Tämä vuosi on ollut rankkaa aikaa. Eno kuoli yllättäen.Muutenkin on ollut ikäviä asioita. Tunnen olevani taakka läheisilleni sekä myös rasittava.Mulla on skitso-affektiivinen häiriö.Tätä sairautta kaikki läheiseni eivät ole vielä hyväksyneet. Ystäviä minulla ei ole juuri lainkaan. Ainoastaan yksi. Suurin osa ystävistä katosi, kun saivat tietää sairaudesta. Joulu on erittäin ahdistavaa aikaa. Mutta olenko sen arvoinen, että minun pitäisi olla elossa??? Auttakaa. Miten saisin elämän halusi takaisin.
Ahdistaa
Johanna-Mari1980
171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yritän ottaa osaa näin suruusi. Eivät kaikki vuodet ole samanlaisia. Kun ilmenee sairaus, kestää aikansa kun tulee sen kanssa sinuksi, niin henkilökohtaisesti kuin läheistenkin puolelta. Ajan myötä he kyllä ymmärtävät, että olet se sama persoona kuin ennenkin. Jokainen me koemme muutosta matkalla vaikka persoonamme säilyy.
Jospa tuleva vuosi on jo valoisampi.