Jaahas.

Mene sinne lähibaariin.

Avaa oma musaketju.

Mä laitan sit siihen seuraavan, jos ehdin!

Enpä taida jaksaa. Typerä ajatus alun alkaenkin.

siis baari, ei kiitos.

It's up to you.

Kunhan kerroin oman mielipiteeni.

Kallistun mieluummin musiikin puoleen, kuin kallistelen lasia.
Ihmiset soittavat täällä hyviä biisejä, muki kahvia, pala suklaata ja ei kun jukepoksia laittaan :)

Lähde ulos tähtiä laskemaan niinkuin minäkin, ehkä tässä joku ilta saan ne kaikki laskettua ja voin aloittaa taas alusta...aikakin kuluu kivasti eikä tarvi lampaita laskea myöhemmin.....

https://www.youtube.com/watch?v=y3VMhFCLxRc

Aika monena iltana tähtiä tuijotellut ja pohtinut syntyjä syviä ja ihmisen eloa. Tuntee itsensä niin pieneksi, kun katsoo tuonne ylöspäin.
Samalla äärettömän rauhoittavaa, kunnioitusta herättävää maailmankaikkeutta kohtaan.

Soita minulle, ihastuksellesi...haluan kuulla äänesi ja nähdä silmäsi.
Laita häläri, niin tulen juomien kanssa. Tulen hiipien, ettei rappukäytävässä
kolise. Korkeintaan mumisen itsekseni, koska olen niin innoissani.

Niihän se on, kun pakkanen paukkuu ja kuulas tähtitaivas pään yllä, ei ristinsielua lähistöllä niin aika tuntuu pysähtyvän ja huolet ja murheet siiirtyvät hetkeksi taka-alalle...silloin sitä oikeasti tuntee kuinka pieni ja mitätön ihmislapsi oikeasti onkaan...yksin kotona maailmankaikkeudessa niinkuin E.V joskus kirjoitti....

Niinpä. Se mikä myös rauhoittaa on itselläni oleminen meren äärellä. Istua kalliolla ja tuijottaa horisonttiin. Meri on aina ollut itselleni suuren inspiraation lähde. Kiehtova ja pelottava samaan aikaan. Ja metsä myös. Metsässä istuen kannon päällä, kuunnellen vain hiljaa luontoa..
Luonto ja meri, kuten myös tähtitaivas ja lumi on tavallaan itselleni suurta musiikkia. Äh, en osaa oikein selittää. No olenkin hieman outo :)

nim. lähdenkö tulemaan. Tuota noin, emme taida tuntea..öööö?
Mutta iltaa sinullekkin :)

noh outo...se on suhteellista, veikkaisin että siinä kisassa veisin voiton ;) Meri on minulle kyllä vähän outo elementti kun olen joutunut tyytymään jokeen...kesällä se pauhaa pelottavasti ja talvisin seison sen äärellä ja arvuuttelen josko jäät jo kestäisivät painoani...toistaiseksi ovat kestäneet, kun tässä vielä kirjoitttelen...hyvää yötä täältä-keskeltä-ei-mitään......

Hyvää yötä vaan :) Joella soutelen myös ensi kesänä itsekkin..