No oon nyt tässä miettinyt et nuil alaikäsil wiccoil voi olla pieniä ongelmia. Joissain rituaaleissa tarvitaan viiniä, koulussa on pakko lausua uskontunnustus ja muuta tälläaista. Tiiättekö muita ongelmia ja ratkaisuja jo näihin kysymyksiin?
Alaikäiset wiccat...
ä....
322167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Missä koulussa pakotetaan uskontunnustukseen? Laki on sama kaikille, iästä riippumatta, eikä ketään voi *pakottaa* tunnustamaan vierasta uskoa.
Viinin sen sijaan voi korvata vedellä, mehulla, maidolla, virvoitusjuomalla, alkoholittomilla viineillä tai siidereillä... Jos sitä voi juoda, se käy.
Nyt äkkiseltään ei tule mitään mieleen, mitä alaikäiset eivät voisi tehdä harjoittaakseen wiccaa. Coveniin ei pääse, mutta harvempi vanhempikaan wicca covenissa pyörii.
No koulus se ainakin pitää opetella ulkoo.
Uskoakseni se on pakollista vain uskonnontunneilla. Elämänkatsomustietoon se ei muistaakseni liittynyt.
Onhan sinulla oikeus kieltäytyä, jos selität asian. Kyllä hyvä opettaja suostuu kompromissiin, kun on hyvät perustelut.
niin no voi kait sitä kieltäytyyy, mut sitten on se riparille meno. jos ei ole kertonu äitil et on wicca nii tietenki se laittaa lapsensa sinne. siel ainakin joutuu tunnustaan
Riparille meno on vielä pienempi pakko.
Nuorenakin on oikeus sananvaltaan itseään koskevissa asioissa. Jos et uskalla puhua asiasta, todennäköisesti matkaat tuppisuuna riparille. Olisiko se maailmanloppu, jos olet äitisi kanssa uskonnosta eri mieltä? Rohkeasti kissa pöydälle, ehkä hän kuitenkin ymmärtää sinua. Et voi koskaan tietää, ellet uskalla yrittääkään.
Rituaaleissa voi käyttää ''viinin sijasta'' vaikka viinimarjamehua. Wiccoistakin löytyy absolutisteja, ihan iästä riippumatta ja tuskin hekään juovat alkoholia edes rituaaleissaan, korjatkaa jos olen väärässä. :)
Tuosta kristinuskontunnustuksesta sen verran, että itse tein sen aikoinaan kiltisti mutisten ja ajattelin sitä vain ''kivana runona'' enkä vaivannut sillä mieltäni enempää.
Juu, ei se alkoholi välttämätön ole. Itse en tässä raskausaikanani käytä lainkaan alkoholia eli rituaaleissa olen korvannut viinin hedelmänektareilla.
... joku joka on vasta 12 niin alkaa wiccaksi? :o
Jo siis uskoaan yksin harjoittaa. Mutta kannattaisi kuitenkin tutustua muihinkin mahdollisuuksiin. Wiccan on vain yksi uskonto monien joukossa.
jos tuntee wiccan oikeaksi
No jos todella tuntee wiccan oikeaksi niin mikäs siinä... Kuitenkin asiasta kannattaa olla todella varma, 12 vuotiaana mieli saattaa muuttua hyvinkin tiuhaan (eikä ole välttämättä kiva kertoa esim. vanhemmilleen kokoajan vaihtavansa uskontoa, voi olla heillekkin aika turhauttavaa)
esitänpä kenties "tiukkapipoisen" mielipiteen alkoholista: Minun mielestäni alkoholi on aine, joka ylipäätään kaikkiaan kuuluu meidän aikuisten maailmaan. Ala- yläasteikäisten nuorten juopottelu on jotakin, mitä ei pitäisi hyväksyä sinisilmäisesti vain siksi, että "Suomi on vapaa maa". Laki kieltää lapsilta juopottelun siksi, että tämä kansa on katsonut hyväksi suojella lapsia ja nuoria alkoholilta huumeista puhumattakaan. Jokainen huumehelvetiltä tai nuoruusiän alkoholiongelmalta pelastettu lapsi/nuori on lahja elämälle.
Ja tällä ei vaihteeksi ollut mitään tekemistä Harakkataren sinänsä fiksun valinnan kanssa. Pitipähän vain täräyttää mielipiteeni julki. Minä en ole Harakkatarten kanssa millään muotoa eri mieltä. On hyvä, jos voi korvata alkoholin muilla valmisteilla.
.. älä missään nimessä tee sitä virhettä että heti kun löydät jonkin "hienon" uskonnon, niin alat kailottamaan ystävillesi että "Hei, mä oon nyt wiccanoita, kuka tulee messiin?"
Pahainen olen.
Alaikäiset voivat korvata viinin jollain muulla vaikkapa limulla, mehulla, vedellä tai vastaavalla. Ja toisekseen en minäkään käytä alkoholipitoisia juomia rituaaleissa koska alkoholi vaan ei sovi minulle. Mitä tuohon uskon tunnustamiseen tulee niin koulussa voi valita mahdollisesti uskonnon sijasta elämänkatsomuksen... Ainakin kannattaa atarkistaa onko sitä mähdollisuutta tarjolla(itse luin eläimänkatsomusta etäopiskelluna) Ja vielä yks juttu, käsittääkseni uskontunnustus on pakko lukea vain riparilla ja se ainakin on vapaaehtoinen.
Minä itse olen alaikäinen wicca, ja en itse asiassa ole vielä edes alkanut pitämään rituaaleja ihan vain siksi etten kotona siihen pysty. Tyydyn odottelemaan sitä että saan hieman vapauksia esim. muuttaa omaan asuntoon. :P .. Itse olin riparilla vuosi sitten ja siellä oli mukavaa vaikka olikin tunteja ja piti opetella niitä tekstejä ulkoa. Minulla ja ystävälläni vain usko vahventui riparilla. Ja pidimme hauskaa. :P Sieltä jäi vain hyviä muistoja.
Onkin oikeasti viisasta odottaa ennenkuin alkaa harjoittaa rituaaleja. Varsinkin jos on vaara että tulee kokoajan häirityksi ja keskeytetyksi, tosinniitä keskeytyksiä/keskittymisen herpaannuksia voi tulla vaikka asuisit omassa asunnossa... Mutta niihin kannattaa suhtautua huumorilla :D Itselläni on käynyt esim. niin että puhelineen on unohtunut äänet päälle ja se on alkanut soida kesken rituaalin...Miksi muuten menit riparille jos varmasti tiedät olevasi wicca?
Vaikka Mileanalle osoititkin kysymyksesi. Kävin itse riparin joskus vuonna yksi ja kaksi, vaikka jo silloin tiesin, että ainoa, joka minua siinä poppoossa mahdollisesti puhuttelee on neitsyt Maria. Lähestyin asiaa uteliaisuuden kannalta. Jos nytsitten hukkaan viikon siellä korven keskellä leirikeskuksessa, niin ehkäpä ainakin ymmärrän paremmin jälkikäteen miksi ihmiset hullaantuvat ja muuttuvat niin älyttömän erehtymättömiksi tullessaan uskoon. Tai jos ainakin valkenisi miksi niin moni roikkuu kirkossa mukana, vaikka tosiasiassa niitä ei kiinnosta huun häivää sen sanoma tai uskonto yleensäkään. Havaintojeni mukaan harva joka tunnustaa kuuluvansa kirkkoon todella elää sen opetusten mukaan tai pohtii moraalisia ja eettisiä valintojaan tunnustamansa uskon kannalta.
Olin myös silloin pikkuisen kapinallinen, eli halusin päästä oikein inttämään sen jääräpäisen mörököllin kanssa, joka tuolloin toimi seurakunnan nuorisopappina. Se onnistuikin, kyllähän piru raamattunsa tuntee...:) Konfirmaatio oli kärsimys, onneksi lyhyt. Sen jälkeen en ole kirkossa ollut kuin esiintyjänä tai vierailijana. Eikä kukaan katso pitkään, vaikka en lausu mukana rukouksia ja uskontunnustusta. Aika moni "ehta kristitty", tapaluterilainen, liikuttaa vaan huuliaan, sanomatta itse asiassa kunnolla mitään.
Asiasta kymmenenteen... Nyt kun tuli puheeksi nuo Rituaaleissa Sattuneet Kömmähdykset (tm)... :)
Omat kissani tykkäävät kovasti suitsuketikuista. Varsinkin silloin kun ne a) palaa ja b) kaatuvat helposti. Muutaman reiän laminaattilattiaan ovat jo saaneet poltettua.
Eli ei ole helppoa omassakaan kämpässä! :)
Simsalabim.
Minun kissallani on vähän kiusallinen tapa kuseskella nurkkiin sun muualle. Ilmeisesti narttu käyttäytyy lajinomaisella tavalla, merkkaahan koirakin reviirinsä. Siivoustyö vain ketuttaa toisinaan ihan tosissaan.
En nyt sitten ole mikään kissa - asiantuntija, mutta... Kaverillani oli kissoja useitakin, leikattuja tosin. Maaseudulla sijaitsevan talon pihapiiriin tuli usein heidän kattiensa houkuttelemina muita kissoja, "reviiriään laajentamaan". Kuseskelu kuitenkin ainakin väheni kuulemma, kun appelsiinin kuoria laitettiin mataliin astiohin pitkin seinän vieriä.
Kokeilemisen arvoinen kikka, ja koska ilmeisesti appelsiinin haju lieventää "kuseskeluintoa", voisi olla, että esim. eteerinen appelsiiniöljy nurkkaan pirskoteltuna voisi tepsiä. Ehkä... :)
itsekin olin riparilla tossa edellis kesänä vaikka jo sillon tiesin wicca olevani. ajattelin että siellä saa varmuuden uskostaan eikä vaan "leiki" wiccaa... tämä on kuitenkin vaan mun mielipiteeni ja koska riparini oli vaellus ripari mulla ja saman henkisellä kaverillani oikeinkin mukavaa...
Olet vielä alaikäinen, siis lapsi ainakin minun silmissäni. Voisitko lykätä uskonratkaisusi tekemistä kunnes olet fyysisesti ja judridisesti täysi-ikäinen? Minulla ei ole mitään wiccalaisuuttasi vastaan, mutta minulla on velvollisuus ja oikeus suojella sinua, koska olet lapsi. Jos jättäisin niin tekemättä, niin rikkoisin lakia ja perustuslakiamme erittäin räikeästi. Isänmaallisena ihmisenä ja kristittynä katson olevani velvollinen suojelemaan sinua tarpeen vaatiessa, vaikka näin kirjoittamalla sinulle.
Tässä vain tulee mieleen tämä asenne, minkä huomaan monilla kristityillä. Koska kristityt mieltävät (et välttämttä sinä Johannes) usein oman uskonsa "turvalliseksi" monissa kristinuskon suuntauksissa lapset liitetään kristinuskoon kasteella ja heille aletaan siitä lähtien "syöttää" kristinuskoa. Lapsen suojelemisen kannalta olisi hyvää ja tasapuolista, mikäli myös kaikki kristityt malttaisivat olla pakkokastamasta lapsiaan ja lapset saisivat siinä vaiheessa, kun kykenevät itse päättämään asioistaan vasta liittyä kirkkoon. Eli näin ollen täysi-ikäisinä, jolloin vasta tulisi tämä rippikoulukin mahdolliseksi vaihtoehdoksi. Alkoholista sen verran, että lisäksi myös kristillisessä ehtoollisseremoniassa alaikäisille tarjotaan alkoholia aikuisten hyväksynnällä.
Mutta minusta on hyvä asia, että nuoret ajattelevat. Ei ihminen muutu aikuiseksi hetkessä sinä päivänä, kun virallisesti täyttää 18. Aikuiseksi ihmisen tekee kokemus, järki ja vastuuntunto. Nämä taas ovat piirteitä, jotka voivat kehittyä vain pitkän ajan kuluessa.
Uskonnollisuus sinänsä on mielestäni sielullisen rikkauden merkki. Kuitenkin tiedämme, että varsinkin nuorten on usein helppo lipsahtaa ylilyönteihin ja toisaalta kokemattomuudesta johtuen uskoa liikaa siihen, mitä joku auktoriteettinen henkilö sanoo (esim. pappi, kummitäti, naapuriluokan kova jätkä, jne..).
Meidän aikuisten tehtävänä on mielestäni turvallisella tavalla opettaa lapselle itsenäistä ajattelua. Näin ollen olisi hyvä nyt uskonnosta puhuttaessa, jos lapselle esiteltäisiin pienestä pitäen mahdollisimman monia uskonnolisia suuntauksia tasapuolisesti. Keskusteltaisiin näistä suuntauksista ja niiden piirteistä. Ja tuettaisiin nuoren tutkimusretkeä ajattelun maailmaan. Ja koska voitaisiin puhua vapaasti yhdessä, olisi myös helpompi seurata sivusta mihin nuori omassa mielessään matkustaa, jotta hän ei tulisi jonkun vieraan hyväksikäyttävän auktoriteetin sokeaksi seuraajaksi.
Usein torjumalla ja paheksumalla jotakin tiettyä meidän mielestämme huonompaa ajattelumallia/uskontoa (esim. lestadiolaisuus, saatananpalvonta, hare krisna) saamme aikaan sen, että nuori kiinnostuu entistä enemmän juuri tuosta suuntauksesta ja heittää kriittisen ajattelun romukoppaan vain siksi, että haluaa tehdä jotain, mitä vanhemmat eivät (siis olla erillisiä vanhemmistaan. Itsenäisyys pyrkimystä tämäkin).
"Tässä vain tulee mieleen tämä asenne, minkä huomaan monilla kristityillä. Koska kristityt mieltävät (et välttämttä sinä Johannes) usein oman uskonsa "turvalliseksi"
Totta, mutta minä en miellä virheellisellä tavalla kristinuskoa "turvalliseksi" automaattisesti. Kristinuskon sisällä on fundamentalistisia suuntia, joista tulee varoittaa ajoissa. Ev.lut valtasuunta on turvallinen silloin kun seurakunta on tervehenkinen ja koostuu tavallisista ihmisistä, eikä fundamentalistihihhuleista. Sulkeutuneet pienseurakunnat ovat aidosti vakava ongelma ev.lut kirkon sisällä. Adventtiseurakunnan tapaus osoittaa ongelman vakavuuden (Toivolinna).
Muutoin tekstisi oli täyttä rautaa, olemme samaa mieltä.
Yritin Google:lla etsiä tietoa tapauksesta, voitko antaa linkin tai referoida lyhyesti tapauksen?
Anteeksi kuin kesti. :) Mutta riparille meno ei oikeastaan ollutkaan oma päätökseni enkä sitä niin protestoinutkaan. Tottakai siellä voi pitää hauskaakin aina väliajoilla kuten teimmekin. :) Ja viime viestissäni mainitsin ystäväni, niin itseni lailla hän on wicca ja sitten yhdessä keksittiin pieniä omia juttuja. :) Itse asiassa pappi piti meitä ahkerimpina riparilaisina. :D
.. huolen pidosta Johannes. :) Ja olen monta kertaa kuullut kyllä jo perheen puolelta kuinka mun pitäisi miettiä vielä ja tottakai pitää aina mieli avoimena. Ja olen miettinyt elämääni ja uskomuksiani jo muutaman vuoden ajan tässä ja olen jo päätynyt tähän ratkaisuun. Ja siinä olet oikeassa että olen vielä ala-ikäinen mutta kuitenkin melkein jo 17-vuotias että en enää lapsi ole. Osaan jo päättää omat asiani. :P
"Ja siinä olet oikeassa että olen vielä ala-ikäinen mutta kuitenkin melkein jo 17-vuotias että en enää lapsi ole. Osaan jo päättää omat asiani."
Rakas lapsi, ethän pahastu jos rohkean esittää epäilyn, että sinä et ole vielä valmis päättämään kaikissa asioissa itse? On olemassa suurikin määrä tilanteita joissa ikäisesi ja vastaavalla elämänkokemusmäärällä varustettu lapsi/nuori ei ole valmis päättämään itse omista asioistaan, saati sitten aina _kykenevä_ päättämään. (Näen tätä joka viikonloppu/perjantai-ilta tuolla ulkona. Itse asiassa olen mukana korjaamassa sitä tuhoa, jonka nuoren kyvyttömyys päättää itse saattaa toisinaan tuottaa. Kun jotakin tapahtuu, olen tuolla nuoria varten - tekemässä selkeitä päätöksiä silloin kun nuori ei itse kykene tai tilanne vaatii lastensuojelullisessa mielessä toimenpiteitä, esim. ambulanssia tai poliisia.)
Tässä uskontokysymyksessä on niin, että minun mielestäni nuorelle turvallisin ratkaisu on epäkypsässä iässä se, että hän seuraa vanhempiensa uskontoa. Oikeuslaitos on tässä samaa mieltä kanssani. Kysymys on lasten suojelemisesta, valitettavasti päämäärä ei aina täyty koska laissa on porsaanreikiä joista fundikset uivat läpi vaarantaen edelleen lasten hyvinvoinnin ja turvallisuuden.
En pahastu. Mutta on outoa että huolehdit näin asiasta joka on melko selvä vaikka et edes tunne minua. Ymmärtäisin paremmin jos joku sukulaiseni puhuisi tuollai. Ja uskon että näitä normaaleja "teinejä" löytyy enemmistönä, eli näitä jotka riehuvat ja juovat kaupungilla perjantaisin ja viikonloppuisin ja jotka ovat niin avuttomia suuressa maailmassa. Minä en kuulu heihin. Ja minä olen kyllä valmis päättämään omissa asioissani itse ja en hyväksy sitä jos joku päättää minun asioistani ilman että puhuu siitä minulle. Näihin asioihin kuuluu myös uskonto. Minua ei ole koskaan opetettu uskonnolliseksi, jota arvostan, koska on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin tuo "ainoa oikea". Rippikoulun kävin mieli avoimena mutta silloin viimeistään opin ettei kristinusko ole minua varten. Raamattu ei vastaa minun uskomustani Jumalasta tai maailmasta. Kastettu olen, ja aion erota kirkosta heti kun täytän 18-vuotta koska tuskin nyt saisin vanhempieni suostumusta, eli tavallaan kristitty olen mutta ainoastaan papereissa, en muuten.
Nyt kun tuli näistä ripareista puhetta niin kerronpa hieman omastani.
1. Jouduin 3 kiihkouskovaisen kanssa samaan huoneeseen...
2. aamu ja ilta hartauksissa porukka itki ja huusi hallelujaa koska olivat niin täynnä pyhää henkeä.
3. (Entiset)parhaat ystäväni syrjivät minua, koska en uskonut Jumalaan.
Koko ripari oli kamala kärsimys, enkä toivo mitään samanlaista kenellekkään. Aika uskomatonta, miten tavalliset kristityt sulkevat pois kaveripiiristä vain sen takin, että ei usko samaan jumaluuteen kuin he... Ainakin siellä opin, että yritä - vaikka se olisi kuinka hankalaa - kunnioita toisen uskoa, mutta rakasta omaasi.
Kaikista ironisinta koko hommassa oli, että sain kuulla prometheus-leiristä samana aamuna kun piti mennä riparille. On ottanu päähän vielä kolmen vuoden jälkeenkin!!!!!
Tietääkseni yhteiskunta katsoo omasta puolestaan, että 15-toistavuotias on kypsä päättämään itse uskonnollisista valinnoistaan, esim. kirkosta eroamisesta, mutta sillä edellytyksellä että laillinen huoltaja tämän vapauden sallii.
Tosiasiahan on, että 98 prosenttia ihmisistä, oli ikä mikä tahansa, ei ole riittävän viisaita valitsemaan mikä henkinen tie itselle parhaiten sopii, mutta avomielinen uteliaisuus ja kiinnostus kaikenlaisiin henkisiin ilmiöihin ja suuntauksiin taitaa olla ainoa tie tulla viisaammaksi.