Rahat ei riitä. Opiskelijasta työttömäksi?

Kannattaako alkaa työttömäksi? Jos ei, niin miksi ei?

Juttu on tämä: Opiskelen ja rahat ei riitä elämiseen. En pysty opintotuella maksamaan ruokaa, vaatteita, hygienia- tai terveystuotteita, harrastuksia, en mitään. En käytä päihteitä ollenkaan. Rahaa minulla ei mene mihinkään, joudun kerjäämään päivittäiset ruokani kavereilta ja sukulaisilta. :/ Minulla on ankea ja tylsä elämä, en voi harrastaa mitään mikä maksaa, en voi lähteä kavereiden kanssa leffaan tai tehdä mitään mikä vaatisikin vain muutaman euron rahaa.

En halua ottaa opintolainaa, koska takuuta työllistymisestä tulevaisuudessa ei ole. Toinen ratkaisu voisi olla työt koulun ohella. En halua tehdä töitä ja opiskella samaanaikaan. :/ Se on liian rankkaa minulle ja ilman ruokaa hädintuskin jaksan edes käydä koulussa.

Tämä ei ole ihmisen elämää. Pitäisikö minun alkaa nyt sitten vapaaehtoisesti työttömäksi? Saisin tuplasti enemmän rahaa, tekemättä mitään. Kuulostaa hyvältä. Uskoisin nauttivani paljon enemmän elämästäni niin.

Kun tajusin, että tekemättä mitään työttömänä saisin enemmän rahaa kuin opiskelijana, viimeisetkin motivaation ja inspiraation rippeeni kuolivat opiskelun suhteen. Miksi turhaa kärsiä?
30413
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 30

Vanhimmat

^ Ei kannata klikata.

Äänestä

Sinä et halua ottaa opintolainaa. Sinä et halua tehdä töitä opiskelun rinnalla. Sinä et jaksa.

Minä en halua maksaa enempää opintotukea. Minäkään en jaksa.

Äänestä

Onneksi vastikkeelinen tuki on tulossa. Aloittaja sitten herää opintojen sijasta joka aamu harjoittelemaan töissä käyntiä.

Aloittajalle ajatuksineen on oikein B luokan elämä.

Tulevien 10 vuoden aikana tuet tulevat muuttumaan todella niukiksi, oikein olisi ilman opintoja asuntolapaikka ja soppatykki ruokinta.

Äänestä

Suurin osa suomalaisista opiskelijoista pärjää opintotuella, joten suurin kysymys taitaakin olla mikset sinäkin sillä pärjäisi? Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot. Opiskelijan elämä on huomattavasti työttömän elämää edullisempaa. Julkinen liikenne halvempaa, jos sitä edes tarvii kun voi asua koulun lähellä edullisessa opiskelija-asunnossa jossa vuokraan sisältyy niin sähkö, vesi kuin nettikin. Koululla voi syödä edullisesti ja yhtä köyhien opiskelijakavereiden kanssa voi viettää aikaa kun kaikilla on suunnilleen sama budjetti käytössään niin se yhteinen tekeminenkin on sitten suunniteltu aina sen mukaan että jokaisella on varaa. Koulun sali maksaa jotain 70-90e/1v jne. Leffoja voi katsoa kavereiden kanssa jonkin kotonakin jne. Kyllä siitä opiskelijaelämästä hengissä selviää ja sinä aikana sosiaalinen elämäkin kuuluu olla erilaista kuin muissa elämänvaiheissa. Ja mitä tulee siihen opintolainaan, niin moni sitä uskaltaa ottaa, niin mikset sinäkin? Ja jos et saa töitä valmistumisen jälkeen, niin eihän sitä lainaa silloin pois tarvitse alkaa maksella vaan vasta sitten kun töihin pääset.

Ja jos se opintolaina nyt niin kauhea mörkö tuntuu olevan, niin pääset siitä kyllä eroon ihan sillä että otat nyt nopeasti 1000e kulutusluoton pankista ja ilmoitat sitten sinne ettet sitä voi/halua maksaa takaisin ja että laittavat sen ulosottoon, niin pääset muutamaksi vuodeksi eroon luottotiedoistasi ja sitten et ole enää oikeutettu opintolainan nostamiseen. Sen jälkeen saat elämiseen puuttuvat rahat (sama summa kuin työtönkin saa) sossusta, ja voit elää tuota opiskelijaelämää työttömän tulotasolla, mikä on huomattavasti suurempi kuin muiden opiskelijoiden tulotaso.

Jos jätät opinnot nyt rahan takia kesken, niin joudut kärvistelemään sillä 480e/kk (vuokran, sähkön ja lääkkeiden maksun jälkeen käteen jäävän rahan) elämisen tasolla loppuelämäsi aina siihen saakka kunnes pääset työkyvyttömyyseläkkeelle tai vanhuuseläkkeelle. Että mietippä vähän sitäkin mikä tässä on kaikkein järkevintä.

Äänestä

Kannattaa ottaa opintolainaa sekä käymään osa-aikaisesti töissä opintojen ohella. Pärjäät oikein mukavasti. Saat sopivasti rahaa myös ruokaan. Opintolainan ottaminen on paljon edullisempaa ja kannattavampaa kuin pikavipit, mistä menee vuosiksi luottotiedot kuralla jos et niitä maksa. Opintolaina ei ole mikään mörkö mikä tulee maksettavaksi könttäsummana heti kun lopetat opinnot. Mitä opiskelet? Saathan koulusta kouluasteesta riippuen joko ilmaisen ruoan tai ruoan alennuttuun hintaan.

Ei kannata alkaa työttömäksi. Kannattaa opiskella mielummin, vaikka sitten jokin huuhaatutkinto. Sekin on parempi ansioluettelossa kuin vapaaehtoinen työttömyys. Lisäksi opiskelun ohella työpaikoilla voit edetä ylemmäs tai ainakin saat enemmän kontakteja työelämään. Voi olla, että ehkä voit niitä kontakteja hyödyntää myöhemminkin elämässäsi jos hyvin teet työsi ja työpaikka on muuten ok.

Toinen vaihtoehto on tehdä opiskelujen ohella töitä eikä ottaa laisinkaan opintolainaa. Suosittelen opintolainan ottamista säästät itseäsi terveyttäsi ja jaksamistasi.

Äänestä

Opintolainan voi ottaa huoletta koska valtio on takaajana, sitä ei ole pakko maksaa takaisin, valtio maksaa sen puolestasi jos sinulla ei ole varaa. nimim. kokemusta on

Äänestä

Koulussa ilmainen ruoka kyllä, mutta 5 ateriaa viikossa ei riitä pitämään minua hengissä. Minua ei myöskään haittaa cv:n aukollisuus, toiveenani ei ole työllistyä myöskään tulevaisuudessa. Minua ei kiinnosta opiskelu, eikä työelämä.

Äänestä
  • Minua ei kiinnosta maksaa sinun lounaitasi. Voisitko ystävällisesti nyt ainakin muuttaa pois Suomesta jos sinua ei mikään kiinnosta.

    Äänestä

  • 9+16 kirjoitti:

    Minua ei kiinnosta maksaa sinun lounaitasi. Voisitko ystävällisesti nyt ainakin muuttaa pois Suomesta jos sinua ei mikään kiinnosta.

    Suurin osa suomalaisista opiskelijoista pärjää opintotuella, joten suurin kysymys taitaakin olla mikset sinäkin sillä pärjäisi? (10 9=?)

    Varsin aiheellinen kommentti.

    Minä kun aikoinani 1980-1985 suoritin kaksi ylempää korkeakoulututkintoa yliopistossa, niin etenkin opiskelun alussa opintotuen ainoa muoto oli opintolaina. Vuonna 1981 aloittaessani opinnot opintorahan suuruus oli 150 mk eli nykyrahassa 20 euroa kuukaudessa. Nykyinen opintotuki on tähän verrattuna noin 70-80 kertainen, joten en jaksa ymmärtää, miksi yhteiskunta on päättänyt rahoittaa kaiken opiskelun.

    Opiskelu (kun sen suuntaa oikealle alueelle) on henkisen pääoman hankkimista ja mielestäni tuntuu kyllä omituiselta, että nykyisin sen rahoittaminen kuuluu yhteiskunnalle. Kun opiskelun suuntaa oikealle alueelle, niin silloin opiskelu on taloudellisestikin erittäin kannattavaa. Esimerkiksi kaikki humanistiset- , yhteiskunta-, kasvatustieteet sekä psykologia kannattaa jättää heti suosiolla pois opintoajatuksista, koska ne ovat täydellisiä kvasitieteitä ilman yhteiskunnallista koherenssia. Näiden "tieteiden" edustajat puhuvat kyllä paljon, mutta eivät käytännössä osaa tehdä mitään. Ihmisen tulee saada sellainen ammatillinen koulutus, jossa taidot eivät jää pelkkään puhumiseen. Heille ei tarvitse esittää muuta kuin yksinkertainen kompeksilukulasku (comples number counting), niin ratkaisematta jää, joka taas minulle on työni puolesta arkipäivää.

    Minä olin aikoinani valtion takaamaa opintolainaa 90.000 mk eli nykyrahassa 15.137 euroa. Opintolainat on maksettu aikoja sitten takaisin ja nykyisin keski-ikäisenä ukkona on mielekäs ja suhteellisen suuripalkkainen työ ohjelmoijana (lähinnä C , Visual Basic, Java sekä Python). Työtöntä päivää en vielä ole nähnyt. Pikemminkin työtä on liikaa ja yli viisikymppisenä ukkona pitäisi jo hieman ajatella omaa terveyttään ja pyrkiä vähentämään töitä ja lisäämään vapaa-aikaa vaikka liikunnallisiin harrastuksiin, mutta se ei ole helppoa.

    Äänestä

  • Opiskelusta kirjoitti:

    Suurin osa suomalaisista opiskelijoista pärjää opintotuella, joten suurin kysymys taitaakin olla mikset sinäkin sillä pärjäisi? (10 9=?)

    Varsin aiheellinen kommentti.

    Minä kun aikoinani 1980-1985 suoritin kaksi ylempää korkeakoulututkintoa yliopistossa, niin etenkin opiskelun alussa opintotuen ainoa muoto oli opintolaina. Vuonna 1981 aloittaessani opinnot opintorahan suuruus oli 150 mk eli nykyrahassa 20 euroa kuukaudessa. Nykyinen opintotuki on tähän verrattuna noin 70-80 kertainen, joten en jaksa ymmärtää, miksi yhteiskunta on päättänyt rahoittaa kaiken opiskelun.

    Opiskelu (kun sen suuntaa oikealle alueelle) on henkisen pääoman hankkimista ja mielestäni tuntuu kyllä omituiselta, että nykyisin sen rahoittaminen kuuluu yhteiskunnalle. Kun opiskelun suuntaa oikealle alueelle, niin silloin opiskelu on taloudellisestikin erittäin kannattavaa. Esimerkiksi kaikki humanistiset- , yhteiskunta-, kasvatustieteet sekä psykologia kannattaa jättää heti suosiolla pois opintoajatuksista, koska ne ovat täydellisiä kvasitieteitä ilman yhteiskunnallista koherenssia. Näiden "tieteiden" edustajat puhuvat kyllä paljon, mutta eivät käytännössä osaa tehdä mitään. Ihmisen tulee saada sellainen ammatillinen koulutus, jossa taidot eivät jää pelkkään puhumiseen. Heille ei tarvitse esittää muuta kuin yksinkertainen kompeksilukulasku (comples number counting), niin ratkaisematta jää, joka taas minulle on työni puolesta arkipäivää.

    Minä olin aikoinani valtion takaamaa opintolainaa 90.000 mk eli nykyrahassa 15.137 euroa. Opintolainat on maksettu aikoja sitten takaisin ja nykyisin keski-ikäisenä ukkona on mielekäs ja suhteellisen suuripalkkainen työ ohjelmoijana (lähinnä C , Visual Basic, Java sekä Python). Työtöntä päivää en vielä ole nähnyt. Pikemminkin työtä on liikaa ja yli viisikymppisenä ukkona pitäisi jo hieman ajatella omaa terveyttään ja pyrkiä vähentämään töitä ja lisäämään vapaa-aikaa vaikka liikunnallisiin harrastuksiin, mutta se ei ole helppoa.

    http://www.programmingsimplified.com/c-program-add-two-complex-numbers

    Äänestä

  • Opiskelusta kirjoitti:

    Suurin osa suomalaisista opiskelijoista pärjää opintotuella, joten suurin kysymys taitaakin olla mikset sinäkin sillä pärjäisi? (10 9=?)

    Varsin aiheellinen kommentti.

    Minä kun aikoinani 1980-1985 suoritin kaksi ylempää korkeakoulututkintoa yliopistossa, niin etenkin opiskelun alussa opintotuen ainoa muoto oli opintolaina. Vuonna 1981 aloittaessani opinnot opintorahan suuruus oli 150 mk eli nykyrahassa 20 euroa kuukaudessa. Nykyinen opintotuki on tähän verrattuna noin 70-80 kertainen, joten en jaksa ymmärtää, miksi yhteiskunta on päättänyt rahoittaa kaiken opiskelun.

    Opiskelu (kun sen suuntaa oikealle alueelle) on henkisen pääoman hankkimista ja mielestäni tuntuu kyllä omituiselta, että nykyisin sen rahoittaminen kuuluu yhteiskunnalle. Kun opiskelun suuntaa oikealle alueelle, niin silloin opiskelu on taloudellisestikin erittäin kannattavaa. Esimerkiksi kaikki humanistiset- , yhteiskunta-, kasvatustieteet sekä psykologia kannattaa jättää heti suosiolla pois opintoajatuksista, koska ne ovat täydellisiä kvasitieteitä ilman yhteiskunnallista koherenssia. Näiden "tieteiden" edustajat puhuvat kyllä paljon, mutta eivät käytännössä osaa tehdä mitään. Ihmisen tulee saada sellainen ammatillinen koulutus, jossa taidot eivät jää pelkkään puhumiseen. Heille ei tarvitse esittää muuta kuin yksinkertainen kompeksilukulasku (comples number counting), niin ratkaisematta jää, joka taas minulle on työni puolesta arkipäivää.

    Minä olin aikoinani valtion takaamaa opintolainaa 90.000 mk eli nykyrahassa 15.137 euroa. Opintolainat on maksettu aikoja sitten takaisin ja nykyisin keski-ikäisenä ukkona on mielekäs ja suhteellisen suuripalkkainen työ ohjelmoijana (lähinnä C , Visual Basic, Java sekä Python). Työtöntä päivää en vielä ole nähnyt. Pikemminkin työtä on liikaa ja yli viisikymppisenä ukkona pitäisi jo hieman ajatella omaa terveyttään ja pyrkiä vähentämään töitä ja lisäämään vapaa-aikaa vaikka liikunnallisiin harrastuksiin, mutta se ei ole helppoa.

    Heh heh! Ei kiinnosta. T: 31v työkyvyttömyyseläkeläinen.

    Äänestä

  • Opiskelusta kirjoitti:

    Suurin osa suomalaisista opiskelijoista pärjää opintotuella, joten suurin kysymys taitaakin olla mikset sinäkin sillä pärjäisi? (10 9=?)

    Varsin aiheellinen kommentti.

    Minä kun aikoinani 1980-1985 suoritin kaksi ylempää korkeakoulututkintoa yliopistossa, niin etenkin opiskelun alussa opintotuen ainoa muoto oli opintolaina. Vuonna 1981 aloittaessani opinnot opintorahan suuruus oli 150 mk eli nykyrahassa 20 euroa kuukaudessa. Nykyinen opintotuki on tähän verrattuna noin 70-80 kertainen, joten en jaksa ymmärtää, miksi yhteiskunta on päättänyt rahoittaa kaiken opiskelun.

    Opiskelu (kun sen suuntaa oikealle alueelle) on henkisen pääoman hankkimista ja mielestäni tuntuu kyllä omituiselta, että nykyisin sen rahoittaminen kuuluu yhteiskunnalle. Kun opiskelun suuntaa oikealle alueelle, niin silloin opiskelu on taloudellisestikin erittäin kannattavaa. Esimerkiksi kaikki humanistiset- , yhteiskunta-, kasvatustieteet sekä psykologia kannattaa jättää heti suosiolla pois opintoajatuksista, koska ne ovat täydellisiä kvasitieteitä ilman yhteiskunnallista koherenssia. Näiden "tieteiden" edustajat puhuvat kyllä paljon, mutta eivät käytännössä osaa tehdä mitään. Ihmisen tulee saada sellainen ammatillinen koulutus, jossa taidot eivät jää pelkkään puhumiseen. Heille ei tarvitse esittää muuta kuin yksinkertainen kompeksilukulasku (comples number counting), niin ratkaisematta jää, joka taas minulle on työni puolesta arkipäivää.

    Minä olin aikoinani valtion takaamaa opintolainaa 90.000 mk eli nykyrahassa 15.137 euroa. Opintolainat on maksettu aikoja sitten takaisin ja nykyisin keski-ikäisenä ukkona on mielekäs ja suhteellisen suuripalkkainen työ ohjelmoijana (lähinnä C , Visual Basic, Java sekä Python). Työtöntä päivää en vielä ole nähnyt. Pikemminkin työtä on liikaa ja yli viisikymppisenä ukkona pitäisi jo hieman ajatella omaa terveyttään ja pyrkiä vähentämään töitä ja lisäämään vapaa-aikaa vaikka liikunnallisiin harrastuksiin, mutta se ei ole helppoa.

    Itse valmistuin yliopistostosta IT:alalle vuonna 2010, opintolainaa on 14 000€, mutta en ole vielä ollut palkkatöissä päiväkään. Oman alan töitä on mahdotonta saada, kun joka paikassa vaaditaan vähintäin 3-5 vuoden työkokemus ja opinnot varmasti ovat jo vanhentuneetkin 5 vuodessa, kun tietotekniikka kehittyy tosi nopeasti. Ja hanttihommiin minua ei oteta, sillä olen ylikoulutettu niihin. Joten kotona istutaan ja odotetaan vanhenemistä.

    Isoveli taas opiskeli samaa alaa IT-kuplan aikana, sai töitä jo ensimmäisen vuoden opintojen aikana. Silloin opiskelijoita revittiin työelämään suoran koulupenkiltä Joten hänkin kolmen vuoden jälkeen (kanditutkinnon) lopetti opinnot ja siirtyi kokonaan työelämään, sillä palkka oli jo yli 5000€/kk. Hankki auton, talon, vaimon, koiran jne.. Sitten tuli lama, lomautukset ja työttömyys. Lainat ei pystynyt maksamaan, joten talo meni ja sen mukana vaimokin. Kaksi vuotta sitten hän teki itsemurhan.

    Äänestä

  • nörtti 69 kirjoitti:

    Itse valmistuin yliopistostosta IT:alalle vuonna 2010, opintolainaa on 14 000€, mutta en ole vielä ollut palkkatöissä päiväkään. Oman alan töitä on mahdotonta saada, kun joka paikassa vaaditaan vähintäin 3-5 vuoden työkokemus ja opinnot varmasti ovat jo vanhentuneetkin 5 vuodessa, kun tietotekniikka kehittyy tosi nopeasti. Ja hanttihommiin minua ei oteta, sillä olen ylikoulutettu niihin. Joten kotona istutaan ja odotetaan vanhenemistä.

    Isoveli taas opiskeli samaa alaa IT-kuplan aikana, sai töitä jo ensimmäisen vuoden opintojen aikana. Silloin opiskelijoita revittiin työelämään suoran koulupenkiltä Joten hänkin kolmen vuoden jälkeen (kanditutkinnon) lopetti opinnot ja siirtyi kokonaan työelämään, sillä palkka oli jo yli 5000€/kk. Hankki auton, talon, vaimon, koiran jne.. Sitten tuli lama, lomautukset ja työttömyys. Lainat ei pystynyt maksamaan, joten talo meni ja sen mukana vaimokin. Kaksi vuotta sitten hän teki itsemurhan.

    Hanttihommia kannattaa hakea sillä tavoin, että jättää korkeakoulututkinnon ja jopa yo-tukinnon täysin mainitsematta. Samoin jättää kertomatta iän ja työhistoriasta kertoo vaan ne huonoimmat. Eli esitä tyhmempää kuin oletkaan.

    Äänestä

  • nörtti 69 kirjoitti:

    Itse valmistuin yliopistostosta IT:alalle vuonna 2010, opintolainaa on 14 000€, mutta en ole vielä ollut palkkatöissä päiväkään. Oman alan töitä on mahdotonta saada, kun joka paikassa vaaditaan vähintäin 3-5 vuoden työkokemus ja opinnot varmasti ovat jo vanhentuneetkin 5 vuodessa, kun tietotekniikka kehittyy tosi nopeasti. Ja hanttihommiin minua ei oteta, sillä olen ylikoulutettu niihin. Joten kotona istutaan ja odotetaan vanhenemistä.

    Isoveli taas opiskeli samaa alaa IT-kuplan aikana, sai töitä jo ensimmäisen vuoden opintojen aikana. Silloin opiskelijoita revittiin työelämään suoran koulupenkiltä Joten hänkin kolmen vuoden jälkeen (kanditutkinnon) lopetti opinnot ja siirtyi kokonaan työelämään, sillä palkka oli jo yli 5000€/kk. Hankki auton, talon, vaimon, koiran jne.. Sitten tuli lama, lomautukset ja työttömyys. Lainat ei pystynyt maksamaan, joten talo meni ja sen mukana vaimokin. Kaksi vuotta sitten hän teki itsemurhan.

    "Oman alan töitä on mahdotonta saada, kun joka paikassa vaaditaan vähintäin 3-5 vuoden työkokemus ja opinnot varmasti ovat jo vanhentuneetkin 5 vuodessa, kun tietotekniikka kehittyy tosi nopeasti. Ja hanttihommiin minua ei oteta, sillä olen ylikoulutettu niihin. Joten kotona istutaan ja odotetaan vanhenemistä." (Nörtti 69)

    Tuo 3-5 vuoden työkokemuksen vaatiminen kuulostaa siltä, että loppujen lopuksi siinä on kysymys ainoastaan puhumisesta, eikä tekemisestä

    Minä olen ollut kahdessa työhaastattelussa (ohjelmointi) suhteellisen vakavaraisissa firmoissa ja siellä ei ollut työhaastatteluja, vaan työhön hakija istutettiin muitta mutkitta päätteelle valmiiksi laaditun ohjelmointitehtävän eteen ja työnantajan edustaja sanoi, että "ratkaisepa tuo" No, minä ratkaisin ja kaksi työpaikkaa ohjelmointitehtävissä tuli tällä tavalla.

    Työhaastattelut aikaisemmin mainitsemillani yhteiskunnalle tarpeettomille aloille ovat silkkaa pelleilyä. Esimerkiksi työntekijän valinta on voitu tehdä jo etukäteen, kun työnantajan edustajalla on tieto hakijan poliittisesta jäsenkirjasta.

    Julkishallinnossa Suomessa puolueen jäsenkirja on aina voittanut oppikirjan, mutta niissä töissä ei ole sisältöä eikä mitään yhteiskunnallista merkitystä. Riittää, jos osaa puhua vaikka änkyttämällä. Tämä on juuri yhteiskuntamme tuhoisa puoli. Esimerkiksi julkishallinnollisia töitä on Suomessa käsittämättömömät määrät ja siellä osataa korkeintaan puhua, mutta ei osata tehdä mitään.

    Tässä mielessä ohjelmointi on jo lähtökohtaisesti tyytyttävä työ, koska sinne ei päästä puolueen jäsenkirjalla. Miten kuvittelisitte työhaastattelun menevän, jos keskikoulupohjalta oleva työnhakija istuisi päätteen edessä yrittäessään ratkaista monimutkaista kompleksiluku laskutentävää C koodilla, josta hän ei tiedä hölkäsen pölähtämää. Tällainen työnhakija osaa tuskin edes laittaa päätteen toimintakuntoon etsiessään hiki hatussa virtanappia.

    Mitä kuvittelisitte tällaisessa tilanteessa tapahtuvan, kun panikoitunut työnhakija (ei ymmärrä ohjelmoinnista yhtään mitään mitään) viimeisenä "oljenkortenaan" tempaisisi jonkin puolueen jäsenkirjan esille työnantajan edustajalle ja aloittaisi loputtoman puhumisen, tekemättä mitään?

    No, sillä olisi se seuraus, että työnantajan edustaja ohjaisi tällaisen uskomattoman pellen kohteliaasti ulos.

    Työpaikan valintaprosessissa on aina sitä vahvemmilla, mitä enemmän se työ edellyttää erityistaitoja. Puolueiden jäsenkirjoissa ei ole mitään maininta siitä, että niissä kuvottavissa läpysköissä olisi mitään mainintaa C , Visual Basic, Java, Pearl ja Python.

    Äänestä

  • Opiskelusta kirjoitti:

    "Oman alan töitä on mahdotonta saada, kun joka paikassa vaaditaan vähintäin 3-5 vuoden työkokemus ja opinnot varmasti ovat jo vanhentuneetkin 5 vuodessa, kun tietotekniikka kehittyy tosi nopeasti. Ja hanttihommiin minua ei oteta, sillä olen ylikoulutettu niihin. Joten kotona istutaan ja odotetaan vanhenemistä." (Nörtti 69)

    Tuo 3-5 vuoden työkokemuksen vaatiminen kuulostaa siltä, että loppujen lopuksi siinä on kysymys ainoastaan puhumisesta, eikä tekemisestä

    Minä olen ollut kahdessa työhaastattelussa (ohjelmointi) suhteellisen vakavaraisissa firmoissa ja siellä ei ollut työhaastatteluja, vaan työhön hakija istutettiin muitta mutkitta päätteelle valmiiksi laaditun ohjelmointitehtävän eteen ja työnantajan edustaja sanoi, että "ratkaisepa tuo" No, minä ratkaisin ja kaksi työpaikkaa ohjelmointitehtävissä tuli tällä tavalla.

    Työhaastattelut aikaisemmin mainitsemillani yhteiskunnalle tarpeettomille aloille ovat silkkaa pelleilyä. Esimerkiksi työntekijän valinta on voitu tehdä jo etukäteen, kun työnantajan edustajalla on tieto hakijan poliittisesta jäsenkirjasta.

    Julkishallinnossa Suomessa puolueen jäsenkirja on aina voittanut oppikirjan, mutta niissä töissä ei ole sisältöä eikä mitään yhteiskunnallista merkitystä. Riittää, jos osaa puhua vaikka änkyttämällä. Tämä on juuri yhteiskuntamme tuhoisa puoli. Esimerkiksi julkishallinnollisia töitä on Suomessa käsittämättömömät määrät ja siellä osataa korkeintaan puhua, mutta ei osata tehdä mitään.

    Tässä mielessä ohjelmointi on jo lähtökohtaisesti tyytyttävä työ, koska sinne ei päästä puolueen jäsenkirjalla. Miten kuvittelisitte työhaastattelun menevän, jos keskikoulupohjalta oleva työnhakija istuisi päätteen edessä yrittäessään ratkaista monimutkaista kompleksiluku laskutentävää C koodilla, josta hän ei tiedä hölkäsen pölähtämää. Tällainen työnhakija osaa tuskin edes laittaa päätteen toimintakuntoon etsiessään hiki hatussa virtanappia.

    Mitä kuvittelisitte tällaisessa tilanteessa tapahtuvan, kun panikoitunut työnhakija (ei ymmärrä ohjelmoinnista yhtään mitään mitään) viimeisenä "oljenkortenaan" tempaisisi jonkin puolueen jäsenkirjan esille työnantajan edustajalle ja aloittaisi loputtoman puhumisen, tekemättä mitään?

    No, sillä olisi se seuraus, että työnantajan edustaja ohjaisi tällaisen uskomattoman pellen kohteliaasti ulos.

    Työpaikan valintaprosessissa on aina sitä vahvemmilla, mitä enemmän se työ edellyttää erityistaitoja. Puolueiden jäsenkirjoissa ei ole mitään maininta siitä, että niissä kuvottavissa läpysköissä olisi mitään mainintaa C , Visual Basic, Java, Pearl ja Python.

    Itse lähetin tämän vuoden aikana yli 200 työhakemusta, eikä yhteenkään, siis YHTEENKÄÄN, minuta edes kutsutu työhaastatteluun. Ne 10-15 joihin sain edes jonkinlaisen vastauksen olivat tyyliä:

    "Kiitos hakemuksestasi ja mielenkiinnostasi avoinna ollutta tehtävää kohtaan. Valitettavasti valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun. Hakijoita oli yhteensä 471 henkilöä."

    Muut eivät ole edes vitsineet vastata. Ja olen lähettänyt niin sähköisiä kuin perinteisiä kirjeitä.

    Äänestä

  • 9+16 kirjoitti:

    Minua ei kiinnosta maksaa sinun lounaitasi. Voisitko ystävällisesti nyt ainakin muuttaa pois Suomesta jos sinua ei mikään kiinnosta.

    Eihän sinun sitä tarvitse maksaa jos et halua. Se on oma päätöksesi jos haluat maksaa veroja, joten lakkaa syyllistämästä muita.

    Äänestä

Ei voi olla todellista. Jos olet stä mieltä että vihdyt loppuelämäsi työttömänä, löydät jonkun rikkaan ihmisen sinua elättämään tai elät loppuelämäsi opintotukea "paljon" suuremmalla työttömyyskorvauksella, minkä ihmeen takia olet edes erehtynyt opiskelemaan? Kaltaisesi säälittävän selkeästi elämää näkemättömän "ihmisen" kannattaisi harkita seuraavaa: Lopeta tuskainen miettiminen, osta haulikko, tee maailmalle palvelus ja ammu itsesi. Ihminen, joka on noin itsekäs ja ajattelematon, ei tule mitään suurempaa saavuttamaankaan. Ei kannata viedä opiskelupaikkaa ihmiseltä, joka voisi koulussa oikeasti olla. Ja tiedoksi vielä, ihmiset eivät opiskele rikastuakseen, vaan hankkiakseen töitä, jotka heitä kiinnostavat ja joihin he eivät pääsisi ilman koulutusta ja tehdäkseen sitten sillä työllä rahaa. Mutta kun kerran sanoit ettet halua työllistyä, kiinnostaisi tietää mikä oli motiivisi kouluun menoon? Suosittelen lämpimästi aiemmin ehdottamaani, jos olet liian laiska siihenkään, onnea valitsemallesi sossuoummin uralle.

Äänestä
  • Ihan mielelläni hankisin haulikon tai pistolin ja ampusin itseäni jo aikoja sitten, mutta kun eivät anna aselupaa masentuneelle työttömälle. Pelkäävät kai jotain?

    Mielestäni eutanasia pitäisi olla ehdottomasti sallitua, ja apteekistä pitäisi saada esimerkiksi syäniidiä tai jota muuta myrkkyä. Mutta valitettavasti eivät apteekissä myy mitään aspirinia vahvempaa ilman reseptia.

    Junan tai rekan alle en viitsi hypätä, sillä voisi aiheuttaa kuljettajalle pysyviä henkisiä traumoja.

    Ja muut itsemurhatavat, kuten hirtäytyminen tai suonien katkaiseminen ovat aika epävarmoja, mitä jos vain vammaudun ja joudun loppuelämäksi pyörätuoliin ja yhteiskunta joutuu hoitamaan minua ja vaihtamaan vaipat, kun en itse kykene siihen.

    Äänestä

  • työtön kirjoitti:

    Ihan mielelläni hankisin haulikon tai pistolin ja ampusin itseäni jo aikoja sitten, mutta kun eivät anna aselupaa masentuneelle työttömälle. Pelkäävät kai jotain?

    Mielestäni eutanasia pitäisi olla ehdottomasti sallitua, ja apteekistä pitäisi saada esimerkiksi syäniidiä tai jota muuta myrkkyä. Mutta valitettavasti eivät apteekissä myy mitään aspirinia vahvempaa ilman reseptia.

    Junan tai rekan alle en viitsi hypätä, sillä voisi aiheuttaa kuljettajalle pysyviä henkisiä traumoja.

    Ja muut itsemurhatavat, kuten hirtäytyminen tai suonien katkaiseminen ovat aika epävarmoja, mitä jos vain vammaudun ja joudun loppuelämäksi pyörätuoliin ja yhteiskunta joutuu hoitamaan minua ja vaihtamaan vaipat, kun en itse kykene siihen.

    Kirjoitukseni oli tarkoitettu ketjun aloittajalle, en usko että olet sama ihminen jos olet kerran töitä hakenut, kun taas ketjun aloittaja sanoi ettei jatkossakaan aio työllistyä? Vai pidätkö provoketjua yllä kahdella nimimerkillä jotka eivät ole keskenään samaa mieltä? Noh, anyway, en ihmettele sitäkään ettei saa aselupaa, ei entiselle istuneelle väkivaltarikollisellekaan myönnetä. Ja tiesitkö että yllättävän moni aseella tehty itsemurhayritys epäonnistuu liian pienikaliberisen aseen ja\tai liian läheltä ampumisen takia.. Ja tiedän ettei töitä ole helppo saada, mutta jos suostuu tinkimään palkkatoiveesta ja tekemään paskaduunia, on työpaikka varma. Siitä sitten pikkuhiljaa parempiin töihin.. Jokainen joka edes yrittää, ansaitsee arvostusta, mutta hyväksyessään sossupummin elämän yrittämättä muuta, luovuttaa mielestäni itsensä suhteen ja omaksuu negatiivisen omakuvan.

    Äänestä

  • JeHazzz kirjoitti:

    Kirjoitukseni oli tarkoitettu ketjun aloittajalle, en usko että olet sama ihminen jos olet kerran töitä hakenut, kun taas ketjun aloittaja sanoi ettei jatkossakaan aio työllistyä? Vai pidätkö provoketjua yllä kahdella nimimerkillä jotka eivät ole keskenään samaa mieltä? Noh, anyway, en ihmettele sitäkään ettei saa aselupaa, ei entiselle istuneelle väkivaltarikollisellekaan myönnetä. Ja tiesitkö että yllättävän moni aseella tehty itsemurhayritys epäonnistuu liian pienikaliberisen aseen ja\tai liian läheltä ampumisen takia.. Ja tiedän ettei töitä ole helppo saada, mutta jos suostuu tinkimään palkkatoiveesta ja tekemään paskaduunia, on työpaikka varma. Siitä sitten pikkuhiljaa parempiin töihin.. Jokainen joka edes yrittää, ansaitsee arvostusta, mutta hyväksyessään sossupummin elämän yrittämättä muuta, luovuttaa mielestäni itsensä suhteen ja omaksuu negatiivisen omakuvan.

    En ole ketjun aloittaja, mutta mielestän työn pitäisi antaa tarkoituksen elää, unelman paremmasta tulevaisuudesta. Jos olet opiskellut, valmistunut ja ainoa tulevaisuus näköpiirissä on leipäjono ja sossu, niin totta kai viha yhteiskunta kohtaan kasvaa.

    Itselläni on korkeakoulututkinto, mutta heti koulupenkiltä jouduin kortistoon. Työhakemuksia on lähetetty satoja, mutta en kelpaa minnekään! En edes hanttihommin, puhumattakaan oman alan työstä, minne vaaditaan vähintään 3-5 vuoden työkokemus, joskus jopa 10 vuoden! Ja mistä minä sen työkokemuksen saan, jos kukaan ei ota töihin? Joka paikkaan on 50-300 hakijaa per paikka, mitkä mahdollisuudet minulla on saada työtä, kun on satoja ihmisiä, joilla on sama koulutus kuin minulla, työttöminä? Suurella osalla on myös kymmenien vuosien työkokemus, minulla ei sitäkään.

    Ja poliitikot puhuu eläkeiän nostosta, kun nuoret istuvat työttöminä, koska työtä ei ole. Absurdia!!

    Millainen tulevaisuus minua odottaa vuosien työttömyyden jälkeen? Loppuelämäni joudun asuman vuokralla, omasta asunnosta tai talosta on turhaa edes unelmoida? Entäs eläke? Kun työvuosia ei ole kertynyt, niin joudun vanhakin elämään 500€/kk takuueläkkeellä ja hakeman toimeentulotukea sossusta?

    Iso opintolaina niskasta, työstä ei toivoakaan, tulevaisuutta ei näköpiirissä. Ei voi tehdä mitään, ei voi lähteä minnekään. Ei enää edes sosiaalisia suhteitakaan. Kun kaverit lähti leffaan, minä en voinut, sillä ei ollut rahaa. Kaverit lähti laivalle, minä en voinut, ei ollut rahaa. Kaveri lähti ravintolaan, minä en voinut, ei ollut rahaa. Enää kukaan ei edes pyydä mukaan, kukaan ei soita, kukaan ei puhu. En voi enää tehdä muuta kuin syrjäytyä!

    Eikä myöskään toivoa perheen perustamista, mistä minä edes löytäisin puolison, jos minulla ei ole varaa pyytää ketään edes kahville tai ulos? Miten voisin edes tutustua ihmisiin, kun ei ole varaa mihinkään?

    Joten herää pakosta kysymys, miksi minä elän? Miksi herään aamuisin? Voisin vaikka hirttäytyä, sillä kukaan ei halua minua, kukaan ei tarvitse minua, olen yhteiskunnan hylkiö!

    Äänestä

  • JeHazzz kirjoitti:

    Kirjoitukseni oli tarkoitettu ketjun aloittajalle, en usko että olet sama ihminen jos olet kerran töitä hakenut, kun taas ketjun aloittaja sanoi ettei jatkossakaan aio työllistyä? Vai pidätkö provoketjua yllä kahdella nimimerkillä jotka eivät ole keskenään samaa mieltä? Noh, anyway, en ihmettele sitäkään ettei saa aselupaa, ei entiselle istuneelle väkivaltarikollisellekaan myönnetä. Ja tiesitkö että yllättävän moni aseella tehty itsemurhayritys epäonnistuu liian pienikaliberisen aseen ja\tai liian läheltä ampumisen takia.. Ja tiedän ettei töitä ole helppo saada, mutta jos suostuu tinkimään palkkatoiveesta ja tekemään paskaduunia, on työpaikka varma. Siitä sitten pikkuhiljaa parempiin töihin.. Jokainen joka edes yrittää, ansaitsee arvostusta, mutta hyväksyessään sossupummin elämän yrittämättä muuta, luovuttaa mielestäni itsensä suhteen ja omaksuu negatiivisen omakuvan.

    Älkää nyt Herra Jumala puhko itsemurhista. Jokainen ihminen on kannuksensa ansainnut yhteiskunnassamme tavalla tahi toisella.

    Tämä työttömyysasia Suomessa on perin skitsofreeninen. Jotkut ovat töissä tappaen itsensä ylityöllistettynä ja jotkut eivät ole töissä .

    Suomessa tämä on / off - ajattelu ei anna mahdollisuutta jakaa töitä järkevästi: Joko olet ylityöllistetty tai sitten kokonaan työtön.

    Toisaalta tämä on ymmärrettävää siltä osin, että kaikkia työntekilöitä ei voi korvata ihan pystymetsästä otetuilla työntekijöillä.

    Minä olen jo vuosia koettanut vähentää töitä, johon työnantaja suhtautuu periaatteessa positiivisesti.

    Toisaalta työnantajani sanoo, että "Jos pidät vuoden tai kahden omakustanteisen loman, niin mistä saamme siksi aikaa tilallesi ohjelmoijan, joka osaa samat asiat kuin sinä?".

    Tähän on toistaiseksi keskusteluni työnantajan kanssa päättynyt.

    Tosin olen elänyt aika säästeliäästi ja jemmannut rahaa pahan päivän varalle. Tämä periaatteessa antaisi mahdollisuuden siirtyä varhaiseläkkelle noin 55-56-vuotiaana.

    Äänestä

Ihmettelen miten opiskelija tilittää, ettei ole varaa harrastaa. Eikö opiskelijoilla ole juuri ole harrastuksia ja alennuksia niihin? Kuntosalit, joita varmaan koulun yhteydessäkin on tai sitten opiskelija-alennukset isoihin kuntosaleihin. Tai muu harrastustoiminta, jota opiskeluyhteisö tukee.

Mitä ruokaa sinun pitää ostaa? Koska syöt koulussa ilmaiseksi tai todella halpaan hintaan.. Kämpille sitten leipää, päällystettä ja teet sitten vaikka lämpimäksi ruuaksi makaronilaatikon? Siinä ruokaa 3 - 4 päiväksi. Hedelmä jogurtin kanssa välipalana!

Opintolainan saa anteeksi jos elämä menee pieleen... Sairastuu ja ei pysyty elättämään itseään. Joten sitä ei tarvitse pelätä!

Äänestä
  • Itse kun opiskelin yliopistossa, niin ei todellakaan ollut varaa syödä koulussa. Yhden aterian hinnalla yliopiston ravintolassa sai jostain halpahallissa makaroneja viikoksi.

    Jos jotkut kävivätkin siellä syömässä, niin ne olivat varmasti samoja tyyppejä, jotka tulivat yliopistoon isin karhean uudella Mersulla.

    Ja missään kuntosaleissa edes alenuksen kanssa ei ollut myöskään varaa käydä, tai edes voimia. Jos mahassa on vain makarooneja ja puoli purkkia tonnikalaa, niin hyvä jos jaksoi edes luennoilla istua.

    Äänestä

  • ex opiskelija kans kirjoitti:

    Itse kun opiskelin yliopistossa, niin ei todellakaan ollut varaa syödä koulussa. Yhden aterian hinnalla yliopiston ravintolassa sai jostain halpahallissa makaroneja viikoksi.

    Jos jotkut kävivätkin siellä syömässä, niin ne olivat varmasti samoja tyyppejä, jotka tulivat yliopistoon isin karhean uudella Mersulla.

    Ja missään kuntosaleissa edes alenuksen kanssa ei ollut myöskään varaa käydä, tai edes voimia. Jos mahassa on vain makarooneja ja puoli purkkia tonnikalaa, niin hyvä jos jaksoi edes luennoilla istua.

    Kuules nyt. Opiskelija voi myös opintojen aikana käydä osa-aikatyössä ja nostaa opintolainaa. Kyllä tällä yhdistelmällä pärjää ja olen minäkin pärjännyt. He, jotka valittavat opiskelijoiden köyhästä elämästä, eivät oikein ole tottuneet hakemaan töitä eivätkä tekemään töitä opiskeluiden ohella. Eri asia on sitten se, että töitä ei saa, vaikka kuinka hakisi. Monella on kyllä se ongelma, että eivät edes viitsi hakea töitä tai viitsi mennä töihin. Sitten valitetaan kun voi voi onpa köyhää. Moni työnantaja palkkaa muutenkin mielummin osa-aikaisen opiskelijan kuin täyspäiväisen työntekijän.

    Äänestä

  • ex opiskelija kans kirjoitti:

    Itse kun opiskelin yliopistossa, niin ei todellakaan ollut varaa syödä koulussa. Yhden aterian hinnalla yliopiston ravintolassa sai jostain halpahallissa makaroneja viikoksi.

    Jos jotkut kävivätkin siellä syömässä, niin ne olivat varmasti samoja tyyppejä, jotka tulivat yliopistoon isin karhean uudella Mersulla.

    Ja missään kuntosaleissa edes alenuksen kanssa ei ollut myöskään varaa käydä, tai edes voimia. Jos mahassa on vain makarooneja ja puoli purkkia tonnikalaa, niin hyvä jos jaksoi edes luennoilla istua.

    ! Älä nyt ainakaan tonnikalaa tai boniittiahan se on syö!

    On muuten aivan älyttömän kallista tavaraa. Miten ihmeessä opiskelijaruokana pidetetään tonnikalaa?

    Äänestä

  • voi kun ei viitsi kirjoitti:

    Kuules nyt. Opiskelija voi myös opintojen aikana käydä osa-aikatyössä ja nostaa opintolainaa. Kyllä tällä yhdistelmällä pärjää ja olen minäkin pärjännyt. He, jotka valittavat opiskelijoiden köyhästä elämästä, eivät oikein ole tottuneet hakemaan töitä eivätkä tekemään töitä opiskeluiden ohella. Eri asia on sitten se, että töitä ei saa, vaikka kuinka hakisi. Monella on kyllä se ongelma, että eivät edes viitsi hakea töitä tai viitsi mennä töihin. Sitten valitetaan kun voi voi onpa köyhää. Moni työnantaja palkkaa muutenkin mielummin osa-aikaisen opiskelijan kuin täyspäiväisen työntekijän.

    Mitä työtä? Mistä sitä saa? Luuletko ettei sitä ole haettu?

    Kun hakijoita on yli 400 yhdelle paikalle, niin kuka ottaa opiskelijan töihin, kun työttöimiä on jonoksi asti, joilla on tutkinto ja kymmenien vuosien työkokemus alalta?

    Ja jos en saanut vielä yhtään työhaastattelukutsua, vaikka on korkeakoulupaperit taskussa, niin kuinka hyvät mahdollisuudet on opiskelijalla saada työtä, ilman tutkintoa ja työkokemusta?

    Minulla on IT-alan koulutus, kaverilla on kauppakorkean paperin, mutta ei päästä edes Siwan kassaan töihin! Miksi ottaa meidät töihin, jos emme osaa käyttää edes kassakonetta, kun on satoja työttömiä, jotka ovat tehneet tätä työtä jopa 25 vuotta?

    Äänestä

  • ex opiskelija kans kirjoitti:

    Mitä työtä? Mistä sitä saa? Luuletko ettei sitä ole haettu?

    Kun hakijoita on yli 400 yhdelle paikalle, niin kuka ottaa opiskelijan töihin, kun työttöimiä on jonoksi asti, joilla on tutkinto ja kymmenien vuosien työkokemus alalta?

    Ja jos en saanut vielä yhtään työhaastattelukutsua, vaikka on korkeakoulupaperit taskussa, niin kuinka hyvät mahdollisuudet on opiskelijalla saada työtä, ilman tutkintoa ja työkokemusta?

    Minulla on IT-alan koulutus, kaverilla on kauppakorkean paperin, mutta ei päästä edes Siwan kassaan töihin! Miksi ottaa meidät töihin, jos emme osaa käyttää edes kassakonetta, kun on satoja työttömiä, jotka ovat tehneet tätä työtä jopa 25 vuotta?

    Jos sä haluat sinne Siwan kassalle töihin niin sillon sun kannattaa ehdottomasti olla mainitsematta mitään korkeakoulututkintoja tai edes yo-tutkintoja. Silloin sun vaan kannattaa oikeasti niellä ylpeytesi ja olla öyrä ja esittää huonompaakaa kuin onkaan. Eli hakemus tehdään sitä haettavaa työtä silmällä pitäen. Jos haetaan Siwan kassaa, niin silloin haetaan todennäköisesti matalakoulutettua, mielellään nuorta, nuorta ja sinisilmäistä, kokematonta ihmistä. Eli työhakemuksesta ehdottomasti korkeakoulututkinnot ja jopa keskiasteen tutkinnot pois, it-alan työt pois, ikä pois (luultavasti sulla on sitäkin, koska olet korkeakoulutettu), pyyhit sieltä työkokemuksesta ehdottomasti ne 25 vuotta pois (jos sulla sellaista on) ja esität sellaista, että olet valmis sitoutumaan loppuelämäksi Siwan kassalle, olet nöyrä, reipas ja ahkera.

    Ns. hanttiduuneja, mitä voi hakea opiskelujen ohella tehtäväksi esim. siivous, huoltomiestyöt, varastoduunarit, hyllyttäjät, puhelinmyyjät, lippujen myyjät/blokkarit, kaupan kassat muut myyjät, vartijat, asiakaspalvelijat, taksikeskustyöntekijät, järkkärit yms. yms.

    Tiedän, tiedän hakijoita on satoja. Silloin ei auta muu kuin yrittää, yrittää, yrittää. Itse aikoinani ilman minkäänlaista työkokemusta kävin joka ikisen siivousfirman läpi ja laitoin hakemuksen ja kunnes yksi ainut työnantaja halusi palkata minut ja silloinkin määräajaksi. Sitten se poiki lisää työtä ja lisää työtä, tosin eri firmoilla ja vanhempana.

    Nyt työnantajat etsivät nuoria. Eli ikä pois työhakemuksesta. Työhakemus mahdollisimman lyhyeksi ja ytimekkääksi. Esitä tyhmää. Ei kukaan palkkaa ylikoulutettua kun luulevat, että lähdet heti pois. Valitettavasti se, joka osaa valehdella ja olla mielin kielin työnantajalla yleensä palkataan. Jos olet vasta hakemassa opiskelemaan, niin ehdottomasti älä missään nimessä mainitse sitä, ei ikinä! Kukaan nimittäin ei palkkaa. Tiedän tämän omasta kokemuksesta. Jos taas olet jo opiskelija, asia on aivan eri. Usko pois, työttömänä työnhakijana on mahdollisuudet työllistyä paljon heikommat kuin opiskelijana.

    Äänestä

no voit laskea mitä saisit käteen työttömänä. ei sekään hirmuisen vaurasta elämää tarjoa, varsinkin jos asut tavallisessa vuokra-asunnossa. en tiedä saisiko edes asua työttömänä eism. opiskelija asuinnoissa varsinkaan kovin pitkään.

jos jätät lukuvuoden kesken et saa työttömyyskorvausta ennen kuin vasta keväällä. sillä siitä käsittääkseni rangaistaan.

Äänestä

Yhtä ankeaa on olla työtönkin. Työkkäri ja kela hengittää niskaan kokoajan pakottaen sinua orjatöihin jotta saisit tukesi. Siinä sitten paiskit töitä työttämänä ilman palkkaa 9 euron ruokarahalla. Rahaa ei edelleenkään sitten ole elämiseen ja elämä on jatkuvaa kituuttamista. Kaiken kukkuraksi joudut vähän väliä ottamaan lokaa niskaasi ja syyteltäväski työkkäriin. Olet työkkärin mielestä syrjäytynyt pitkäaikaistorttu kun ot kolmeen kuukauteen ole löytänyt töitä.

Äänestä

työttömänä on kyllä hirveen kivaa. työkkäri soittelee välillä, välillä uhkaa karenssilla ja toisinaan pakottaa menemään työelämävalmennukseen karenssin uhalla. työtarjouksia tulee silloin tällöin ja niihin on vähintäänkin otettava yhteyttä.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


gaaaaah kirjoitti:

Kannattaako alkaa työttömäksi? Jos ei, niin miksi ei?

Juttu on tämä: Opiskelen ja rahat ei riitä elämiseen. En pysty opintotuella maksamaan ruokaa, vaatteita, hygienia- tai terveystuotteita, harrastuksia, en mitään. En käytä päihteitä ollenkaan. Rahaa minulla ei mene mihinkään, joudun kerjäämään päivittäiset ruokani kavereilta ja sukulaisilta. :/ Minulla on ankea ja tylsä elämä, en voi harrastaa mitään mikä maksaa, en voi lähteä kavereiden kanssa leffaan tai tehdä mitään mikä vaatisikin vain muutaman euron rahaa.

En halua ottaa opintolainaa, koska takuuta työllistymisestä tulevaisuudessa ei ole. Toinen ratkaisu voisi olla työt koulun ohella. En halua tehdä töitä ja opiskella samaanaikaan. :/ Se on liian rankkaa minulle ja ilman ruokaa hädintuskin jaksan edes käydä koulussa.

Tämä ei ole ihmisen elämää. Pitäisikö minun alkaa nyt sitten vapaaehtoisesti työttömäksi? Saisin tuplasti enemmän rahaa, tekemättä mitään. Kuulostaa hyvältä. Uskoisin nauttivani paljon enemmän elämästäni niin.

Kun tajusin, että tekemättä mitään työttömänä saisin enemmän rahaa kuin opiskelijana, viimeisetkin motivaation ja inspiraation rippeeni kuolivat opiskelun suhteen. Miksi turhaa kärsiä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu