Sinun ei tarvitse kertoa minulle
kuinka suuresti minua rakastat,
jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi,
kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa,
että olen sydämesi valittu,
jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta
etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni.
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin,
kun en itsekään itseäni ymmärrä,
ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin,
kun olen itse itsellenikin sietämätön,
en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle,
kuinka suuresti minua rakastat,
mutta kerro Rakkaani silti.
Kerro usein,
jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen,
mitä vapiseva sydämeni jo tietää.
kuinka suuresti minua rakastat,
jos vain jaksat hidastaa askeltasi omiini sopiviksi,
kun aika tekee minusta hitaan ja vanhan.
Sinun ei tarvitse myöskään kertoa,
että olen sydämesi valittu,
jos vielä vuosienkin jälkeen silmilläsi jaksat väkijoukosta
etsiä minun silmäni, ja jäädä niihin kiinni.
Jos vain jaksat ymmärtää minua silloin,
kun en itsekään itseäni ymmärrä,
ja pysyä samassa huoneessa kanssani silloin,
kun olen itse itsellenikin sietämätön,
en koskaan vaadi sinua todistamaan rakkauttasi minuun.
Sinun ei tarvitse kertoa minulle,
kuinka suuresti minua rakastat,
mutta kerro Rakkaani silti.
Kerro usein,
jotta rakkauden kipeä korvani kuulisi sen,
mitä vapiseva sydämeni jo tietää.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kaunis runo.
Olisipa jollekin mutta ei kenellekään
Jollekin mutta ei kenellekään??
Kun jotkut laittavat että' tämä ei ole kenellekään'. Niin siksi toivon että tuo olisi jollekin.
Olipa ihana, suurta tunnetta.
Kertoisitkin tuon hänelle jollen sen tarkoitit. Jos siis kellekään sitä todellisuudessa tarkoitit. Ihmisen mieli olisi niin paljon tyynempi kun asioista puhuttaisiin.
Vaadit tuossa toisen olevan sekaikkein vahvin. Miksi? Jos ei rakasta itseään, ei voi rakastaa toistakaan. Jäi kylmä fiilis. Rakkaudessa on vallitseva tasapaino, mutta itse pelkäät ja jo nyt tiedät, et kykene antamaan toiselle samalla mitalla, kenties toinen jopa kuolee vuoksesi.. Sinä vain jatkat. Elämääsi.
toi on yleinentekstijostain kirjasta olen lukenut aiemminkin, lähde puuttuu!kertoo siitä miten haluta vanheta toisen kanssa, ehkä ripaus itsesääliä... jotain sellasta
Tästä puuttuu lähde, et ole ap. kirjoittaja, vai oletko?
Googlettamalla löytyi semmoinen tieto aloituksen runosta, että
"teksti on tanskalaisen luostarin seinästä, kirjoitettu keskiajalla."
Kiersi just facebookissa kuvan kera. Hieno teksti.
Keskiajalla ei kirjoitettu tuon kaltaisia tekstejä. Subjektiivinen rakkausrunous oli kuihtunut antiikin myötä eikä palannut takaisin ennen renessanssia.
Oikeasti runon on kirjoittanut Johanna Matthiesen.
http://www2.kirjastot.fi/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=9db24f37-8bf3-459f-b768-8803f5f7b455
nuo runot on "lainattu" jostain, kuitenkin ilmoittamatta alkuperäistä tekijää.
Miksi?
Siksikö että runon tuoja haluaa ratsastaa kauniilla runoilla ja antaa lukijoiden olettaa että se on hänen tekemänsä.
Eikä myöskään kunnioiteta tätä nykyä tekijänoikeuksia. Netissä on niin helppoa laittaa paljon omiin nimiinsä ja lainata ajattelematta asiaa sen enempää.
Hieno kirjoitus siltikin ja siksi kunnia kuuluisi sille, joka sen alkujaan kirjoittikin.
Ja jännä muuten että ihmiset uskovat helpommin anonyymia julistusta siitä, että teksti on jostain tanskalaisen linnan/luostarin seinästä kuin sitä, että sen olisi kirjoittanut joku meidän omana aikanamme...
lähdevesi on raikasta
Sietämättömän hieno kirjoitus.
No netissä on kaikenlaista. Tuokin löytyy sieltä. Mutta on hyvä, ei käy kieltäminen.
Ymmärrän sua. Ja rakastan.
Kuka on se ihminen, joka saa sydämen vapisemaan.. Sielun väräjään? Kenen äänettömyys piinaa korvia, jotka puhumattomuuden tuskan huutoja vain kuulee.
Kuinka pyytää sietämään, kun ei itsekään itseään.
Kun rakastaa vain kipeästi, kun kaikki on vain ihan liian vaikeaa. Kaikki sanat vääristyvät ollakseen alunperinkään oikeita.
Miksi saada rakkaus, jota ei voi antaa. Helvetin kivut sen vuoksi. Kun kätesi hellä nousee hyväilemään häntä, jota rakaatat, kun tämä ihmeellinen olento makaa vierelläsi. Kaikki rakkautesi siinä kädessäsi, jonka kosketuksella haluat ja kerrot kaiken.
Eikä hän kuule. Ei hän koske. Ei hän huomannut.
Itket kättäsi ja katsot sitä. Eikä se viivy enää ihollaan, vedät sen hitaasti pois.
Ollapa kädetön. Sanaton. Ei voi kertoa oikeita sanoja. Sanat tulevat häkistä, kaltereiden takaa. Kalterien varjot vääristävät kasvojen piirteitä ja aiheuttavat oudon soinnin pohjattomaan sanojen virtaan.
Näin on, jos puhuja on naimisissa.
"Puheesi on kärpäsen surinaa korvissani"
https://www.youtube.com/watch?v=dVxn5zY46Bk
särkynyt, korjattavaksi tarkoitettu, ehyeksi ja rakastettavaksi,,,
Kaunis runo. Hän ei varmaan koskaan jättänyt sua yksin vaan oli aina vierelläsi. Noin ei oikeassa elämässä aina käy. Mä olen löytänyt uuden ihastuksen enkä vielä voi noin kirjoittaa. Vanhastakaan en voisi noin kirjoittaa, koska hän ei olisi ansainnut tuollaista runoa. Hän oli aina valmis hylkäämään kun parempi tuli esille. Mutta tämä uusi, luotto ja toivo hänen suhteensa ovat kovat. Ainakin itse näytän rakkauteni häntä kohtaan koko sydämestäni ja ehkä se sitten johdattaa meitä eteenpäin.
Rakkaani, mitä haluaisit syödä?
Jos ihminen rakastaa toista ihmistä niin yleensä sen halua sanoa miljoona kertaa.
Tehkää tilaa, mä pyörryn.:)
Mitään enempää en toivoisi, kuin tämän olevan häneltä.
"Vuosienkin jälkeen, silmilläsi jaksat väkijoukosta etsiä minun silmäni..."
Ja pitää...pitää niin paikkansa meidänkin kohdalla!