(ku kukaan ei keskenmeno-palstalt kommentoinu, sori mut kirjoitan tänne).. Mul tekee pahaa nähä vauvoja tai edes kuvia mistää, ku oma raskaus meni täl viikol kesken rv5. välil alkaa itkettää tajuton ja mies sit vähä ihmeissään! mites muil? oltii yritetty vajaa vuos ja oltii onnessaan ku tärppäs, kunnes yks päivä alkoi menkkakipui polttavammat tuskat. seuraavana päivänä lääkäri tutki, uus käynti parin viikon kuluttua verikokeen kautta, mitälie siitäkin tutkivat.. pääseeköhän tästä surusta miten yli.. onks hölmöö surra näin alkuvaihees keskenmennyttä? jotenki on "ikävä" sitä..
Suru
Angela
4751
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hei..olen pahoillani surusta jonka olet joutunut kokemaan..ei ole "tyhmää" surra alkuvaiheessa tapahtunutta keskenmenoa..sen hetken ajan olit jo äiti...
itsekkin olen kokenut surun joka kuitenkin kääntyikin meille onneksi..minulla todettiin tuulimuna ja olin todella surunmurtama..mekin olimme "yrittäneet" vuoden..mutta sitten tämä tuulimuna ei ollutkaan tuulimuna!!!vaan lääkäri olikin katsonut väärin..nyt menossa rv.26
tämä ei varmasti sinua lohduttanut..mutta tiedän millaista se menetys on..en kestäisi enään jos menettäisin lapseni "uudestaan"..
yritä pärjätä..kyllä se se suru vielä helpottaa, anna itsellesi ja miehellesi aikaa..
ei ole ollenkaan tyhmää surra noin alussa. saman lapsen menetyksen tuntee kuin myöhemmässäkin vaiheessa.. itselläni mennyt kesken 2 kertaa. eka meni kesken juuri tuolla 5 viikolla toinen viikolla 10. itse olen saanut lohtua ajatuksesta "alkuraskauksien keskenmenojen suurin aiheuttaja on alkion vakava sairaus", tarkoittanee että sikiö ei olisi joka tapauksessa ollut elinkelpoinen ja tähän ajatukseen nojaten olen voinut ajatella että näin on parempi.
nämä molemmat keskenmenot ovat tapahtuneet tänä vuonna, olen taas raskaana rv13 6. suru on helpottanut, tosin ei kokonaan kadonnut, ei varmaan koskaan katoakaan. muuta en voi sanoa kuin että ajan myötä helpottaa.. otan osaa teidän menetykseenne..
ps. verikokeesta he katsovat sen että raskaushormoonipitoisuus veressäsi on laskenut. sillä jos ei ole, se tarkoittaa sitä että kaikki raskausaineisto ei ole kokonaan poistunut kohdusta, luultavasti jokin kalvo tai pala istukkaa on vielä siellä. edessä tuolloin on kaavinta. noin varhaisilla viikoilla tämä kuitenkin on epätodennäköistä ja raskausaineisto poistuu omin avuin...
Tiedän miltä sinusta nyt tuntuu. Itselläni meni kesken lokakuussa rv. 6 1. Minulla alkoi vähäisellä vuodolla ja neuvolassa käsketiin vain odotella, jos vuoto tulee runsaammaksi tai kovia kipuja, niin sitten vasta päivystykseen. Soitin kuitenkin Jorviin ja käskettiin heti sinne ultraan, jossa lääkäri sitten totesi ettei sikiöpussia enää ole, joka kyllä tuli ulos vasta pari päivää käynnin jälkeen. Minua itketti aivan valtavasti eikä sitä voinu estää ja tämän vuoksi jouduin olemaan töistäkin poissa pari päivää. Toivon sinulle sydämestäni voimia toipua keskenmenosta.
niin..minä vaan lisäisin siihen kun miehesi on ihmeissään reagoinnistasi (?)(jos ymmärsin oikein)
Miehet kun eivät koe sitä samaa tunnetta kuin naiset raskausaikana..hekin kasvavat siihen ajatukseen pikkuhiljaa,ja raskaus alkaa tulla todelliseksi heille vasta silloin kun he näkevät itse ultrauksen ja tuntevat ja näkevät liikkeet.. siksi miehen saattaa olla vaikea ymmärtää sitä tuskaa mikä äidillä on keskenmenon iakana..varsinkin kun raskaus oli vielä niin alussa,että vain äiti tunsi lapsen läheisyyden..mutta he tukevat parhaansa mukaan..
voimia vielä sinulle