Vl-liike tunnetaan kulttuurikielteisenä liikkeenä. Mihin Raamatun kohtiin se perustuu?
kulttuuri
tuleva ope
191248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei se juurikaan raamattuun perustukaan, mutta tutustupa lestadiolaisuuden historiaan ja ennen kaikkea lestadiuksen ajatuksiin. Hän tunsi ilmeisesti omasta erittäin köyhästä ja vaikeasta taustastaan suurta huonommuutta suhteessa kaupunkilasituttaviinsa, mikä heijastui aikuisiälläkin hänen näkemyksiinsä mm. kauniin pukeutumisen ja kultturin tarpeellisuudesta. Lestadius oli aika out kaupunkielän "hienouksista" kun aikoinaan yliopistoon opiskelemaan lähti. Liike on ottanut Lestadiuksen asenteellisuutta mukaansa. HArmi että liikkeessä ei ole käyty juurikaan keskustelua Lestadiuksen persoonan (joka oli kohtuullisen äärevä ja voimakas) vaikutuksesta liikkeen käytäntöihin. Moni asia opetetaan tulevan raamatusta, mutta nousee paremminkin luterilaisesta kulttuurikperinnöstä ja Lestadiuksen omasta luonnontieteellisen karusta ja suoraviivaisestakin maailmanäkemyksestä.
Jos kartoittatisit nykybiologienkin joukossa kulttuurimyönteisyyttä ja -tuntemusta, voisin ennakoida ettei sieltäkään suurimmat kultturitarpeen puolestapuhujat nousisi.:) Ei Lestadius tyhmä ollut, mutta hiukan suoraviivaisenoloinen seurakuntaelämäohjaaja.
Tämän perusteella vl-liikkeen "synti-käsitteet" saattavat tulla siis jostakin muualta kuin Raamatun sanomasta. Eli synti ei olekaan muuta kuin kulttuurisidonnainen asia.
En ole törmännyt kulttuurikielteisyyteen, kylläkin ihmispalvonnan vaaroista muistuttamiseen. Useasti erilaiset kulttuuritapahtumat ovat suorastaan ihmisen palvomista. Esim musiikista voi tulla ihmispololle elämän tärkein sisältö. Ja se on vaarallista se..
Selitäpä tarkemmin kulttuurikielteisyys, mitä sillä tarkotat.
Kiitos tiedoistanne.Kysymykseni taustalla on vl-liikkeestä lähteneen tunnetun laulajattaren lausunnot eräässä lehdessä.
Kysäisehän siellä opinahjossasi, millaisia lähteitä teidän opiskelijoina pitäisi käyttää jotakin ilmiötä tutkiessanne. Omana opiskeluaikanani opin ainakin sen, etteivät viikkolehtien haastattelut kelpaa lähdeaineistoiksi edes keskuteluihin. Mutta onnea opinnoillesi, tutustu lestadiolaisuuden käsityksiin kulttuurista vaikkapa haastattelemalla kyseisen ryhmän vastuuhenkilöitä, jotka kyllä ovat asioista selvillä.
ps. ostin juuri cd-levyn, jolla laulaa ilmeisesti samainen henkilö, johon viittasii. On hänellä upea ääni, oli jo silloin kun hän Helsingin RY:llä silloin tällöin toimi kanttorina
Yrität asettua koko keskustelun yläpuolelle.
Onko aihe vl-liikkeen kulttuurikielteisyydestä sinulle hyvinkin vastenmielinen?
Annan vinkiksi vl-äidinkielen opettajat.
Heiltä voisi saada melkoisen hyviä vastauksia! Miten heitä on vuosien varrella paimennettu!
Ei ole ollut helppoa.
Ei totisesti - verrattuna esim. vl-liikemiehiin!
Koulu-tv, videot, kirjat, teatterit, elokuvat, näytteleminen...
En tunne riittävän hyvin Lestadiuksen näkemyksiä tästä asiasta. Vaikka ensimmäisen vastaajan näkemys onkin mielenkiintoinen, en itse usko asian kuitenkaan kokonaan sieltä juontuvan.
Sehän on tosiasia, että vanhoillislestadiolainen liike on hyvin kulttuurikielteinen, musiikin suhteen suorastaan vihamielinen. Minä olen liittänyt tämänkin asian 70-luvun kuohuihin, jolloin monen asian virallinen opetus muuttui käänteentekevästi.
Nykyiset tulkinnat ovat vähintään hassuja. Lapsi meni pesuveden mukana niin että vilahti, kuten tapahtui useitten muidenkin asioiden käytännön tulkinnassa 70-luvun jälkeen.
Pelkkiä fraaseja tuollaiset "ihmispalvonta"- höpinät. Kulttuurialan ammattilaiset tekevät töitään siinä kuin me muutkin. Ei heillä sen kieroutuneemmat motiivit ammattinsa harjoittamiseen ole kuin muunkaan alan harjoittajilla. Voisivat syystä loukkaantua siitä epäasiallisesta leimaamisesta mitä vl-liikeessä on täysin kritiikittä harrastettu ja mitä suuremmitta tunnontuskitta harrastetaan vielä tänäkin päivänä.
Ammattikasvattajana ja lasten äitinä en millään voi hyväksyä, että erityisen hyviä ja oikeaan opettavia asioita vieroksutaan uskonnon nimissä. Klassisen musiikin harrastaminen, kuvataide, hyvä kirjallisuus ja muut korkeatasoisen kulttuurin muodot ovat mitä parhaimpia rakennusaineita ihmisen persoonallisuudelle. Erinomaisia aihepiirejä aivan ammatiksikin asti.
Roska on tietysti eri asia enkä siitä nyt puhukaan.
Vl voi harrastaa klassista musiikkia, kuvataidetta, kirjallisuutta jne. Se on jopa suositeltavaa kohtuudella ja hyväksi ihmisen persoonan kehittymiselle. Mutta joskus esim. musiikki tulee ihmiselle liian tärkeäksi. Ihminen voi alkaa palvoa kulttuuria, itseään esim. musiikin esittäjänä tai toista ihmistä sen sijaan, että uskoisi.
Minä sanoisin niin, että ei kulttuurikielteisyys, vaan kulttuurin palvonnan kielteisyys :)
Voihan ihminen, jos on tarpeeksi hölmö, alkaa "palvomaan" vaikka lähikauppiaan liha-asiantuntemusta. Tai omaa, mitä tahansa osaamista. Tuttu ilmiö meillekin vl:lle.
Se minusta onkin juuri väärin, että tuollainen hirveän negatiivinen leima liitetään enempiä miettimättä esim. klassisen musiikin ammattilaisiin tai antaumuksellisiin harrastajiin, mutta muiden asioiden ja alojen yhteydessä ei edes mainita. Ja ollaan koko ajan niin kauhean huolissaan kulttuurialojen ammattilaisten "ylpistymisestä" vaikka jokainen voi todeta niistä harvoista keskuudessamme kestäneistä ammattilaisista, tai muualta tavatuista, että vaatimattomampia ihmisiä saa usein hakea.
Kyllä vaikkapa yliopistoura voi saada ihmisessä aikaan oman voiman tunnetta, mutta sitä ei kukaan vl näe minään ongelmana.
Samoin materia voi tulla hyvin tärkeäksi, mutta sekin hyväksytään yleisesti.
Taas sama nurinkurinen lopputulos; sisällölle sama kunhan kuoret ovat oikeat (tai väärät).
Niinkö,että mikä tahansa voi olla uskomisen esteenä jos se menee liiallisuuksiin esim. kuntoilu?
No kyllä kait mikä tahansa, jos tekee sitä sen sijaan että uskoisi, kuten kirjoittaja tuolla edellä minua korjasi.
Mutta että se vaara liittyisi vaan yhteen, varsin marginaaliseen ilmiöön, on aivan hassu johtopäätös. Pelkkää sisällyksetöntä sanahelinää jotta pääsisi tutkiskelemasta itse ongelmaa. Ja ennen kaikkea jotta voisi nähdä itsensä koko ongelman ulkopuolella.
Allekirjoitan näkemyksesi. Tämä palvonta-liima on kohdistettu tiettyihin aloihin aivan sumeilematta. Olen monesti siunaillut sitäkin "onnea" etten ole musiikillisesti superlahjakkuus ettei tarvitse herättää suurempia närästyksiä vanhemassa polvessa. Tuskin kieltäytyisin lahjojani käyttämästä, jos niitä olisi. En jätä nytkään sillä alalla minkä omakseni koen. Alani vain sattuu olemaan "sallittujen listalla". Kenellekään ei ole nokan koputtamista jos väännän vaikka väitöskirjaa tai teen kansainvälistä uraa, päinvastoin uurasteluani pidetään kohtullisen myönteisenä seikkana, huolimatta millä motiivella alallani mahdollisesti etenen. Aivan käsittämätöntä. Toisin ystäväni kohdalla, jonka lahjat on musiikin alueella. Vähemmän kannustavia kommetteja on riittänyt matkan varrella useaankin otteeseen varsinkin konserttien yhteydessä.
En ihmettele yhtään miksi Isokoski jätti liikkeen kauan aikaa sitten. Voin kuvitella, vaikka en asiaa oikeasti lähemmin tunnekaan minkälainen riippa hänelle lahjojensa käytöstä aikoinaan tehtiin. Voin uskoa että kanttoriksi vaan kovasti kannustettiin, vaikka ilmaisuvoima olisi riittänyt kummempaankin.
Minun käsitykseni mukaan mainitsemasi laulajatar ei itse jättänyt vl-liikettä vaan sai aika yksioikoiset potkut. olen myös kuullut, että hän oli ja on yhä edelleen tosi vaatimaton ja lämmin ihminen, maailmanmaineesta huolimatta.
Sekin on hassua, että näitä muusikoiden tiukkoja karsinoita perustellaan sillä, että niillä suojellaan heidän uskoaan. Kuitenkin, jos ottaa askeleenkin rajan tuolle puolen, ei uskon suojelu olekaan enää niin tärkeätä vaan lähdöt tulee kun katsotaan, että henkilö on "teollaan kieltänyt uskonsa". Sehän on aivan nurinkurista!
Oma tulkintani asiasta on se, että tilanteeseen on päässyt vaikuttamaan ammattikateus ja vallanhalu. Itseä lahjakkaampia halutaan kontrolloida, ovathan näitä hassuja säädöksiä muiden muassa olleet sorvaamassa rivikanttorit. Raja on helppo vetää siihen, mihin omat lahjat loppuvat.
Minun sympatiani ovat lahjakkaiden muusikoiden puolella ja muidenkin herkkien taiteilijoiden, jotka ovat melkoista höykytystä ja epäasiallista leimaamista saaneet osakseen liikkeessämme. Sellainen kertoo eniten leimaajien omasta mielenmaisemasta.
Mutta onneksi on olemassa "lahjomattomia taviksia" jotka eivät niele kaikkea sellaisenaan. Ei se ole pikkujuttu, kun lähimmäiselle tehdään vääryyttä ja käytetään hengellistä valtaa oman ahdistuksen ja alemmuudentunteen purkamisväylänä.
Minusta julkisesti tulisi pyytää anteeksi:
A. 70-luvun hoitokokouksissa ylilyöntien uhreiksi joutuneilta ja ilman kestäviä perusteita "Saatanan haltuun" jätetyiltä.
B. Vanhoillislestadiolaisilta muusikoilta ja musiikin harjoittamisen takia poispotkituilta.
No voi harmi, tuota Isokosken juttua en kyllä tarkemmin tiennytkään. Voin uskoa noin käyneen. Tuskinpa juuri kukaan uskovainen tajusi onnitella Lappeenrannan menestyksestä aikoinaan.:(No ihan sympatiseerauksen vuoksi pistin Soilen levyn tuossa soimaan. Tuenpa ainakin levyn ostolla, kun en ole aikoinaan kuulunut lähipiiriin (konserttia ei ole osunut tähän kaupunkiin). Harmillista ajatella kuinka montaa hyvää musiikkinautintoa olisi meillä harrastajilla jäänyt jakamatta, jos Soile olisi "nöyrtynyt" neuvoille.
Niin noista A ja B-kohdista. A:sta en kyllä mitään tiedä, kun olen tuolla luvulla itsekin vasta syntynyt, mutta B-kohdasta sanoisin että joopa, hyvinkin. Olisipa mukava kuulla RY:llä joskus tunnustettavan menneisyyden virheitä, joista kuitenkin moni on tietoinen. Olisi tarpeellista myös kuulla kannustettavan noita muuusikkoja eteenpäin. Sellaiseen pitäisi kannustaa, joka tuo iloa ja elämänlievitystä muillekin.
Sanoit "esim. musiikki". Mitä muita esimerkkejä voisi tulla? Missä tilanteessa katsotaan että vaikkapa kuvataiteilija on "liian pitkällä" kunniaa hakemassa? Saako hän olla omassa näyttelyssään paikalla?
Entä jos uskovainen tieteenharjoittaja pitää esityksen kansainvälisessä konferenssissa? Hän saa varmasti esityksen jälkeen komeat aplodit yleisöltä. Pitäisikö häntä nuhdella ihmiskunnian hakemisesta?
Kiitos, Ma-ria, ajatuksistasi. Tulen niitä lukiessa iloiseksi. Ne myös porautuvat asian ytimeen ja haastavat ajattelemaan.
Musiikki- ja muissa kulttuurikysymyksissä vaikuttaa melkoisesti yksi raamatuntulkinta, jota ei ilmeisesti ole kovinkaan tarkkaan analysoitu: Ei pidä istua siellä, missä pilkkaajat istuvat.
Kun tuolla jakeella perustellaan varauksellinen ja jopa kielteinen kanta esimerkiksi konserteissa käymiseen, on johdonmukaista vieroksua myös kyseisten tilaisuuksien esiintyjiä.
Itse kyseenalaistan mainitsemani raamatunkohdan vallitsevan tulkinnan. Koska eikö se johdonmukaisesti sovellettuna tarkoittaisi kieltäytymistä myös esimerkiksi kirkko- ja kunnanvaltuustoista. Kaikkialta, missä on eivanhollislestadiolaisia ja mihin ei ole aivan pakko osallistua.
Niin juuri. Tuntuu, että on tainnut tulla joskus vähän kiire löytää perustelut konserttikiellolle kun ei hätäpäissään ole tuon parempia keksitty :)
Jos perusteluihin suhtaudutaan noinkin suurella suurpiirteisyydellä, melkein millä tahansa Raamatunkohdalla voisi perustella melkein mitä vaan. Sellainen tuntuu vähän lammaslauman aliarvioimiselta...
Miten tosiaan klassisen musiikin konserteissa erityisesti Jumalanpilkkaajat viihtyisivät? Eikö niissä tutkitusti istu lähinnä keski-ikäisiä, sovinnaisia ja sivistystä arvostavia naisihmisiä ja ystävällisiä mummoja helmikorvakoruissaan? Samat ihmiset varmaan käyvät keskimääräistä useammin kirkossakin ja taidenäyttelyissä. Tuskin he Jumalaa pilkkaavat sen suuremmalla suulla kuin vaikka poliittisiin tilaisuuksiin osallistuvat. Minusta tuo perustelu on lähinnä ilkeä.
Olisi yhtä kaukaa haettua leimata vaikka kirjastovirkailijat ammattikuntana epäilyttäviksi Jumalanpilkkaajiksi ja kiertää heidät kaukaa.
Etenkin, kun tuota perustelua tosiaan ei sovelleta johdonmukaisesti kaikkiin ei-vl kokoonpanoihin joihin ei ole aivan pakko itse lukeutua.
Kiva kun ymmärrät mitä tarkoitan! Minäkin toivoisin, että olisit enemmän äänessä, Erehtynyt. Et niin "erehtyneeltä" kuulosta.
Monille raja tuntuu menevän siinä, kun saa lehdestä lukea sisaren tai veljen menestyksestä taiteellisella uralla. Se tuntuu pahalta.
Mutta tämä koskee vain kulttuurialojen saavutuksia. Liike-elämässä tai tieteen saralla saa ansioitua ja painettuunkin sanaan voi saavutuksineen hyvin päätyä. Siitä ollaan vaan polleana koko vl-liike. Kyllä meiltä pesee!
Ja kyllä, luennoitsijalle voi hyvällä omallatunnolla taputtaa ja ne ablodit voi siinä ominaisuudessa myös v-lessu vastaanottaa. Sehän on vaan tunnustus hyvin tehdystä työstä ja siitä on kristitynkin lupa iloita.
Mutta kun uskotaan, että taiteijoitten motiivit ammattinsa harjoittamiselle ovat lähtökohtaisesti narsistiset ja epäterveet, ymmärretään että kaikki tunnustus vaan pahentaa tätä tautia.
Minusta se on samanlaista tarkoitushakuista vääryydenharjoittamista kuin joissakin kulttuureissa esim. rangaistuskäytäntö aviorikostapauksissa. Naisen katsotaan olevan lähtökohtaisesti kevytkenkäinen, moraaliton ja kykenemätön kontrolloimaan seksuaalisuuttaan ja miehiä taas pidetään vakaina ja hurskaina, jotka sortuvat synnin teille vain naisen äärimmäisen viekkaasti ja sitkeästi houkuttelemana (pätee raiskaustapauksissakin). Niinpä koko lainsäädäntö on laadittu tältä pohjalta. Naisia rangaistaan raskaimman jälkeen ja miehet taas melkein poikkeuksetta vapautetaan kaikesta vastuusta.