Syödään vain kinkkua, kalkkunaa ja omatekoisia laatikoita ja kaupan joululimppuja. Kinkkua vasta 2. kerta kymmeneen vuoteen. Lisäksi täysin omatekoisia torttuja ja kaupan glökiä, ei minkäänlaista piparia. 8-lajia omenaa on, jos on nälkä.
Lahjoja ostetaan vain lapsille, aikuiset ostavat itselleen jotta on kaikille paketteja. On muovikuusi, koristeet lapsuudenkodista ja perintönä saatuja, tai kirppikseltä ostettuja "vanhanaikaisia" kauiita ja vähän tilaa vieviä.
Ei ole ollut 15 vuoteen, silliä, homejuustoa, ruskeita pipareita, rosollia, tms
Lahjoja ostetaan vain lapsille, aikuiset ostavat itselleen jotta on kaikille paketteja. On muovikuusi, koristeet lapsuudenkodista ja perintönä saatuja, tai kirppikseltä ostettuja "vanhanaikaisia" kauiita ja vähän tilaa vieviä.
Ei ole ollut 15 vuoteen, silliä, homejuustoa, ruskeita pipareita, rosollia, tms
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla ei ole oikeastaan mitään toistuvaa jouluperinnettä, sillä jokainen joulu on ollut tähän asti niin erilainen. Jos jotain pitää mainita, niin ruuista lienee riisipuuro rusinamansikkasopan kanssa. Ilman saunassa käyntiä en oikein osaa ajatella jouluaattoa. Myös hautausmaalla tulee käytyä. Sitten tapaan ystäviksi tulleita ihmisiä, vaihtelee vuosittain.
Tähän asti on tämäkin joulu sujunut hyvin. Tähän ikään mennessä huomaa ajatukset kääntyvät jo yhä useammin muistojen arkistoihin. Käy myös mielessä, että kuinka monta joulua on vielä edessä.
Vietettiin aattoiltaa yhdessä kolme naista ja muisteltiin lapsuutemme jouluja, syötiin ystävän laittama hyvä jouluruoka.
Yksin tämänkin Joulun kämpässäni kulutan. Lienee suunnilleen kahdeskymmenes tällainen peräkkäin ja näin lienee mennyt suunnilleen noin 40 joulua viimeisistä 46 joulusta. Ne muutamat olin työssä.
Sama täällä
- radiosta on tullut hienoa musaa ja konsertteja
ja tosi kivoja henkilöhaastatteluja missä ihmiset kertoo oman elämänsä vaiheista.
Glögiä, torttuja, kakkua. Keitetystä riisistä eri muunnelmia. Omenoita, rusinoita
- muuten mukavaa mutta taitaa sappirakko vähän ärjyä olemassaolonsa puolesta.
Saunaan tervatuoksua.
Joulu-perinteeni ovat todella perinteisiä.
Ne ovat mieli-kuvia.
Jotain kalaa ja kinkkua tarttuu tietenkin, Fazerin tuotantoa myös...
Mutta kaikki on aina koti-maista SF.
Parvekkeelta tule vilkaistua illalla.
Peekele sentään! Taas on pilviä tähden peitossa.
Illan viimeisen spåran lumessa vaimentunut kolina.
Dösan pehmeä pukkaus lumi-penkkaan.
Stokkan Joulu-ikkunaa ei taaskaan tullut mentyä katsomaan.
Taatanan väri-valot parvekkeilla!!
Valkoiset ne pitää olla.
Epä-vireisen Joulu-laulun kaiku katujen-kuiluissa jossain.
Sähkö-uunin polttaman kinkun katku.
Joulu-paperien palaset roskiksessa.
Talo-saunan pesemättömän tympeä katku ulko-ventiilistä.
Jotain laulua senkin seassa.
Joku voisi sanoa että eipä ole paljoa lapsuuden romantiikkaa tuossa.
Ei Hevosta, kulkusia, rekeä, ei tallissa heiniä...
Mutta minä lähdin maailmalle niin nuorena.
Enkä minä lähtenyt maalais-talosta.
Lähdin nyky-aikaisena nuorena hipiksi varttumaan.
Siks' oon mä onnellinen näin, enkä yhtään suruinen.
Niin vähän olen jäänyt paljosta pois..
H.