Olen aivan ymmällä kun 17v. tyttäreni on vaatimuksineen aivan mahdoton.Rahamme hyvä kun riitävät joka päiväiseen elämään niin hänelle pitäisi nyt hankkia auto.Eihän äidin ja iskän tehtävä ole haaveitten toteutus, jokainenhan meistä joutuu omat haaveet ja toiveet yrittää toteuttaa.Koulun käyntiin satsaan ja näin annan hänen elämälle vauhtia mutta jatkuva purnaaminen meidän köyhyydestä ja kun toisten esim poikakaverin vanhemmat pystyvät hankkimaan auton pojalleen.Onko tämä tätä päivää et nuoret ei jaksa itse yrittää omien haaveitten perään vaan vikuvat vanhemmiltaan.Meidän vanhin poika on hankkinut itse omat juttunsa ja olen yrittänyt selvittää sitä tyttärelleni kans mutta jankutus jatkuu ja tuntuu kuin olisin huonoin äiti mitä on tavattu.Mistä tuo johtuu onko tässä ajassa jotain sellaista että ei jakseta yrittää itse mitään. Vai eikö luoteta omiin kykyihin yhtään et voitais itse saada oma elämä mallilleen ja sitä kautta oman näköiseksi elämäksi.Onko joku muu joutunut samallaiseen tilanteeseen? Miten sen olette klaarannut minulta loppuu jo eväät tähän juttuun.
Murrosikäisen vaatimukset
Ihmettelevä äiti
12979
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
En ole vielä ihan samassa tilanteessa (poikamme on vasta 7 v.), mutta tässä joitakin ajatuksia:
Ensinnäkin, älä anna periksi. Kyllä 17-vuotiaan on jo aika tajuta, ettei kaikkea voi saada, eikä raha kasva puussa. Tee hänelle selväksi, etteivät rahanne yksinkertaisesti riitä auton hankintaan. Se, että toisten perheiden lapset saavat autoja vanhemmiltaan, ei edellytä, että teidänkin pitäisi hankkia auto tyttärellenne. Toisissa perheissä kun on ehkä täysin toisenlainen rahatilanne... ja se on tyttäresikin tajuttava. Selvittäkää tämä hänelle ystävällisesti, mutta topakasti, samoin myös se, ettei vikinä nyt auta, vaan asia on loppuun käsitelty, PISTE. (Vaikka voin vaikka vannoa, että hän nostaa hirveän metelin... yrittäkää kuitenkin pysyä päätöksessänne. Hän ilmiselvästi testaa teitä, ja jos nyt annatte periksi, hän vaatii seuraavalla kerralla vielä enemmän.) Se, ettette kykene autoa hänelle ostamaan, ei tee teistä yhtään huonompia vanhempia! Ja kyllä hänkin sen aikanaan tajuaa.
Valitettavasti monet nykyajan nuoret ovat tottuneet saamaan kaiken haluamansa, eivätkä monesti edes tajua, ettei sitä rahaa noin vain haeta pankista, vaan että se raha pitää ensin sinne pankkiin TIENATA. (Monesti heillä ei ole muutenkaan mitään käsitystä siitä, mitä tuiki tavallinen, jokapäiväinen eläminen maksaa (asunto, ruoka, vaatteet...).)
Meillä kotona mopot, autot ym. huvitukset piti ostaa omalla rahalla, meillä kun oli iso perhe, eivätkä rahat olisi mitenkään riittäneet kaikkiin hömpötyksiin. Ja kun omaa rahaa ei ollut, mentiin töihin; ahkera ja aktiivinen etsijä löytää kyllä aina jotakin. Minäkin maksoin mopohankintani ja -harrastukseni sekä osan ajokortistani jakamalla mainoksia ja hoitamalla yhden opettajaperheen lasta. Siinäpä sitä oppi noin niin kuin kantapään kautta tajuamaan rahan arvon ja oppi käyttämään sitä viisaasti. Että kiitos siitä, isä ja äiti, parempia eväitä ette olisi voineet elämääni antaa.
....No se on valitettavasti sitä. Olen itse 17 -vuotias ja olen kans aivan ymmällään, kun en mitään koskaan saa. Ei kitupiikkivanhemmat edes kämppää voi mulle vuokrata, puhumattakaan ostaa "uutta" Wolswakenin Bora merkkistä autoa, vaikka sitä olen niin hartaasti mourunnut ja kerjännyt.
Kyl meillä kans koulunkäyntiin satsataan ja motkotetaan, että pitäis tehdä tehtäviä ja se sama läpytys ja iänikuiset, loppuun kuluneet fraasit ovat hyvin aktiivisesti edustettuina jokapäiväisessä elämässämme - myös meillä (et ole yksin). Mutta mitä, tässä minä olen vaikka läksyjä ehkä pitäis tehdäkin - no joo, ei sitä porukoille tarvii kertoo, että oonki netis.
> Onko tämä tätä päivää et nuoret ei jaksa itse yrittää omien haaveitten perään vaan vikuvat vanhemmiltaan.
No joo, se on valitettavasti sitä, kun te olette hemmotelleet meidät piloille. On niin paljon helpompaa pummia satanen, kun että lähteä itse ansaitsemaan sitä.
> Meidän vanhin poika on hankkinut itse omat juttunsa ja olen yrittänyt selvittää sitä tyttärelleni kans mutta jankutus jatkuu ja tuntuu kuin olisin huonoin äiti mitä on tavattu.
Poikasi on ilmeisesti esihistoriallinen jäänne vuosisadan vaihteesta (latinaksi. Eraktus Kotemigus), mutta joka kuitenkin putkahti maailmaan vasta noin 80-90 vuotta jälkeen tarkoitetun ajan (jKr.). Sen sijaan tyttäresi on loppuun hemmoteltu jästipää, joka ei ota kuuleviin korviinsa rakastavan äitinsä hyvää tarkoittavia kehotuksia - (hän luultavasti rakastaa sinua silti valtavasti vaikka ehkä joskus kiukutteleekin). Hän on, vasten kuin veljensä, postmoderninen ilmestys. Yritä kestää mutsi, se on palkitsevaa.
Aijoo yks referaatti unohtui: "Eihän äidin ja iskän tehtävä ole haaveitten toteutus"
On on, älä nyt tuollein sano. Kasvava lapsi tarvitsee mm. energiaa, boweria, hupia ja huvia ja Suomen perustajan laissa kehotetaan vanhempa kustantamaan kaikki ylemystö tarpeet ja halut lapsilleen ja teidän on orjallisesti noudatettava ja kuunneltava lapsianne aina loppuun asti - The End -sen pituinen se!
Tuota, yks jutska mua vituttaa sun kirjoituksessas. Jätä AINA pisteen ja pilkun väliin pieni väli. Tällöin teksti on paljon helpompi / mukavampi luettava. Siis ei näin.Sillä teksti on kamalaa luettavaa.Kuten huomaat.Jos huomaat.
> Mistä tuo johtuu onko tässä ajassa jotain sellaista että ei jakseta yrittää itse mitään. Vai eikö luoteta omiin kykyihin yhtään et voitais itse saada oma elämä mallilleen ja sitä kautta oman näköiseksi elämäksi.
No joo "nyyh nyyh" Sitä se on...aina vaan huonompaan ollaan menossa sitten jälkeen seiskytluvun punk- villityksen. Kyl maar sillon oli mennoo ja meininki, mut ku omat rasavilli piltti naperot tulee teineix ni kyl sit ollaan huuli pyäreenänsä, eikä tiäretä mitä tehtäis. Mutku mää ny suasittelen sulle, että koitat vään ymmärtää ja ehkä vähäsen puhuuki, ni sit siinä viimeistään 23 ja 57 ikävuren välissä alkaa helpottaan...mun faija sanoo et sit helpottaa viimeistään kun saa viimisenkin kakaran vanhainkotiin. Kai se sit paikkaansa pitää.
-Mut se on moro-
Kiitos univer-84 kirjoitus vinkeistä. Vastuu omasta elämästä, ei ole todellakaan helppoa. Ja siitä voi kiukutella ilmeisesti vanhemmille, no kellekkäs sitten. Mutta rajat ne on vanhemmillakin ja sormi menee monasti suuhun ja on ymmällä monien asiotten takia. Minä toivotan sinulle hyvää ja helppoa elämää varsinkin vanhempana kun on lapsia ja toivon että selviät tilanteista ilman toisten henkistä tukea.
En minä mitään lapsia aikonut hommata....niistä ei ole ku riesaa, olet kai jo iteki huomannut?
Minä en pidä lapsiani riesana.Minulle ne ovat parasta mitä on minulle tapahtunut. Mutta on vain tilanteita, joita ei aina hallitse tai osaa. Ja se tekee mielestäni ihmisenä olemisen jännittäväksi. Ei tarviikkaan olla täydellinen. Lapseni saavat kulkea omia polkujaan, jossa minä kuljen rinnalla ja ohjaan niin hyvin kuin osaan. Ja niin varmasti vanhempasi tekevät. Lapset kasvattaa ja toisin päin. Hyvää päivän jatkoa.
Ei kannata väitellä tuon univer-tyypin kanssa. Hänellä on ihan selvästi vähäinen käsitys asioista tai sitten määrätön pätemisen tarve jota hän koittaa tyydyttää provosoinnilla. Valitettavan yleistä näillä palstoilla.
Eikö univerin ensimmäinen kirjoitus ollutkaan vitsi? Minusta se oli niin provosoiva, että oli jo hauska enkä kuvitellut, että kirjoittaja olisi ollut tosissaan...
No olipa tosi hauska joo
No Herra Jumala. Ompa minun jutustani taas jauhettu. Ensinnäkään en ole varma, mitä tuo provosoiva termi tarkoittaa, mutta mitä se nyt sit tarkoittakaan, niin tarkoitukseni ei ollut provosoida. Tarkoituksenani oli lähestyä kysyjän ongelmaa realistisesta näkökulmasta ja tuoda julki oma mielipiteeni asiaa kohtaan. Joskin olen nuori ja kapakkaankaan en pääse kaljalle raskaan työpäivän jälkeen, niin siitä huolimatta minullakin on SANANVAPAUS. Siis ajatella, minulekin on perusoikeudet TAATTU. Noh, mutta mitä minä täällä mutsien palstoilla hengaan, ku en sellanen ees oo - ja ilokseni voi todeta, että sellaista minusta ei edes voi tulla. Katsokaas miehen estosteroni stabilisaatio hymis ei ole naisen vastaaviin hormoniteettisiin minoksydi monosylihappoihin nähden vastaava, vaan reaktiotuoteena on tällöin monosakkariiniin verrattavissa oleva etyylibentsenoli karboksyli eli "C6H12OH" jossa oohoo ei ole alkoholi vaan karpoksyliryhmä.
sanoo pennut musta kavereillensa,siltiki ehei meil ei saada,meil tehdään työtä!siis joo no työn hankinnas olen auttanut,ja tukenut mut nuori tienaa mukavast rahansa olemal muutama ilta töissä.ja nyt kun vanhin 18 ni en osta autoo,enkä anna omaanikaa kun ei ole varaa maksaa hurjasteluja,mut säästö suunnitelma on tehty ja sovittu et kesään asti rahat säästetään liksasta,niin ja on hyvä oppii et pitää tehdä.ja kuitenkin nää pennut sanoo mutsi on hyvä tyyppi.
Pätemisen tarve siis tuli ainakin todistettua....
Kunnollisiin lapsiin kannattaa sijoittaa.
Silloin saa onnellisen vanhuuden.
Ja jättää vanhemmpien kaljat ja tupakat ostamatta.
Mutta vähemmän kunnollisiin ei kannata sijoittaa, vaan tallettaa ne kaljarahat, pankkiin, siihen asti kun lapsi todella oppii ajattelemaan.