Miksi pitää ladata Facebookkiin, Twitteriin, ym palveluihin epäteräviä kuvia.
Mitä yli kaiken inhoan maailmassa on epäterävät valokuvat.
LOPETTAKAA !
Mitä yli kaiken inhoan maailmassa on epäterävät valokuvat.
LOPETTAKAA !
Netti täynnä epäteräviä kuvia
olkaateräviä....
20262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Älä hermostu, epäterävyyshän saattaa jonkun mielestä olla taiteellista ja me tollommat emme vain ymmärrä!
Häpeäkseni tunnustan jotta oma taiteellinen näkemykseni deletoi roskiin kaikki epäterävät mutta ei se estä muiden oloa taiteellisena.
Ne huonot kuvat on siellä siksi, että sinä saisit tuntea itsesi muita paremmaksi.
Inhoan epäteräviä maalauksia. Esimerkiksi muotokuva pitää olla niin tarkka, että jokainen nenäkarva erottuu. Samoin maisemat pitää tehdä niin tarkasti, että jokainen männynkäpy on kopioitu kankaalle.
Tykkäät katsella epäteräviä ja sumeita VHS-elokuvia Full HD televisiollasi.
Onneksi Olkoon!
Kyllä Salattujen eläimien syvällinen sanoma tietysti tulee paremmin esille kun kuva on terävä. Ja Kauniit ja urheat, siirrytään aivan uudelle katsomisen tasolle. Sama digiäänitteissä, kuinka upeasti Simo Silmun laulu raikaa ja syvälliset riimit hivelevät syvimpiä tuntojamme.
Provohan tuo on, mutta totta toinen puoli. Kun julkaisee kuvia, vaikka rajoitetulle kaveripiirille netissä, pitäisi ihan perusasiat olla kunnossa.
http://cdon.fi/kirjat/hedgecoe,_john/valokuvaajan_suuri_käsikirja-7657863
Suosittelen käyntiä kirjastossa ja esimerkiksi jonkun John Hedgecoen kirjan lainaamista. Kirjan painoksesta ei ole väliä. Vanhempikin, ennen digi aikaa painettu käy ihan hyvin. Kuvallisessa ilmaisussa ei ole tapahtunut mitään suurta muutosta sitten värifilmin keksimisen.
Ei voi yksiselitteisesti vaatia perusasioita kuntoon. Sillä palataan ikiaiheeseen: onko kuva varmasti terävä, millä objektiivilla saisi vielä terävämpiä. Lisäksi tulee loputon painiminen "oikean" sommittelun kanssa. Oma tyyli pitää löytyä. Muuten olisi jäänyt ottamatta vaikkapa Saanion, Bremer juniorin ja WeeGeen kuvat.
Pitää osata klassiset säännöt, jotta niitä voi rikkoa.
Kerroppa mitkä kaikki ovat klassisia sääntöjä?
Onko ns. ”kultainen sääntö” klassinen?
Miten se tai sen rikkominen näkyy valokuvassa?
Entä kolmen ykseyden sääntö?
Klassismi om 1600–1800 luvuilla vaikuttanut tyylisuunta. Se pyrkii muodon ja sisällön harmoniaan sekä ilmaisun selkeyteen
Mikä on kolmen ykseyden sääntö?
Maalaustaidetta on syytä tuntea, mutta käytönnössä ongelma tulee siitä, että maalari täyttää tyhjää kangasta, valokuvaaja yrittää saada kuva-Alan kaaokseen järjestystä. Männynkävyn kanssa voi tietysti äheltää pitkään, mutta nopeasti muuttuvassa tilanteessa suuri osa kuvasta on suurella osalla kuvaajista herran hallussa. Siksi Henri C-B:n kuvat ärsyttävät täydellisyydellään. Onneksi kuvakirjoista näkee, että tavallinen kuolevainen hänkin oli. Ovat parhaat vain aina esillä. Asian vierestä: P. Sammallahti on parempi kuin HC-B ja vielä isolla negalla.
Kolmen ykseyden sääntö on yksi noista ”Canonisti minäkin” -nimimerkin mainsotamista klassisiata säänöistä ”Pitää osata klassiset säännöt, jotta niitä voi rikkoa.”
Se on ”ajan, paikan ja toiminnan ykseys”
Tunnetuin klassismin sääntö lienee kultainen sääntö. Se on lähtöisin Kungfutsen (551–479 eKr) opista ”Älä määrää muille sellaista, mitä et haluaisi itsellesi määrättävän."
Eurooppan klassismiin se (moraalinen periaate) tuotiin 1700-luvulla muodossa ”tee toisille samaa kuin mitä haluaisi itsellesi tehtävän”. Tuossa säännössä on tietenkin sadomasokistinen ”porsaanreikä”
Kuvataiteessa klassismi tarkoitti pyrkimystä puhtauteen (tämä lienee se klassismin sääntö jota ”Canonisti minäkin” haluaa rikkoa
Kullekin taiteenlajille oli erikseen omat sääntönsä
Muutamia muita klassismin sääntöjä:
– näytelmässä pitää olla viisi näytöstä, henkilöiden tulee kuulua ylimpiin säätyihin ja aihe on antiikin Kreikasta tai Roomasta
– pitää tavoitella harmoniaa, luonnollisuutta ja järkevyyttä
– Ranskan akatemian julkaisemasta sanakirjasta pitää tarkistaa, mikä sana oli hyväksytty osaksi sivistynyttä puhekieltä.
Klassismilla tarkoitetaan yleensä antiikin taiteen pitämistä esikuvana.
Klassismiin kuuluu suuret keskitetysti johdetut valtiot joissa ongelmat ratkaistaan ilmiöiden tarkalla havainnoinnilla.
Klassismia on myös Suomeen tullut Kustavilainen tyyli (uusklassismi):
– suosii mm. suoraviivaisia ja vaaleita pintoja
Maalari täyttää tyhjää kangasta digikuvaaja täyttää tyhjää kennoa/tulostuspaperia ”herran hallussa”. Eipä noissa suurta eroa paitsi valokuvaa on ehkä helpompi manipuloida (myös kokoa).
”nopeasti muuttuvassa tilanteessa” sekä maalari, että valokuvaaja ovat osin samassa tilanteessa, mutta maalari voi tavoittaa ”meneen”, valokuvaaja ei siihen pysty.
Voi herran pieksut, kyllä liikutaan ihan ties missä. Ehdotan Zen-filosofiaa jolloin lopulta ei tarvita kameraa ollenkaan. Tuo kultainen sääntö tarkoittanee valokuvaajan käyttämänä kultaista leikkausta?
Äläs nyt, etkös ole kuullut määritelmää:
-Sellaiset kuvat jotka ovat tarkkoja, teräviä ja ja niistä saa selvää mitä on kuvattu on dokumentaarista kuvaamista.
-Taidekuvausta on sitten se kaikki muu.....
-
-
-
-
-
-
-
-
; - " ; - " ; - " ; - " ; - " ; - " ; - " ; - " ; - "
Ei kukaan teekään niin että pitäisi.
Ihmiset vain haluavat jakaa sen mitä ovat nähneet tai kokeneet.
Joskus syynä on tiedonhalu, eli ei ole ymmärretty mitä on nähty, otetaan kuva ja kysytään muilta.
Kyllä valokuvaamisen oikeus ja kuvien jakamisen ilo on annettava kaikille, ei vain puoliammattilaisille.
Muista myös, että meillä kaikilla ei ole suuria vehkeitä ja kalliita vehkeitä. Älä nyt erehdy sanomaan, että ei se ole vehkeestä kiinni, vaan siitä miten sitä käyttää. Tai pitääkö sitä sitten ottaa kuva sellaisesta, mihin vehje ei pysty.
Muuten täällä jotkut ovat mielellään pitäneet pilkkanaan kun on puhuttu zoomeista. No, yhdessä ryhmässä oli kyse, millaisilla vehkeillä kuvaatte. Joitakin vastauksia tuli, että ihan pokkarilla jossa on paljon zoomia.
Apuva.
Mutta meillä on oikeus jakaa kokemuksemme ja olla vähän tyhmiä sinun, ilmeisen erinomaisen puoliammattilaisen, rinnalla.
Itse ainakin yritän opetella. Ja niinhän sanotaan, että virheistä oppii, tai toisaalta sanotaan, että ihminen joka ei tee virheitä, ei tee mitään muutakaan. Tosin onko se virhe, että kuva on vähemmän terävä.
Ja jostain kyllä ihan viime viikolla jonkun naisihmisen hienon ajatuksen luin, sen sisältö oli juuri tekeminen - virhe - oppiminen - --- harmi kun en ottanut sitä talteen. Se oli niin hienosti muotoiltu asia, ei lainkaan epäterävyyttä siinä ajatelmassa.
Ei pidä pelätä mokaamista... Jos uskalla epäonnistua, ei myöskään opi tai kehity.
Liittyköhän se tohon...
Niin joo, ja vähitellen sitä alkaa nostaa omaa vaatimustasoaan omia otoksiaan kohtaan. Että kyllä se siitä pikkuhiljaa jonkin verran paranee....
Luulen myös, että jotkut luulevat heidän hienojen kuvien olevan heti kaikenlaisten saalistajien kynsissä, jos he eivät muokkaa kuvaansa vähän blur blur näköiseksi. Näin veikkaan joittenkin kohdalla, eivätkä nämä jotkut ole edes ammattilaisia tai puoliammattilaisia.
Apuva.
Myös kohina ja puhina kuvissa on erittäin häiritsevää.