Jens Lapidus : VIP-HUONE

Juristi Jens jatkaa valitsemallaan linjalla Tukholman alamaailman kuvaamisessa. Henkilöt tosin trilogian ajoista vaihtunu, mutta jugoperäisten rikollisten sisäpiirissä liikutaan yhä. Toki mukana on myös Lapidukselle tuttu talouselämän eliitti. Jonka touhuista ei aina tiedä, kuka on pahempi rikollinen, ammattirosvot vai sijoituspankkiirit.

Lienee mahdotonta nykyisin kirjoittaa edes dekkaria hyppimättä aikatasolta toiselle. Tässäkin "Teddy" Maksumic vapautuu juuri vankilasta ja yrittää kahdeksan vuoden tuomion jälkeen päästä kiinni siviilielämään. Vaikeaa se on, kun maailma on muuttunut ja ammattitaito liittyy lähinnä rikosten tekemiseen. Vanhat velatkin pitäisi maksaa pois jotta henki tai polvilumpiot säilyisi. Hommia tarjoutuu yllättävältä taholta, asianajotoimisto tarvitsee apua kaapatun sijoittajan jäljittämiseksi.

Välillä hypätään kertomaan mitä vankila-aikana tapahtui ja taas pompataan kertomaan kadonneesta kovalevystä, joka ei mitenkään tunnu liittyvän tapahtuneeseen. Nuorten bisnesmiesten bilettämiskuviot tuntuvat olevan tärkeä ja tuttu juonne juonisäkkyrässsä. Samoin lujat perhesiteet kriminaalin mamusuvun kesken. Niiden edelle menee vain raha. Mieluummin muulla kuin työllä hankittu.

Teddyn yhteistyö liikejuristi Emelien kanssa ei oikein suju, pieniä machopohjaisia auktoriteettiongelmia on ilmassa. Kaapattu nuori sijoittajagurukin tuntuu keränneen vihamiehiä sieltä sun täältä, niin työn, perheen kuin yksityiselämän lavealla saralla. Joten kidnappaajaehdokkaita tutkijakaksikolle on tarjolla yllinkyllin. Vaatimuskin lyödään pöytään: 16 miljoonaa heti, mieluummin tänään. Tai sormenpätkiä rupiaa tippuun postilaatikkoon. Poliisille ei tietenkään soitella, sehän olisi skandaali niin uhrille kuin vielä kunniallisemmille vanhemmille. Joten amatöörihuseeraamista riittää. Teddy häipyy välillä omille teilleen ja Emelie hyppii tasajalkaa kun häntä ei totella.

Taitavana kirjoittajana Lapidus kyllä kokoaa lopulta sekavat säikeet yhteen ja kaikilla oli tarkoituksensa tarinan kehittelyssä. Pohjimmiltaan kyseessä on syvästi moraalinen teos. Lapiduksen kryptoniittikatse valaisee epäkohtia, naurettavuuksia ja teennäisyyksiä. Syvältä ja hauskasti yhtaikaa. Kadehdittava taito.

Kummallisen kovalevynkin tausta selviää ja auki jää asioita, joiden vuoksi saanemme lukea lähivuosina miten Teddy kera Emelien setvii rikoksia jatkossa. Syvällä liikejuridiikassa oleva, hieman reaalimaailmasta vieraantunut Emelie tarvitsee kaverikseen kriminalismin teorian ja käytännön tuntevan Teddyn, jonka korkea moraali saattaa olla outoa jurismille. Epäsuhtaisen parin tarina kestää kyllä jatkokehittelynkin.

Rohkenen suositella. Vaikka välillä käy mielessä, jotta eikö ruotsalaisesta laajasta keskiluokasta todellakaan löydy kirjoittamista, kun pitää kulkea vain yhteiskunnan äärilaidoilla?