Meettekö te kattomaan jos alennusmyynneistä löytyis jotain kivaa?
Ostan uusia vaatteita vailla huolen häivää.
Tarvitsen ainakin uudet farkut ja huivin. Ja jonkin illanistujais/biletyspaidan...
Ja sit haluan ainakin yhden uuden pitkähihaisen.
Sit haluaisin toiset kengät ja korvakorut, mutta tuskimpa...
Hiiri tietokoneeseen...
Ja sit meen kirjakauppaan ja ostan sieltä jotain kivaa myös! Ehkä jotain taidehärpäkkeitä.
Ostan uusia vaatteita vailla huolen häivää.
Tarvitsen ainakin uudet farkut ja huivin. Ja jonkin illanistujais/biletyspaidan...
Ja sit haluan ainakin yhden uuden pitkähihaisen.
Sit haluaisin toiset kengät ja korvakorut, mutta tuskimpa...
Hiiri tietokoneeseen...
Ja sit meen kirjakauppaan ja ostan sieltä jotain kivaa myös! Ehkä jotain taidehärpäkkeitä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Oletko varma, että tarvitset noita kaikkia tuotteita?
Tarvitsen, sillä 80% vaatekaappini sisällöstä on 3-2 vuotta vanhaa, kamalia, nuhjaantuneita ja epävarman ihmisen ostamia.
Minulla on sama tilanne, paitsi vaatteiden ikä 5-2 vuotta XD Ja mahdunkin niihin XDDD
Biologi se on aina holhoamassa muita
Ei tässä minun mielestäni nyt varsinaisesti ole kese holhoamisesta. Halusin lähinnä kritisoida nykyistä kulutusihannetta, materialistisia arvoja ja markkinatalousjärjestelmää.
Muista, että vaihtoehtoisia tuotteita on markkinoilla aika paljon, ja kaikenlainen kierrätys ja tuumailu ja kotoilu ja parvekeviljely on ihan muotia.
Menisin muuten, mutten kuumeisena oikein voi :/ Tosin enpä minä mitään mitään yleensäkään löydä, kun vaatemakuni on niin omalaatuinen, ostan vain käytettyä mangaa, ja muuta en oikeastaan osta.
Älkää hyvät ihmiset ostako. Säästäkää luontoa!
Manga on harrastukseni, joten minulla on sitä kotona. Muuta turhaa en sitten oikeastaan osta. Ja manganikin ovat kaikki käytettyjä, samoin säästöpossukokoelmani ja suuri osa vaatteistani.
Minä muuten yritän aina säästää luontoa. Pidän huoneeni lämpötilan viileänä, peseydyn viileällä vedellä mahdollisimman nopeasti, etsin kestäviä vaatteita jolloin en tarvitse niin usein uusia vaatteita (vaikkakin käytän paljon käytettyjä vaatteita) käytän vain kangaskasseja, en pidä valoja päällä jos en niitä tarvitse, en kesäisinkään käytä tuuletinta, koitan minimoida oman sähkönkulutukseni yms. Luonnon hyvinvointi on siis minulle tärkeää.
(Voisin muuten joskus osallistua tapahtumaan, jossa vaikka kerättäisiin rahaa metsän/eläinten hyvinvointiin)
Eli jos tarvitsen siistit työvaatteet, niin en ostakaan? Käytän 80-luvun pikkutakkia ja hsukkahousuja, joissa on silmäpako? Alalla, jolla ainoastaan ulkoisesti huolitellun menestyvät? (Sehän ei ole minun vikani; se, että on "kovien arvojen" mukaiset normit tietyssä ammatissa.)
Kaikki naiset eivät törsää vaatteisiin. Kysy B-L:lta. Vaatekaappini on yksi askeettisimmista naisen vaatekaapeista, joita hän on nähnyt. Haluan silti olla valmis menemään pikkujouluihin, lapsenvahdiksi, konferenssiin, häihin, hautajaisiin, pitämään esitystä konferenssissa.... Eli että kaapissani on puhtaita, siistejä ja edustavia(kin) vaatekappaleita.
Toki suurimman osan ajasta vietän villlahousuissa ja muissa epämääräisissä vetimissä. Mut kyl ny hitto soikoon pitää voida töissä käydä ja viettää sosiaalista elämää. Villahousuissa ei mennä vieraaseen kahvipöytään ja suunkistuskengissä ei mennä balettiin.
Eikö mennä? Minä onnistuin menemään balettiin väärän sukupuolen reikäisissä farkuissa.
Ei mennä! Reikäiset farkut saattavat sopia, jos tyyli on muuten siistin juhlava ja kengät kunnossa. Converset hyväksyn hampaita kiristellen, mutta ne voivat olla jopa hyvät jos täydentää esmes pikkutakilla ja kravatilla, jolloin on muodostunut kokonaisuutena tyylikäs asu.
Paskaisia suunnistuslenkkareita en mielelläni näe oopperassa enkä baletissa. Enhän minäkään mene tutu päälläni sinne metsään juoksemaan.
Mikä pointti on yleisön kyyläämisessä? Kouluun voisi joskus mennä naurettavan ylipukeutuneena.
Kuka kyyläämisestä puhuu. Minä teen vain havaintoja. Eri ihmiset huomaavat toki eri asioita. Onko kaikki normeja rikottava? Normi antaa mahdollisuuden kasvootomuuteen ja anonyymisyyteen. Minä voin kiskoa mustat siistit vaatteet päälleni ja mennä musiikkitalolle - ja sulautua täysin epäpersoonaksi. Se on hienoa. Kukaan ei kiinnitä minuun Huomiota, jos jätän suunnistuslenkkarit ja käsittämättömät kaulakoruviritelmät kotiin.
Se kuuluu perinteeseen. Kuulijat ovat siisteissä vaatteiss! Orkesteri mustissa. Rituaalinomaisuus tarjoaa kuulijalle mahdollisuuden keskittyä itse asiaan - musiikkiin.
Onhan se ihan ok lähteä ostoksille, jos huomaa, ettei kaapista löydy tarpeeksi siistejä vaatteita. Silloin ei kuitenkaan pitäisi ajatella, että ihanaa, kun pääsee shppilemaan. Ennemminkin asian pitäisi olla niin, että tosiaankin ovat siistit vaatteet vähissä ja on aivan pakko lähteä ostoksille. Shoppailun hehkuttaminen kertoo mielestäni hieman vääränlaisesta suhtautumisesta materiaan.
Mutta yritän myös ymmärtää teitä naisia - kunhan nyt vain mielipiteeni tässä ilmaisin.
Mitä väliä sillä on luonnon kannalta, missä mielentilassa shoppailu tapahtuu? Ei mitään. Oleellisempaa on, ostaako tarpeeseen, kierrättääkö, osaako ja viitsiikö varojensa mukaan maksaa reilun kaupan vaatteista ja muuta sellaista.
Kyllä nainen saa iloita uudesta hamppumekostaan senkin takia, että se on kaunis. Ei ole luonnolta pois. Minun äidilläni on luomuhamppumekko.
Minä en huomaisi, vaikka joku tulisi sinne yöpuvussa. Ehkä huomaisinkin, mutten välittäisi.
Sen sijaan kaikki huomasivat, kun Turun kulttuuritoimenjohtaja saapui konserttiin 1) myöhässä 2) lenkkarit jalassa 3) näpläsi kännykkää ((sininen valo) kesken konsertin.
Se osoitti aikamoista kunnioituksen puutetta. Terveissii Turkuu. Ja kestämistä Turun kaupunginorkesterille.
Konsertit on kiva katsoa kotisohvalta kalsareissa.
Niin fnfn:lle, anna palaa vaan!
Itse laitoin tänä kesänä monta muovikassillista pieniksi tai epäkelvoiksi jääneitä vaatteita Narvaan köyhille. Ei siellä kaapissa oikeasti ollut päällepantavaa, oli vain vaatteita, joita en voinut käyttää. Kun poistin Narva vaatteet, jäljelle jäi hyvin vähän.
No, materia tekee minut iloiseksi, mutta en nyt pidä itseäni ihan mahdottomana.
Minulla on kyllä melko paljon vaatteita, mutta... En halua pitää niistä mitään. Kaikki kuvottavat minua. Haluaisin vaan pitää collareita 24/7.
Kun on siistit ja kivat vaatteet, niin mielikin on parempi!
Minä varmaan säästän joululahjarahani uuden puhelimen osamaksuihin. Tai sitten hassaan ne peleihin, mikä on ihan yhtä todennäköinen vaihtoehto. Pihistellään sitten opintotuesta sitä puhelinta seuraavat kaksi vuotta. Yhdet kengät myös tarvitsisin, mutta eiköhän niille maksaja löydy. Äitini ei halua minun käyttävän huonolaatuisia kenkiä, joten hän aina maksaa ne, jotta hankkisin kunnolliset. Itsehän en yleensä maksa vaatteista kahtakymppiä enempää.