään, ei ollut enempää, eikä vähempää, kuin erään lääkärin inhimillinen osoitus välittämisestä; kosketus ja sanat. Ihmiseltä, joka ei tuntenut minua, enkä minä häntä.
Elämään tarttuminen oli raskaampi ja vaikeampi, helvetillisen paljon tuskallisempi valinta, kuin kuoleman hyväksyminen. Kivut, tuskat, toipuminen ja paraneminen kaikkine vaikeuksineen on nyt kestänyt neljä vuotta. Olen oppinut itsestäni ja muista ihmisistä enemmän näinä neljänä vuotena, kuin neljänäkymmenemä aiempana vuotena. Olen myös tarttunut uuteen mahdollisuuteeni ja tehnyt elämässäni muutoksia, jotka aiemmin tehtyinä olisivat olleet vähemmän tuskallisia.
Olin miettinyt aiemmassa elämässäni itsemurhaa useita kertoja. Nyt ajatus tuntuu jotenkin 'turhalta'. Me kaikki kuollaan kuitenkin joskus, eikä kuoleminen ole vaikeaa -eläminen on. Mutta joskus me voimme saada sen uuden mahdollisuuden, haistattaa pitkät viitut koko maailmalle ja kaikille vastoinkäymisille. Ja ottaa vastaan uudet vastoinkäymiset. Pointti on se, että me voimme valita. Emme sitä, sairastummeko ja mihin, mutta sen kuinka sopeudumme siihen.
Ymmärrän ihmisiä, jotka kokevat itsemurhan ainoaksi ratkaisuksi ja toteuttavat sen. Minä jopa hyväksyn sen, koska jokainen itse tekee sen ratkaisun, olivat syyt mitkä tahansa. Olen itse jatkuvasti tekemisissä sairaiden ja kuolevien ihmisten kanssa, joten ymmärrän jotakuinkin mistä siinä on kyse.
Tämän kirjoituksen ei ole tarkoitus rohkaista sinua tappamaan itseäsi, eikä kannustaa pitämään kynsinhampain kiinni elämästä. Sen on tarkoitus kertoa, että on myös ihmisiä, jotka eivät tuomitse, vaan jotka ymmärtävät itsemurhaan päätyneiden ratkaisun.
Toivon sinulle, ja kaikille muille itsemurhaa miettiville, kaikkea hyvää. Olipa ratkaisunne mikä hyvänsä. Toivon, että mikäli päätätte jatkaa elämäänne, kohtalo johdattaisi tiemme risteämään jossakin vaiheessa. Muutoin 'seuraavaan elämään'.
Hyviä Joulun pyhiä. - ajattelun vaikutus
Jotkut luovuttavat vaikka mitään ongelmia ei ole näköpiirissä. Toiset yrittävät pahoista ongelmista huolimatta.
Ihmiselämä on paljolti päänsisäinen asia. Pystyt pitämään todella pienistäkin asioista, jos osaat ajatella ja asennoitua oikein. Vääränlaisella asennoitumisella kaikki tuntuu ahdistavalta. - mites tämä
Minkälaisista terveysongelmista puhutaan ja miksi niihin ei ole mitään hoitoa saatavilla?
- lue tämä?
Asennoituminen ja luovuttaminen eivät liity tähän nimimerkki "ajattelun vaikutus". Ne asiat tulevat myöhemmin, ei tällä hetkellä.
Itse olen samassa tilanteessa, olen yksin, molemmat vanhempani on tehneet itsemurhan ja olivat alkoholisteja. Minulla ei oikeastaan ole kavereita, on vain adoptioperhe jotka joskus soittavat kuulumisia.
Kirjoitin yhdelle palstalle siitä miten ahdistaa olla joulu yksin ja vastauksia tuli: "En ymmärrä mikset hankkinut seuraa jouluksi?" "Mene baariin" "Todella säälittävää täällä itkeä jos ei suunnittele elämäänsä ja tee valintojansa erilailla".
Nämä eivät olleet niitä vastauksia joita halusin kuulla.
Tuntuu niin pahalle että haluan kuolla, ja hyvät "tarvikkeet" minulla siihen on, niin vahvoja lääkkeitä että pystyn tekemään sen vaikka heti. Mutten tee, tai ole vielä tehnyt, en tiedä miksi. Tätä se on ihmisellä jolla on itsemurha-ajatuksia.. Ei tiedä mistään mitään, möykky rinnassa ja itkua joko tulee tai sitten ei tule millään! Se on maanpäällistä helvettiä.. Ja sen voi ymmärtää jos sen kokee.
Itse aion ainakin yrittää odottaa että nämä niin-ihanat-joulun-pyhät menevät ohi ja on vuosi 2015, ja mennä psykologille ja kertoa että aion tappaa itseni.
Olen saanut aiemmin n. 7-8 eri lääkettä ja mikään ei ole sopinut. Mutta nyt on jotain saatava että kestää mennä kouluun.
Aloitin sen viime kuussa. Ja en olisi koskaan pystynyt siihen, pystyin siihen koska sain kaverilta rauhoittavia ja niillä paha olo lähti.
Mieti haluatko jo siirtyä henkimaailmaan, taivaaseen, ei-minnekään, helvettiin, mikä ikinä tuolla odottaakaan, vai haluatko että kun sinulle tulee paha olo niin saat pillerin jolla se olo poistuu?
Minä ainakin nyt ajattelen että jälkimmäinen on parempi. Koska haluan vielä nähdä jotain, en tiedä mitä.. Jotain.
Ja olen käynyt tämän läpi aiemminkin, vuosia vuosia sitten teininä. Olo oli sellainen että joka yö itkin ja huusin pää tyynyä vasten ja viilsin jalkojani puukolla, nautin verestä, se oli se päivän kohokohta mitä odotin! Sitten kun tunsin kipua päivällä vaikka istuessani, pieni euforia valtasi minut. Kipu tuntui enemmän sillä hetkellä reisissä, ei sydämessä.
Selvisin koska sain rauhoittavia ja ystäviä. Sitten alkoi se "ajattelun muutos", itsensä hemmottelu, itsestä huolehtiminen, ja kaikki se että jaksoin elää ja nähdä hyvää pienissä asioissa, kuten linnun laulussa.
Mutta rauhoittavat lopetettiin kuin seinään, ja kaikki on niinkuin silloin, vanhat arvet on revitty esiin.
En voi muuta kuin odottaa lääkäriä, riisua housuja että hän näkee missä tilassa olen.
ALOITTAJA,
Tee tämä sama asia kanssani, kirjoitetaan tänne vaikka yhdessä miten sitten meni, tai tee sähköpostiosoite minua varten. Minulla ei ole ketään, ne ystävät kaikkosivat jotka silloin teininä olivat. Ei ole ketään, puhelimeeni ei ole viikkoon soittanut kukaan. Ei yhtään joulukorttia tai muutakaan.
Mennään molemmat lääkäriin ja selvitään tästä, käykö?
Yritetäänkö edes?- brentti
Hei, tunnistin itseni aika lailla tarkasti tekstistäsi, mutta minun tapauksessa ei ole enää menemistä psykiatrille. He eivät pysty minua auttamaan, olen kokenut vain nöyryyttäviä vapaudenriistoja vaikka olen vain rehellisesti ilmaissut mielialani. En enää menee psykiatrille niin kauan kun heillä on oikeus puuttua itsemäärämisoikeuteeni vastentahtoisesti. Kaiken maailman "mömmöjä" he ovat minulle kirjoittaneet vuosikausia, ne ovat auttaneet hyvin hyvin vähän.
Elän päivä kerrallaan ja kysyn itseltäni joka aamu herätessäni, että "aiotko päättää elämäsi tänään". Tähän asti olen vastannut itelleni "en vielä tänään" - ja se on auttanut minua jatkamaan sen päivän henkisesti ja fyysisestä kivusta huolimatta.
Olen suunnitellut itsemurhan yksityiskohtaisesti, myös se auttaa jatkamaan kun tietää että on olemassa päätepiste kitumiselle. Edelleen - kuten aikaisemmin totesin - toivoisin, että yhteiskunta tarjoaisi vuosia/vuosikymmeniä kärsineille ihmisille mahdollisuuden päättää elämänsä varmasti ja kivuttomasti.
Uskoisin, että itsemurhia vähintäänkin lykättäisiin pitkälle tulevaisuuteen monessa tapauksessa, koska tietoisuus siitä, että voisi 100% varmuudella päättää elämänsä kivuttomasti auttaisi jatkamaan vielä jonkin aikaa eteenpäin. Sveitsissä esim. saa laillisesti avustaa itsemurhassa, samaa toivoisin Suomessakin. - natural-bk
brentti kirjoitti:
Hei, tunnistin itseni aika lailla tarkasti tekstistäsi, mutta minun tapauksessa ei ole enää menemistä psykiatrille. He eivät pysty minua auttamaan, olen kokenut vain nöyryyttäviä vapaudenriistoja vaikka olen vain rehellisesti ilmaissut mielialani. En enää menee psykiatrille niin kauan kun heillä on oikeus puuttua itsemäärämisoikeuteeni vastentahtoisesti. Kaiken maailman "mömmöjä" he ovat minulle kirjoittaneet vuosikausia, ne ovat auttaneet hyvin hyvin vähän.
Elän päivä kerrallaan ja kysyn itseltäni joka aamu herätessäni, että "aiotko päättää elämäsi tänään". Tähän asti olen vastannut itelleni "en vielä tänään" - ja se on auttanut minua jatkamaan sen päivän henkisesti ja fyysisestä kivusta huolimatta.
Olen suunnitellut itsemurhan yksityiskohtaisesti, myös se auttaa jatkamaan kun tietää että on olemassa päätepiste kitumiselle. Edelleen - kuten aikaisemmin totesin - toivoisin, että yhteiskunta tarjoaisi vuosia/vuosikymmeniä kärsineille ihmisille mahdollisuuden päättää elämänsä varmasti ja kivuttomasti.
Uskoisin, että itsemurhia vähintäänkin lykättäisiin pitkälle tulevaisuuteen monessa tapauksessa, koska tietoisuus siitä, että voisi 100% varmuudella päättää elämänsä kivuttomasti auttaisi jatkamaan vielä jonkin aikaa eteenpäin. Sveitsissä esim. saa laillisesti avustaa itsemurhassa, samaa toivoisin Suomessakin.Itsemurhassa avustaminen ei ole rikos Suomessakaan. Eri asia sitten löytääkö esim. sellaista lääkäriä, joka olisi valmis antamaan ohjeet suunnitelman toteuttamiseksi ja vielä siihen päälle reseptit tarvittaviin aineisiin.
Ja onhan siinä riskinsä, että avustaminen katsottaisiinkin kuolemantuottamukseksi, jos vaikka surevat omaiset veisivät asian eteenpäin.
Siksi olisi ehkä parempi, että itsemurhissa toisiaan avustaisivat omaa kuolemaa haluavat. Luulen, että onnistumisprosentti kasvaisi reilusti ja jahkailu loppuisi, kun yhdessä sovittaisiin suunnitelmasta ja sen toteuttamisesta. - brentti
natural-bk kirjoitti:
Itsemurhassa avustaminen ei ole rikos Suomessakaan. Eri asia sitten löytääkö esim. sellaista lääkäriä, joka olisi valmis antamaan ohjeet suunnitelman toteuttamiseksi ja vielä siihen päälle reseptit tarvittaviin aineisiin.
Ja onhan siinä riskinsä, että avustaminen katsottaisiinkin kuolemantuottamukseksi, jos vaikka surevat omaiset veisivät asian eteenpäin.
Siksi olisi ehkä parempi, että itsemurhissa toisiaan avustaisivat omaa kuolemaa haluavat. Luulen, että onnistumisprosentti kasvaisi reilusti ja jahkailu loppuisi, kun yhdessä sovittaisiin suunnitelmasta ja sen toteuttamisesta.Tuo on hyvä idea, mutta vaatii 100% luottamusta toiseen ihmiseen. Jos toinen tulee viime hetkellä katumapäälle ja vieläpä mahdollisesti ilmoittaa asiasta eteenpäin voi seurauksena olla molemmille pitkäkestoinen pakkohoito.
- natural-bk
brentti kirjoitti:
Tuo on hyvä idea, mutta vaatii 100% luottamusta toiseen ihmiseen. Jos toinen tulee viime hetkellä katumapäälle ja vieläpä mahdollisesti ilmoittaa asiasta eteenpäin voi seurauksena olla molemmille pitkäkestoinen pakkohoito.
On niin vaikea uskoa tuota pakkohoito-asiaa, jotkut kai sinne todistettavasti pääsevät / joutuvat, mutta oma kokemukseni on, ettei juuri minkäänlaista hoitoa meinaa saada. Vaikka kuinka olisi itsemurhasuunnitelmia ja vakavaa masennusta, tarjolla on vain ammattilaisen tapaaminen kerran, ehkä pari kuussa.
En tiedä, tulisiko sitä hoitoa sitten, jos alkaisi uhkailemaan muiden turvallisuuden olevan vaarassa (ei oikeasti vaan ihan vaan hoitoa saadakseen). Se voisi sitten toisaalta johtaa pakkohoitoon suljetulle ja kylmäkiskoiseen kohteluun, vaikka haluaisi vain tiheää avohoitoa.
"Kuolema on parempi olotila." Kuolema ei tieteellisen käsityksen mukaan ole minkäänlainen olotila, ja oletko nyt ihan varma, että sinun kärsimyksesi ovat ainutlaatuista? Harvalla se elämä helppoa on.
- ....................
Miksi kärsimyksen pitäisi olla ainutlaatuista? Tuskinpa raiskattujenkaan kärsimykset ovat yhtään sen ainutlaatuisempia kuin muiden vastaavien, mutta silti heillä on oikeus itkeä.
"Harvalla se elämä helppoa on"
Tätä saa kuulla itse kunkin susta vähän väliä, ja siksi olisikin oikein kiva tietää, miksi tämän faktan tietäen ihmiset haluavat tuottaa uusia ihmisiä maailmaan? Onko kyseessä vahingon kierrättäminen, vai mikä on se älynväläys? - lapseton3
.................... kirjoitti:
Miksi kärsimyksen pitäisi olla ainutlaatuista? Tuskinpa raiskattujenkaan kärsimykset ovat yhtään sen ainutlaatuisempia kuin muiden vastaavien, mutta silti heillä on oikeus itkeä.
"Harvalla se elämä helppoa on"
Tätä saa kuulla itse kunkin susta vähän väliä, ja siksi olisikin oikein kiva tietää, miksi tämän faktan tietäen ihmiset haluavat tuottaa uusia ihmisiä maailmaan? Onko kyseessä vahingon kierrättäminen, vai mikä on se älynväläys?Minäkin ole miettinyt, että miksi ihmiset päättävät lisääntyä. Kai se on itsekkyyttä tai ajattelemattomuutta. Aika monet aikuiset elävät hetkessä ja ovat vielä lapsenomaisia. Toisinaan olen jopa kateellinen niille, jotka eivät turhia murehdi. Minä kun murehdin maailman menoa ja ajattelen globaalisti.
- arkipäiväihminen
jokainen tekee oman ratkaisun elämästään mutta sen neuvon annan että älkää tehkö itsemurhaa joulupyhinä jolloin yksinäisyys ja paha olo moninkertaistuu, jos elämä käy liian kivuliaaksi joku päivä niin lopettakaa elämänne ihan tavallisena arkipäivänä. Minusta arkipäivät ovat aina olleet henkisesti enemmän siedettäviä yksinäisenä.
Hei,
Hyvä että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.
Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-06, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-06, sunnuntaisin 15-22.
Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
Käynnit eivät maksa mitään.
Jos haluat mielummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahdenkesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.
Kiireellisessä tilanteessa voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi psykiatriseen päivystykseen. Lähimmän psykiatrinen poliklinikan yhteystiedot löydät etsimällä netistä hakusanalla "psykiatrinen päivystys paikkakuntasi" tai "psykiatrinen poliklinikka paikkakuntasi".
Itsemurhayrityksen jälkeen keskustelutukea kannattaa hakea heti.
SOS-kriisikeskus Helsingissä tarjoaa tukea itsemurhaa yrittäneille selviytymisen tueksi ja uuden itsemurhayrityksen ehkäisemiseksi.
Keskustelut ovat maksuttomia. Ajan varaaminen LINITY-asiakasvastaanotolle puhelimitse: 0800 98 030 (ma–pe klo 9–17)
Lisätietoja: www.mielenterveysseura.fi/linity
sos-kriisikeskus / pekka- Jos huominen tulee
Taas nuo kukkahattutädit asialla. Pölötipölötipölöti.
Jokainen meistä osaa "hakea apua". On ihmisten aliarviointia toistaa tuota litaniaa.
Ammattiauttajien kanssa voi keskustella vuosikymmeniä eikä tilanne muutu. Itseään voi yrittää kehittää ja muuttaa vuosikymmeniä eikä kärsimys vähene. Joskus tulee hetki, jolloin sen kärsimyksen on loputtava. Siihen pitäisi olla kaikilla oikeus. Avustettuun itsemurhaan. Jossa olisi varma lopputulos ja jonka voisi tehdä ihan normaalina toimenpiteenä ilman sen suurempaa hälyä.
Lopetetaanhan kärsivä eläinkin. Eläimillä on oikeuksia, ihmisillä ei. - brentti
Jos huominen tulee kirjoitti:
Taas nuo kukkahattutädit asialla. Pölötipölötipölöti.
Jokainen meistä osaa "hakea apua". On ihmisten aliarviointia toistaa tuota litaniaa.
Ammattiauttajien kanssa voi keskustella vuosikymmeniä eikä tilanne muutu. Itseään voi yrittää kehittää ja muuttaa vuosikymmeniä eikä kärsimys vähene. Joskus tulee hetki, jolloin sen kärsimyksen on loputtava. Siihen pitäisi olla kaikilla oikeus. Avustettuun itsemurhaan. Jossa olisi varma lopputulos ja jonka voisi tehdä ihan normaalina toimenpiteenä ilman sen suurempaa hälyä.
Lopetetaanhan kärsivä eläinkin. Eläimillä on oikeuksia, ihmisillä ei."Ammattiauttajien kanssa voi keskustella vuosikymmeniä eikä tilanne muutu. Itseään voi yrittää kehittää ja muuttaa vuosikymmeniä eikä kärsimys vähene. Joskus tulee hetki, jolloin sen kärsimyksen on loputtava. Siihen pitäisi olla kaikilla oikeus. Avustettuun itsemurhaan. Jossa olisi varma lopputulos ja jonka voisi tehdä ihan normaalina toimenpiteenä ilman sen suurempaa hälyä.
Lopetetaanhan kärsivä eläinkin. Eläimillä on oikeuksia, ihmisillä ei."
Tämä kuvastaa mielialaani kyllä aivan 100%isesti. En haluaisi käyttää "sadismi"-sanaa kevytmielisesti, mutta kyllä se käsite on tullut ajatuksiin yhä voimakkaammin vuosien saatossa.
Tarkoitan sitä, että yhteiskunta (psykologit, psykiatrit ja muut n.s auttavat tahot) harrastaa - näennäisesti hyvää tarkoittavan sateenvarjon alla olevaa - piilosadismia kun he eivät edes yhden ainoan lauseen verran pysty näyttämään ymmärrystä sille, että jollekin ihmiselle kuolema saattaisi olla parempi ratkaisu, ei vaikka hän olisi kärsinyt henkisesti ja fyysisesti vuosikausia/vuosikymenniä.
Yhteiskunta alistaa kärsivät eräänlaiseen "pakkoelämiseen" oli tilanne mikä tahansa. Kärsivien on pakotettava elämään, jotta me emme vähentäisi muiden elämän arvoa. Tähän kuuluu syyllistämistä, pakkohoitoa, mömmöjä, ei minkäänlaista ymmärrystä kärsimyksen lopettamiselle, ei tarjota mahdollisuutta kivuuttomaan itsemurhaan missään tilanteessa jne.
En sano, että itsemurhapillereitä pitäisi tarjota tuosta vain kaikille halukkaille, mutta toivoisin, että asiasta voisi edes keskustella avoimesti. Hyvä alku olisi se, että yhteiskunta em. auttajien toimesta muuttaisivat perusasennettaan: pakkoeläminen ei välttämättä ole kaikille ihmisille paras ratkaisu kaikissa tilanteissa. brentti kirjoitti:
"Ammattiauttajien kanssa voi keskustella vuosikymmeniä eikä tilanne muutu. Itseään voi yrittää kehittää ja muuttaa vuosikymmeniä eikä kärsimys vähene. Joskus tulee hetki, jolloin sen kärsimyksen on loputtava. Siihen pitäisi olla kaikilla oikeus. Avustettuun itsemurhaan. Jossa olisi varma lopputulos ja jonka voisi tehdä ihan normaalina toimenpiteenä ilman sen suurempaa hälyä.
Lopetetaanhan kärsivä eläinkin. Eläimillä on oikeuksia, ihmisillä ei."
Tämä kuvastaa mielialaani kyllä aivan 100%isesti. En haluaisi käyttää "sadismi"-sanaa kevytmielisesti, mutta kyllä se käsite on tullut ajatuksiin yhä voimakkaammin vuosien saatossa.
Tarkoitan sitä, että yhteiskunta (psykologit, psykiatrit ja muut n.s auttavat tahot) harrastaa - näennäisesti hyvää tarkoittavan sateenvarjon alla olevaa - piilosadismia kun he eivät edes yhden ainoan lauseen verran pysty näyttämään ymmärrystä sille, että jollekin ihmiselle kuolema saattaisi olla parempi ratkaisu, ei vaikka hän olisi kärsinyt henkisesti ja fyysisesti vuosikausia/vuosikymenniä.
Yhteiskunta alistaa kärsivät eräänlaiseen "pakkoelämiseen" oli tilanne mikä tahansa. Kärsivien on pakotettava elämään, jotta me emme vähentäisi muiden elämän arvoa. Tähän kuuluu syyllistämistä, pakkohoitoa, mömmöjä, ei minkäänlaista ymmärrystä kärsimyksen lopettamiselle, ei tarjota mahdollisuutta kivuuttomaan itsemurhaan missään tilanteessa jne.
En sano, että itsemurhapillereitä pitäisi tarjota tuosta vain kaikille halukkaille, mutta toivoisin, että asiasta voisi edes keskustella avoimesti. Hyvä alku olisi se, että yhteiskunta em. auttajien toimesta muuttaisivat perusasennettaan: pakkoeläminen ei välttämättä ole kaikille ihmisille paras ratkaisu kaikissa tilanteissa."Tarkoitan sitä, että yhteiskunta (psykologit, psykiatrit ja muut n.s auttavat tahot) harrastaa - näennäisesti hyvää tarkoittavan sateenvarjon alla olevaa - piilosadismia kun he eivät edes yhden ainoan lauseen verran pysty näyttämään ymmärrystä sille, että jollekin ihmiselle kuolema saattaisi olla parempi ratkaisu, ei vaikka hän olisi kärsinyt henkisesti ja fyysisesti vuosikausia/vuosikymenniä."
Mistä terapeutti tietää, kenellä on "legitiimi" syy haluta kuolemaa? Pitäisikö myötäillä jokaisen depressiosta kärsivän itsemurhafantasioita?- brentti
outsider1 kirjoitti:
"Tarkoitan sitä, että yhteiskunta (psykologit, psykiatrit ja muut n.s auttavat tahot) harrastaa - näennäisesti hyvää tarkoittavan sateenvarjon alla olevaa - piilosadismia kun he eivät edes yhden ainoan lauseen verran pysty näyttämään ymmärrystä sille, että jollekin ihmiselle kuolema saattaisi olla parempi ratkaisu, ei vaikka hän olisi kärsinyt henkisesti ja fyysisesti vuosikausia/vuosikymenniä."
Mistä terapeutti tietää, kenellä on "legitiimi" syy haluta kuolemaa? Pitäisikö myötäillä jokaisen depressiosta kärsivän itsemurhafantasioita?Ei pitäisi, mutta psykiatrin ei myöskään pitäisi alistaa ihminen pakkoelämiseen loputtomiin.
Minun todellisuudessani psykiatrin toimet muistuttavat jossain määrin sadismia (saanan laajassa merkityksessä) jos hän vuosien/vuosikymmenien kestäneen hoidon jälkeenkin edelleen pakottaa ihmisen elämään lääkkeillä ja pakkohoidoilla. Eli ihminen kituu eikä ole mitään toivoa paremmasta ja yhteiskunnan ratkaisu siihen on tällä hetkellä se, että ihmiseen pumpataan yhä enemmän lääkkeitä jotta hän jaksaisi kitua hautaan saakka, jotta hän ei mahdollisella itsemurhallaan vähentäisi muiden ihmisten elämän arvoa.
En sano että tähän löytyy mitään helppoja ratkaisuja, mutta toivoisin, että asiasta syntyisi joskus Suomessa laaja ja avoin keskustelu. Sovittaisiin yhdessä laajan kansalaiskeskustelun jälkeen ne olosuhteet ja toimintatavat jossa esimerkiksi pitkään kärsivälle ihmiselle voitaisiin suoda yhteiskunnan puolelta mahdollisuus päättää elämänsä kivuttomasti ja arvokkaasti. Tässä prosessissa hyvänä alkuna olisi se mitä jo aikaisemmin mainitsin: hyväksyttäisiin se tosiasia että pakkoeläminen ei välttämättä ole kaikille ihmisille kaikissa tilanteissa paras ratkaisu.
- miettikää
Hei.miettikääpä tätä "itsemurha kanditaatit".ME SYÖPÄSAIRAAT HALUAMME KYNSIN,HAMPAIN OLLA ELÄMÄN SYRJÄSSÄ KIINNI miksi te haluatte tappaa ittenne,vaikka sairaus ei teitä nujerra!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
- ....................
Sellaista se elämä on. Jotkut haluaisivat elää, mutta sairastuvat, ja jotkut joutuvat elämään, vaikka eivät haluaisi. Turha syyllistää niitä, joita ei oikein nappaa siitä, että sinä olet sairas. Tässähän sen vain näkee, että elämä on perseestä.
- 11+11
Kadehdin elämänhaluasi. Itselläni ei vastaavaa kuitenkaan ole. Olen jopa toivonut syöpää tai AIDSia että olisi "oikeutettu" syy kuolla. Ja olet väärässä ettei meitä meitä muita sairaus nujerra - masennus on kaikista nujertavin sairaus!
- syöpäsairas
mistäs tiijät,onko parempi??????????rohkenen epäillä.
- valhettaglamour
Sairaus tuo itsemurhan suunnittelukin kai on (?)
Olen paljon kokenut. Monesti ollut luonnostaan läheltäpiti kuolemanvaarassa; hukkuminen, autokolari, pahoinpitelyn uhri.
Ja tässä sitä vielä ollaan hengissä. Eikä aikomustakaan lopettaa päiviä, senverran utelias elämälle olen vielä. Vaikka koin ennen yksinäisyyttä, olin velkakierteessä, masentunut ym.
Nyt hyvässä avioliitossa, velaton, tyytyväinen elämääni ja tavalliseen arkeeni.
Joskus koen yksinäisyyttä, jos puolisoni ei jaksa raskaan työpäivän jälkeen viettää aikaa kanssani ja jutella, tai jos ystävät eivät soittaneet puhelimeeni useisiin viikkoihin. Mutta tila menee ohi taas kun koen olevani jollekin tärkeä ja olemassa.
Veikkaan että ihminen joka hautoo itsaria, tarvitsee pikaisesti läheisen ihmisen, joka antaa syliä, halia, viestittää että olet tärkeä ja arvokas ihminen juuri sellaisena kuin olet, puutteista ja vajavaisuuksistasi huolimatta, sillä olen vakaasti sitä mieltä ettei meistä kukaan yllä täydellisyyteen? Eikä tarvitse.
Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa, kun voimme yleisesti niin pahoin?- ....................
Mistäs saat pikaisesti sen läheisen ihmisen? Luuletko todella, että ihmisiä kiinnostaa sellainen, joka on vuosikausia joutunut tarpomaan yksin pimeässä? Ei kai hän muuten olisi yksin joutunut olemaankaan, mikäli mielenkiintoa olisi löytynyt. Tällainen mies ei saa tuntea olevansa olemassa jollekin, vaikka naisilla siihen onkin mahdollisuus.
- 12+9
suomalainen työelämä on vittumaista, ihmiset vaan kilpailee sen sijaan, että tehtäisiin yhteistyötä. Pelkkä sana "kilpailukyky" aiheuttaa minussa suurta ahdistusta koska en halua kilpailla. Yritysten ei pitäisi kilpailla vaan tehdä yhteistyötä jolloin saataisiin rajattua tarpeelliset asiat ja tiputtaa tarpeettomat pois.
- eitätäkestäerkkikää
Vinkki;
Perustetaan fb-ryhmä itsemurha-ajatuksista toipumista haluaville, tai takaisin elämään ryhmä, tai ihan mikä vaan, että suomalaisten paha olo loppuisi just. - ajatus
Ehkä "rumien ja vammaisten" ihmisten ei pitäisi verrata itseään "terveisiin ja kauniisiin" ihmisiin. Olen ollut sairaalassa vaikean masennuksen vuoksi, minulla ei ole töitä, eikä koulutusta, vielä muutama vuosi sitten ei ollut edes ystäviä. On ollut pakko hyväksyä se, ettei minusta tule samanlaista ihmistä, kuin suurin osa suomalaisesta väestöstä. Tavallaan se on myös helpotus. Eipähän tarvitse juosta oravanpyörässä tai yrittää näyttää ulospäin parempaa ihmistä, kuin onkaan.
Olen etsinyt onneani pienestä elämästäni, luonnon kauneudesta, sieltä mistä sitä pystyy löytämään. Tällä tavalla olen löytänyt jonkinlaisen tasapainon elämään. - ex syöpäläinen
"Hei.miettikääpä tätä "itsemurha kanditaatit".ME SYÖPÄSAIRAAT HALUAMME KYNSIN,HAMPAIN OLLA ELÄMÄN SYRJÄSSÄ KIINNI miksi te haluatte tappaa ittenne,vaikka sairaus ei teitä nujerra!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!"
Kaikki ei haluta roikkua elämässä kynsin hampain. Älä yleistä omaa kokemustasi. Ennen syöpää yritin kaksi kertaa itsemurhaa. Syöpädiagnoosin saatuani olin varma, että kuolen. Selvisin vain miettimään jatkuvasti mikä on varma tapa tappaa itsensä. Elämä on jatkuvaa tuskaa. - samoilla tein
oikeaa puhetta ,kaikki joukolla itsemurhat tekemään . Siitä kela ja eläkelaitokset kiittää kun ei tarvi sairaille maksella mitään enään...säästöä on aina kun joku sairas tappaa itsensä.
- voivoi1
Se olis kyl kaikinpuolin kaikille ihmisille parempi, jos jotenkin ihmisiltä katoasi lisääntymiskyky, ne ihmiset jotka tällä hetkellä elävät voisi elää elämänsä loppuun asti mutta lisää ei tulisi... Ajattelu kyky on kamala :( Eläimillä on paljon mukavempi, kun ei tarvitse turhasta murehtia mutta ihminen joutuu heti mielensä vangiksi. Evoluutio on aika hirviö.
- Muuttolintunen
Voisitko harkita asumista ulkomailla? Suomi on mielenterveysongelmia aiheuttava masentava valtio, jossa monesti itsemurha jää ainoaksi vaihtoehdoksi, kun kärjistetystä sanoen, kaikki muu on kiellettyä. Elämänlaatusi voisi todellakin kohota jossain muualla. Yritä sitä edes ennen lopullista ratkaisua.
- yhdessä eteenpäin
Mitäs siinä ruikutat, mikset tule mun kanssani tappamaan itseäsi?
[email protected] - pieni susi
terve!
tässä yksi tarina elämästä :
olen asunut lastenkodissa lapsuuteni ja nuoruutta jonkun vuoden , aikuisena sitten maailmalle kovaan ja kylmään maailmaan ilman mitään perustaitoja miten elää .. heti alkuun luottotiedot kadotettu koska en ymmärtänyt jos lasku erääntyy niin ..
ei vanhempia ei sukua ja ne joiden luona olin viikolloppuisin lomilla ei heiä kiinnosta tippaakaan mitä kuuluu saati nähdä kun olen jo aikuinen (
ystäviä ei ole vaikka ulkoapäin voisi luulla eiiä minulla asiat hyvin .. oli mies ... on auto ja asun ihan kivalla alueella rivarissa .. mutta silmäni ei ole kaunis karsastaa pikkuisen ja se syy yksinäisyyteen ;(
nyt kolmenkympin kohdalla sitä ei enään jaksa edes yrittää ... tässä viimeiset 2 vuotta istunut kaikenmaailman saiteissä ja puhunut yli 3000 ihmisen kanssa´ja ei vaan löydy edes ysttävää ---
olen siis vielä venäläis taustainen ja etsinyt niin venäjältä kun suomesta ystäviä ei vaan löydy ;(
toivon yksinäisille voimiä ja sitä siunausta vaikka en edes itse siihen usko .. on tämä vaan säälittävää mutta täyttä totta - kalmankalpea
"ystäviä ei ole vaikka ulkoapäin voisi luulla eiiä minulla asiat hyvin .. oli mies ... on auto ja asun ihan kivalla alueella rivarissa .. mutta silmäni ei ole kaunis karsastaa pikkuisen ja se syy yksinäisyyteen "
Lähetä viesti Finland Forumin Tea&Sympathy-osastoon !:
http://www.finlandforum.org/
Finland Forumissa on lähes kaikilla ulkomaalaistausta joten pienellä tuurilla sieltä löytyy sukulaissieluja. - väsynyt.mies
Joskus nelisen vuotta sitten minulla oli itsemurha-ajatuksia mutta ne menivät pois kun sain asiani kuntoon. Nyt viime aikoina ne ovat taas palanneet takaisin. En jaksa mitään tehdä enkä yrittää enää. Minua ei enää kiinnosta oma terveys enkä halua oikein hakea apuakaan koska en sitä jaksa ja ennemmin tai myöhemmin päädyn kuitenkin taas samaan tilanteeseen, enkä sitä jaksa.
En halua seurustelukumppania koska se tuntuu liian mahdottomalta ajatukselta mutta sitten taas ajatus siitä että asuisin aina yksin, kuulostaa liian raskaalta ja vaikealta. Tällaista se on lähes kaikissa asioissa minulla: ristiriitaista, enkä jaksa sitä enää ollenkaan. Miksi en vain voisi olla varma asioista? se helpottaisi elämää niin paljon, mutta kun ei... en kyllä jaksa enää ollenkaan.
Olen miettinyt sitä sanontaa että itsemurha on pelkurin valinta. Niin, onhan se varmaankin mutta sitten taas toisallta, pitäähän ihmisellä olla aikamoinen pokka ja rohkeus toteuttaa se. Minua ei haittaa vaikka minua kutsuttaisiinkin pelkuriksi sen jälkeen kun olen tappanut itseni, koska olenhan silloin kuollut eikä millään ole mitään väliä. Ihan sama se nytkään on. - kalmankalpea
"Tällaista se on lähes kaikissa asioissa minulla: ristiriitaista, enkä jaksa sitä enää ollenkaan. Miksi en vain voisi olla varma asioista? se helpottaisi elämää niin paljon, mutta kun ei... en kyllä jaksa enää ollenkaan.!"
Minusta kuulostaa siltä, että kärsit lievästä masennuksesta. Oletko hakenut ammattiapua ?
Masennuslääkkeistä voisi olla hyötyä.
Tunsin kerran erään miehen joka 40-vuotiaana menetti kiinnostuksensa elämään.
Ne asiat jotka aikaisemmin olivat tuottaneet hänelle mielihyvää eivät enää maistuneet miltään. Tällä miehellä ei ollut koskaan aikaisemmin ollut mitään mielenterveysongelmia. Mies oli kaksi viikkoa ( osan ajasta usean päivän lomalla ) psykiatrisessa sairaalassa ja ongelma saatiin hoidettua. Tällä miehellä masennukseen liittyi myös vainoharhaisia kuvitelmia ja muita kummallisia ajatuksia.Kun masennus saatiin hoidettua kuntoon nämä muut ongelmat hävisivät myös. - typeryyksiä
Voi voi mitenkäs pyyhkii , jokos itsarit on tehty ? Vai menikö taas sympatian keruuksi .
- diskreet
Onpahan yksi ihminen vähemmän kuluttamassa luonnonvaroja. Ei ihmiset maailmassa siihen lopu, että pari (tai enemmänkin) epätoivoista päättää oman päivänsä. Älykkyyden kiroja sekin - ihminen on ainoa eläinlaji, joka tehdä niin hullun valinnan, että tappaa itsensä.
- Keissa
Nyt alkaa olla tämä vuosi lopuillaan. Mitä brentille kuuluu? Niin se kannattaa ottaa, että elelee annetun päivän kerrallaan. Kuinka moni, mielestään ja ympäristönkin silmissä reippaan ja hyväkuntoisen oloinen on poistunut kuluneen vuoden aikana.
Kun alakulo meinaa saada otettaan, niin pitää vain kiinnittää katse eteenpäin ja antaa kaiken soljua.
En yleensä koe alakuloa, mutta heti joulupyhien jälkeen on ollut hieman harmaata ja puhti on poissa. Paikkakunnalla on pakkastakin ollut melkein 30 astetta ja ei pääse ulos.
Alavireys johtuu ihan väsymisestä, kun tuhlasin energiaa ennen joulua veirailemalla monen ei niin usein tapaamani henkilön kanssa. Kyllä se ottaa voimille kohdata kovin sairaita, yksinäisiä ja hiljaisia lähimmäisiä. Siinä joutuu olemaan aktiivinen, mutta hienotunteinen ja empaattinen viisaalla tavalla. Tietenkin käy mielessä, että olenko itse 15 - 20 vuoden kuluttua ja ehkä jo aikaisemminkin samassa tilanteessa: sairaus estää ja kahlitsee neljän seinän sisään, ei ole sukua ja elää vain kodinhoidon ja yhteiskunnan avun varassa. Kyllä minä siihen pikkuhiljaa varaudun, mutta nyt on vielä aika liikkua ja harrastaa ja mennä ihmisten pariin.
Ja onhan minulla sittenkin tämä nettiyhteys, mikäli aistit ja järki pelaa.
Iän myötä ja muutenkin elämässä pitää oppia myös luovuttamaan. Onneksi minulla on se suuri voimavara, luottamus ja usko Jumalaan, että en ole yksin, jokaisella päivälläni ajassa on tarkoitus ja kuljen kohti iankaikkista päämäärää.
Tällaista kirjoittelen vuoden loppuhetkillä.- Haleja ja lovea ja paljo
En kyllä aio haluta latistaa aloittajan syviä toivottomuuden tunteita mitenkään mutta jos henkeäsi voisi jotenkin nostaa kerron tositarinan:
Eräs mies englannissa joutui toivottomaan kuntoon elämässään , niin toivottomaan että lääkäri ehdotti itse jo piuhojen seinästä pois vetämistä mutta hänellä oli omaisia jotka vastustivat ajatustakaan siitä! Mies jäi henkiin eikä vaan henkiin vaan hänestä tuli maailman johtava maailmankaikkeudden teoreetikko
Hän on Stephen Hawking, mies joka puhuu enää vaan koneen avulla mutta johtaa siltikin omaa alaansa maailmassa!
Ettei edes lääkärit aina tiedä mikä on sinulle parasta niin tiedä sinä itse se:)! Me olemme täällä pallolla eri syista joita emme tiedä! Sinullakin oli nyt portti minun mieleeni ja kuuntelin sinun vaikeuksiasi! Herkistyin niistä en kovettunut! On arvokasta kertoa asioita juuri niinkuin sinä teet ihan sellaisinaan että ihmiset pysähtyisivät !
Kuule sinulla on asiaa ja paljon! Todella paljon! Kirjoita meille! Olemme mekin ihmisiä täällä! Olet läheisempi kuin amerikansukulaiseni jota en ole tavannut heitä koskaan koska olet täällä Suomessa! Tämä on isänmaasi KUULUT meihin ! Se on aika paljon!
Tiedän monia jotka ovat huonossa suhteessa ja toivoisivat saavansa olla rauhassa vainen! Sinulla on kaikki olennainen onneen : on senverran toimintakykyä että voit tahdolla uhmata vaikeuksia ja näyttää muille! Voi miten arvostan sitä että kerrot täällä tämän tarinasi! Kunpa jokainen avautuisi kertomaan ihan tositarinoitaan niin löytäisimme toisiamme paremmin!
Olet arvokas - netti nyt on täynnä kipeitä tyyppejä mutta eivät kaikki katso sinua alakanttiin ! Mielen voima on ihmeellinen, sinutkin se toi luoksemme tänne näin uuden vuoden kynnyksellä!
Älä tuhoa itseäsi sillä se on juuri mitä ne halauavatkin kaikki latistajat! Älä tottele kenenkään ääntä vaan seuraa sydämesi ääntä! Se voi nyt olla matalalla mutta kestä tämä vaihe ja huomaat että on tie vaan enää ylöspäin ! Katso vielä huominen ole utelias katso vielä se huominen!
Ja kuule anna toisten auttaa minäkin tarvitsin sitä joskus mutta noitä mömöjä vältä ne sumentavat mielen ! Pidä tahtosi ja mielesi itselläsi! Nyt joku muu on sinut saanut uskomaan ettei sinulla ola väliä! ON ON ON satakertaa ja miljoonakertaa sitä väliä!
Pidä pää pystyssä ja kestä , tuo ei jatku aina vaan , taistele! Kyllä me kaikki ihan samanlaisella lavitsalla täältä muitten kärrättävänä lähdemme kerran! Elä siitä huolehdi näin käy meille kaikille niin menestyjille kuin pilkkaajille kuin muille! Et ehdi niin pahoin tupeksia etteikö se lähtö tulisi kuitenkin lopuksi joten anna vaan palaa siten kuin ikinä voit:)!
- ei liikuta yhtään
2015 tulee olemaan paljon noita "tieltä suistumisia"kun vouti tulee noutamaan pankin omaisuutta....uskon hyvinkin olevani oikeassa.Mutta jokainenhan itse sen velkahelvetin on luonut.Tulee olemaan viihdyttävää katseltavaa ja luettavaa kun nousukkaat sortuu elon tieltä....
- Tuetaan toisiamme
Niin ja pankit osaavat asettaa loukkuja ja orjuuttaa! Saa sitä erehtyä ihmisparka elämää tää vaan on ja Jumalan on kaikki kulta ja rahat viime kädessä ja ahneitten ihmisten tulisi tajuta se! Tukekaa velkahelvetin ottajia he sortuivat ehkä sinä sorrut vaikka muusta syystä jo huomenna!
- Pirprna68/68
Näinhän se on,mut pistää vielä miettimään. SE ku tulis nopeasti ja itelle kivuttomasti,jälkipolvi voi ikävöidä tai olla helpottunu:)
- O K
JOO NO MIKSIPÄS EI ---On meillä kaikilla oikeus määrätä mitä itselleen haluaa .
---Sama täällä.itsemurhaa ajattelin ekan kerran 9 vuotiaana. - Hymy auttaa
Kosketelkaa toisianne.
- Elämän merkitys
Kannattaa vielä miettiä toisenkin kerran. Ehkäpä elämään löytyy sisältöä ja merkitystä, kun vaan jaksaa etsiä riittävän sitkeästi. Parempaa huomista toivotellen!
https://www.youtube.com/watch?v=V0SZnG_uckE- Anonyymi
Niin, ihminen ajattelee, että kuoleman jälkeen hän on helpottunut, koska hän menee olemattomuuteen, mutta asia ei ole niin.
Niin, luulette, että kuoleman jälkeen olette helpottuneita, koska menette olemattomuuteen, mutta näin ei ole.
Itsemurhan tehnyt henkilö ei saa uutta fyysistä kehoa niin kauan kuin hänen olisi pitänyt elää tässä elämässä. Toisin sanoen niin kauan kuin hänellä olisi vielä elämää jäljellä tietyssä elämässä. Hän kärsii ilman fyysistä kehoa, koska hänellä on edelleen erilaisia haluja, esimerkiksi halu syödä ja juoda ja niin edelleen, mutta hänellä ei ole kehoa, jolla hän voisi täyttää nämä halut ja niin edelleen.
Itsemurhaajan ei tarvitse odottaa rangaistusta, sillä hän rankaisee itseään tuhoamalla Jumalan antaman kehonsa. Tämä on kuin ihminen, joka poltti oman talonsa ja on nyt tuomittu vaeltelemaan kellareissa. Elämä ilman fyysistä kehoa mutta ilman henkistä kypsyyttä on eräänlaista helvetillistä olemassaoloa, koska hänellä on edelleen monia aineellisia haluja, eikä hän voi täyttää niitä. Tämä tuottaa hänelle mittaamattomia kärsimyksiä, jotka eivät käytännössä eroa helvetin kärsimyksistä. Ainoastaan tähän helvettiin ihminen tuomitsee itsensä ja luulee, että itsemurha on ulospääsykeino. Tosiasiassa se on sisäänkäynti pahempaan todellisuuteen kuin se, josta ihminen yritti paeta itsemurhalla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 733335
Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t311901Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä681899Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian171446- 281391
Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja261308Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61296Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu631207Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101197Kerro nainen
Milloin huomasit, että kyse ei ole ihastumisesta vaan jostain selvästi vakavammasta.53965