mistä erottaa rakkauden ja pakkomielteen?
tervehdys
mies
61084
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
haluaisin tietää.
Ovat eri sanoja. Merkityssisällön perusteella ei voi erottaa, koska tarkoittavat samaa asiaa :)
Siinäpä se, kyllä rakkaudessakin, ainakin alkuvaiheessaan, on pakkomielteenkaltaisuutta.
Toinen ihminen on jatkuvasti mielessä, ei ole
yön eikä päivän rauhaa. Välillä se on raskastakin vaikka pääosin ihanaa, jos kaikki asiat ovat muuten kunnossa. Tavallaan yksityisyys katoaa, tai vapaaehtoisestihan siitä luopuu. Onneksi sen saa takaisinkin, toivottavasti molemmat osapuolet, kun kohdataan arkipäivä ja rakkaus muuttuu seesteisemmäksi.
ja intohimon. Ne eivät ole sama asia. Kun rakastat äitiäsi, ei siinä suhteessa ole mitään "pakkomielteistä", mutta kun ihastut mieheen / naiseen, kyseessä on aluksi ihastus ja intohimo. Niinpä sitä tyydytetään omaa intohimoa ja jossain vaiheessa alkaa rakastamaan toista, kun todella tuntee ihmisen, aluksi vähän, ajan kuluessa enemmän.
Ei sellaista olekaan, kuin rakkautta ensisilmäyksellä. Se on ihastusta ja intohimoa. Olen toki valmis vaihtamaan käsitykseni rakkaudesta, mikäli esitätte hyvät perusteet sille, mitä rakkaus todella on.
voiko niitä erottaa? minä en ole koskaan tuntenut kumpaakaan.
Todella mielenkiintoinen kysymys. Samaa asiaa ne eivät tarkoita, koska itse olin aikoinani erittäin pakkomielteinen poikaystäväni entisistä tyttöystävistä; kauhea tarve näyttää niille, että MINÄ olin se NYKYINEN tyttöystävä. Kilpailin kovasti päässäni näiden naisten kanssa ja touhu oli todella pakkomielteistä ja tuotti parisuhteeseeni paljon harmaita hiuksia...
Pari kertaa olen ollut myös ihastunut syvästi johonkin mieheen ja todellakin, samalla tavalla taas pakkomielteillyt, mutta positiivisessa mielessä.
Kummassakin tapauksessa ajatukset jatkuvasti näissä henkilöissä. Mustasukkaisuuspakkomielteilyssä tunne oli todella kurja ja kuluttava, mutta ihastumispakkomielteilyssä tunne taas puolestaan mielettömän antava.
Kaiken kaikkiaan kummassakin tapauksessa voin rehellisesti todeta, että omassa päässäni koen "vian" ennemminkin olevan, ehkä kysymys on jostain ripustatumisesta johonkin TUNTEESEEN, ennemmin kuin tähän kyseiseen henkilöön. Kyse on omista ajatuksista ja tarpeista ja heijastuvat jollain tapaa toisten ihmisten kautta.
Tilannetta voisi tavallaan verrata vaikka tupakan polttoon, on jotain "tekemistä" ja ongelman "ratkomista" jatkuvasti ja elämällä on olevinansa jokin tarkoitus, kun saa taas pohtia mitä milloinkin tapahtui ja miten sekin silloin ja silloin reagoi ja sitten sitä ikuista analysoimista..