haluaisin miestäni....mutta hän ei halua minua eikä seksiä yleensäkän....
Seksistä on tullut painajainen tai oikeammin sen puutteesta.Olen nelikymppinen itsestäni huolta pitävä reipas nainen.Viimeiset 3 vuotta olen elänyt lähes seksitöntä elämää mieheni kanssa,viimeisestä kerrastakin on jo yli puoli vuotta ,sitä edellistä kertaa en edes muista.Seksi ei ole ollut minulle koskaan kaikkein tärkein asia,mutta nyt tuntuu,että
sitä ajattelee päivittäin...tai sitä puutetta.
Asiasta on keskusteltu,käyty lääkärissäkin,mieheni sai lääkettä vaivoihinsa,mutta ei niitä koskaan hakenut! Ja mieheni on nuorimies,vielä alle 40 v.
Mitä tässä voisi tehdä? En ole koskaan ollut pettämisen kannattaja,mutta en haluaisi elää näin enempää.Kaipaan miehen läheisyyttä,kosketusta ja sitä seksiä!
Älyttömintä tilanteessa on,että mieheni ei tunnu välittävän missä liikun ja milloin,rakastajankin voisin kuulemma hankkia,jos hänen ei siitä tarvitse tietää!!!!
On puhuttu ja pohdittu,mutta asia ei vain ole hänen juttunsa....uskomattomalta se tuntuu,koska näin ei ole aina ollut!
Onko ehdotuksia,kokemusta?
Haluan olla nainen,en pelkkä äiti ja kaveri...
Seksistä on tullut painajainen tai oikeammin sen puutteesta.Olen nelikymppinen itsestäni huolta pitävä reipas nainen.Viimeiset 3 vuotta olen elänyt lähes seksitöntä elämää mieheni kanssa,viimeisestä kerrastakin on jo yli puoli vuotta ,sitä edellistä kertaa en edes muista.Seksi ei ole ollut minulle koskaan kaikkein tärkein asia,mutta nyt tuntuu,että
sitä ajattelee päivittäin...tai sitä puutetta.
Asiasta on keskusteltu,käyty lääkärissäkin,mieheni sai lääkettä vaivoihinsa,mutta ei niitä koskaan hakenut! Ja mieheni on nuorimies,vielä alle 40 v.
Mitä tässä voisi tehdä? En ole koskaan ollut pettämisen kannattaja,mutta en haluaisi elää näin enempää.Kaipaan miehen läheisyyttä,kosketusta ja sitä seksiä!
Älyttömintä tilanteessa on,että mieheni ei tunnu välittävän missä liikun ja milloin,rakastajankin voisin kuulemma hankkia,jos hänen ei siitä tarvitse tietää!!!!
On puhuttu ja pohdittu,mutta asia ei vain ole hänen juttunsa....uskomattomalta se tuntuu,koska näin ei ole aina ollut!
Onko ehdotuksia,kokemusta?
Haluan olla nainen,en pelkkä äiti ja kaveri...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Rakastatko miestäsi? Rakastaako hän sinua?
Tilanne näyttää tosiaan siltä että jos miestäsi ei pätkäänkään kiinosta menemisesi/tulemisesi voi olla että miehesi on etääntynyt sinusta ja hänen puoleltaan suhteenne muuttunut ystäväpohjaiseksi.
Koska kumpikin kärsitte suhteestanne selvästi, eikö paras olisi erota?
Ketään ei voi pakottaa rakastamaan...
Rakastanko miestäni? Enään en tiedä, joskus rakastin häntä kovastikin, mutta elämäämme liittyy paljon muutakin kuin seksin puute.Toisen tekemisiin ja puheisiin luottaminenkin on hiukan kyseenalaista.Kyllähän hän sanoo rakastavansa minua, muta minulla ei ole siitä oikein muuta tuntumaa kuin sanat.
Erostakin on puhuttu, mutta vaikealta sekin ratkaisu tuntuu,perheeseemme kuuluu myös lapsia, tosin vain yksi pieni.
Enpä oikein tiedä,mikä olisi nyt viisain liike....hankkiako itselle jokin suhde vaiko elää näin?
Kertomassasi tarinassa paljon tuttua. Meilläkin liitto ( avo-sellainen ) muuttunut jo kauan aikaa sitten "sisko ja sen veli" malliseksi, ilman hellyyttä, seksiä ja puuhastelua vällyjen alla.
Avovaimo antanut itsensä "rupsahtaa"; lihonut n. 20-25 kg suhteemme aikana. Ei enään ihmeemmin ole pitkään aikaan innostanut ja nostattanut haluja, kun näkee hänet alasti.
Itse olen kestänyt OK-painoisena ja nuorekkaana. ( Johtuneeko sitten harrastuksista, joita en kuitenkaan tähän listaa.. )
Mutta, se arkipäivä & rutiinit. Tulee elettyä päivästä toiseen, väliin ajattelematta koko asiaa. Vastuullinen työ vie niin paljon energiaa, vaikka ei ole fyysisesti raskasta, henkisesti sitäkin enemmän.
Yht'äkkiä, vaikkapa isompina juhlapyhinä, sitten huomaa, että taas vuosi vierähtänyt ja samaa rataa edelleen jatketaan.
Lapsia ei onneksi ole, eikä voi enää tullakaan. Nyt nelikymppisenä, huomaa että elämä lipsahtamassa ohitse. Lapsettomuus aiheuttaa mieleen haikeutta.
Asioista ei ole keskusteltu, yleensäkään meillä ei paljoa keskustella. Eikä myöskään koskaan riidellä. Omat rahat ja omat menot. Omaisuus selkeästi joko minun tai sitten avovaimon. Ei siis yhteisesti hankittua. Olisi siis vielä helppo lähteä katselemaan, josko vielä löytyisi sisältöä elämään, jota voisi sitten vanhana muistella kiikkustuolissa istuessaan.
Pitäisi tulla kohdalle vain jokin onnekas sattumus / tapaisi jonkin miellyttävän naisen, jonka kanssa tuntisi heti alusta alkaen molemminpuolista kiintymystä. Työ sallii tilanteita enemmän kuin hyvin. Tähän asti olen ollut "uskollinen". Epäilen, etten enää kovin pitkään. Pitäisi siis vielä kerran repäistä; "nostaa kytkintä" ja ajaa kohti auringonlaskua ja uutta mahdollisuutta elämässä...
Lähtisitkö kanssani ;.)
sitähän se elämä on,rauhallista ,ei riitoja ja ei mitään maata mullistavaa.Eletään kuin kaksi kaverusta.Keskustelut liikkuu arkielämän järjestelyyn liittyvissä asioissa.
Minä olen kyllä kaikenlaista yrittänyt,laihtunut,liikun,pidän itsestäni ja ulkonäöstäni huolen...järjestänyt reissuja ja matkoja....mikään ei vaan ole saanut asioita muuttumaan.
Ei kai elämä voi tällaisena jatkua? Itse kaipaan sitä hellyyttä ja kaikenlaista,totta kai myös kaveruutta ja kumppanuutta.Mutta ennenkaikkea haluaisin tuntea olevani nainen...kuten sanoinkin.
Sitä onnekasta sattumusta itsekin olen ajatellut...en usko,että näin elän elämääni kovinkaan kauan enään.
Suosittelen matkaa kohti auringonlaskua,kuka tietää vaikka sillä tiellä kohdattaisiin..? =)
Voi kun meitä saman elämäntilanteen omaavia on paljon. Meillä mies on haluton ja minä vaimo olisin aktiivinen, mutta kun ei saa miestä mihkään juttuun mukaan. Ei seksiä, ei yhdessäoloa, ei keskusteluja, ei siis mitään. No päätin eilen ns. luovuttaa eli aloitan samanlaisen välipitämättömän olotilan häntä kohtaan niinkuin hänkin minua kohtaan. En kosta, vaan näin saan oman henkisen tilanteeni paremmaksi. On jaksettava 7 kk (lapsen koulun vuoksi), sitten voin muuttaa pois ja jatkaa elämää ns. normaalisti vaikkakin yksin. Olenhan nytkin yksin.
Myönnän, että vikoja minussa on; huutaminen ja asioiden jauhaminen; mutta en ole tullut kuulluksi ja olen saannut pettyä usein. Ulkoisesti olen normaali, mies lihonnutkin ja sai verenpainelääkkeitä (viekö ne halut?) Nyt on vain elettävä päivä kerrallaan ja nautittava ja otettava ilo irti pienistä jutuista. Varmaan minullekin vielä joku löytyy. Toista ei voi muuttaa, itseäni voin opettaa ja kouluttaa parempiin ihmissuhdetaitoihin.
Älä nyt ihmeessä siinä roiku odottamassa, että joku sut siitä poimii. Mikäli niin hyväkuntoinen ja nuorekas olet niin ota ero ja ala etsimään sitä uutta elämää. Ei kukaan halua surkeaa ruikuttajaa, joka odottelee lihavan avovaimon helmoissa seuraavaa huoltajaa. Opettele ensin selviytymään yksin niin sen jälkeen voit löytää oikean ihmissuhteen
Miehesi on ilmeisesti kyllästynyt koko elämäänsä; työ- ja kotielämään. Ilmeisesti jonkinlainen ikäkausikriisi. Itselläni on samaa. Lääkärikäynti ei auta, kun koko elämä pitäisi saada uusiksi. Varmasti olet viehättävä nainen, mutta asia ei ole yksin siitä kiinni. Miehesi varmaan haluaisi koko elämänsä korttipakan uusiksi, minä ainakin haluaisin. Sinun on turha kysyä asiaa, koska hän ei kuitenkaan vastaisi totuudenmukaisesti, minä en ainakaan. Asiat, jotka naisesta voivat tuntua turvallisilta ja hyväksyttäviltä yleensä ikävystyttävät miestä. Asia vain on niin. Miehesi on täysin kyllästynyt, niin minäkin.
Enpä usko,että kyse on kyllästymisestä ainakaan kaikkia asioita kohtaan.On asioita,josita mieheni jaksaa olla aina innostunut,työ on yksi asia.Mutta kun työn ja TV:n lisäksi(nämä saavat hänet aina innostumaan,)ei mieheni maailmaan mahdu mitään muuta.
Olen yrittänyt kaikenlaista yhdessä ja erikseen, mutta maailmamme eivät vain kohtaa...!! Ja hänen elämässään on uusiakin asioita ollut ,positiivisia sellaisia, mutta elämä naisen kanssa ei ole kiinnostavin asia...
vaikka oliskin kyllästynyt johonkin, ei näin voi jatkua ikuisesti.
Todellakin, jos pelkkä työ ja TV saavat hänet innostumaan, hänellä ei todennäköisesti riitä kapasiteettia kyllästymiseen tai seksiin.
Sama laulu meillä.. 3 lasta vuorotyöt ja muita selityksiä ei jaksa väsyttää listaa voisi jatkaa loputtomiin... Erostakin on ollut puhetta mutta kun on noi pienet lapset.. muutenkin vitsittää toisen naamataulu välillä
Asia on niin, että lapset tuhoavat seksielämän.
Olen asiasta eri mieltä.Seksielämän ylläpito lapsiperheessä vaatii hiukan yritystä ja mielikuvitustakin, mutta kyllä syy seksin puutteeseen on muu kuin lapset....
Hei!
Olen 38v hesan aviomies.. Sama tilanne myös meillä, en saa kotona tarpeeksi usein..'
Onko ketään pks-seudun rouvaa kuka haluis tutustua? Voitaisiinko auttaa toinen toisiamme..
Ja sepen meili ois;
[email protected]