Olen kyllästynyt kaikkiin ihmisiin ympärilläni. Voisin raivota heille sydämmeni kyllyydestä ja haukkua heitä parhaani mukaan, vaikka he eivät oikeastaan ole tehnyt mitään pahaa minulle, ovat vain olemassa. Kaikki ihmiset ympärilläni ovat yksinkertaisia ja se ahdistaa minua sietämättömästi. Joudun tukahduttamaan kaikki ajatukset ja tunteet itseeni, kun keskustelen heidän kanssaan. Inhoan sitä. Minua järkyttää ihmisten velttous, kaikkien niiden ajatusten puute, joita minulla on liikaakin.
Olen yksin koko maailmassa
tyttö18
13289
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Niin mietin vaan, onko maailmassa, muita, jotka tuntevat samoin?
No mua ei kyllä huvita raivota kellekään sen takia, että joku sattuu olemaan mun mielestä yksinkertanen. En edes oo ihmisten seurassa niin paljon, että mua ehtis alkais ärsyttää. Omaa järjenjuoksuaan pitäis kestää sen verran, ettei tartte alkaa raivota. :D Kyllä mä ton toisaalta tajuun, mut mulla on vähän erilainen tapa reagoida tai siis olla reagoimatta. :D
heti tuli kirjotusvirhe ku vähän tiivistin.. :/
niin kai pitäis kestää, mutkun vaivaa, että on niin paljon kaikenlaisia juttuja, mitä ei voi jakaa kenenkään kanssa ja aiheuttaa, että tekis mieli purkaa ihmisiin sitä
purkaa siis kaikkea ahdistusta
Pura ahdistustasi vaikka juoksemalla..liikunta auttaa samoin fyysinen työ tai henkinen sellainen joka vie aikaa ja voimia.
Olet. Itsekin ärsyynnyin nuorena vaikka mistä. Nykyään en enää jaksa. Eu voi olettaa, että kaikki tietäisivät kaiken ja pääsisivät heti ajatuksiisi. Ota rennosti äläkä stressaa olet onnellisempi :)
Kiitos, tää ehkä auttoi jollain lailla.
Minulla on ollut tuo sama tunne pitkälti koko ikäni ja ainakin omalla kohdallani tunne on vain pahentunut vuosien myötä. Ihmiset mieluummin mukautuvat ympäristöönsä kuin uskaltautuvat ajattelemaan omiaan. Myös vallalla oleva kulttuuri suosii enemmän passiivista kuluttamista kuin uskallusta kyseenalaistaa yhtään mitään. Omalla kohdallani olen joutunut pettymään kaikkiin ja löytämään itseni aina yhtä yksin. Suomi, kuten muukin itä-Eurooppa on äärimmäisen konformistinen paikka. Etenkin naisilta odotetaan edelleen alistumista vallassa oleviin malleihin ja käyttäytymistapoihin - asia, jota useimmat eivät kykene näkemään saatika myöntämään. Mieheksi syntyneille sallitaan edelleen huomattavasti enemmän vapauksia ja annetaan myös enemmän anteeksi - mahdollisuuksiakin on paljon enemmän. Mikäli vain jaksat, suosittelen kuitenkin jatkamaan lukemista ja omien aivojen käyttöä. Mitä enemmän rohkeasti ajatteliva ja toimivia naisia tässä maailmassa on, sitä parempi kaikille.
Mikähän siinä sitten on kun melkein joka maa missä tämä
ääriaktivismi raivoisa ruusu lepakon henki aate on alkanut
voimaantua siihen, mitä tämäkin maa on nyt jo väärällään,
niin lähes kaikki nämä maat ovat korviaan myöten veloissa.
Kulkeeko tämä yhteiskuntakehitys käsi kädessä valtion velan
kanssa, kun toista ääripäätä alkaa tulla yhteiskuntaan yhä
enemmän ja enemmän, myös vastaavasti velkalastia tulee yhä
enemmän ja enemmän.
jos ymmärsin oikein: se, että ajattelen eritavalla, aiheuttaa velkaantumista? mistä lähteestä olet tämän tiedon hankkinut? oli vähän vaikea saada selvää muutenkin
--Niinpä--ajattelin juuri tänään että tyttäreni onkin sitten kuusikymppinen kun
Kreikan valtiovelka pitäisi olla maksettu--
ja mitäköhän sitten meidän Suomineidolle oikein kuuluu?
Minua ei sitten enää ole-- ei käy kateeksi ,jotka täällä joutuvat vielä kaikenlaista näkemään
AMEN !
Taidat liikkua väärissä piireissä!Osa ihmisistä on tasoa "menipä syvälliseksi",jo kun erehtyy ääneen pohtimaan, itselle ihan arjen peruspohdintoja,ei siis omalta kantilta edes mitään oikeasti älyllistä tai syvällistä.Itse kuitenki tällöin tiedän olevani aivan väärässä seurassa,ja parempi kuin raivoaminen,onkin vaihtaa keskustelukumppania. Keskivertoihminenhän ei yleensäkään mikään ruudinkeksijä ole,mutta onneksi yleensä kykenevä kuitenkin hieman syvällisempään keskusteluun,kuin vain kommentomaan "menipä syvälliseksi" -- ja ehdottomasti luulisi kaikilla normaali ÄO:n rajoissa ainakin olevan kehitysmahdollisuudet hieman tuota esimerkkitapaustani strukturoituneempaan ja komplisoituneempaan ajatteluun. Toisaalta,mikä itseä ehkä vielä enemmän,ja todella, ärsyttää,kuin nuo "menipä syvälliseksi"- tyypit,ovat he,jotka muka pohdiskelevat,mutta a) aihepiiriltään minulle ihan päivänselviä/ei-erityistä pohdiskelua edellyttäviä juttuja ja b) ovat pohdinnoissaan enempi pihalla kuin lumiukot,ja yrittävät pakottaa minutkin omiin kehäpohdintoihinsa/tai muuten ei-mihinkään,tai ainakaan mielekkääseen lopputulokseen,johtaviin pohdintoihinsa,haaskaten täten paitsi omaa,myös minun aikaani.Tämän tason keskusteluihin en lähde,vähemmän turhauttavaa on sitten olla vaikka ihan hiljaa,tai jauhaa sitten vaikka ihan rehellisesti skeidaa aivot narikassa,joutumatta kuormittamaan aivoja tekoälyllisessä mielessä.Ja vaikka joku innosta puhkuen,kuin suoranaisena oivalluksena,esittäisikin minulle sinänsä tiukan faktan -- jonka itse olen oivaltanut jo lapsena -- en jostain kumman syystä jaksa tästäkään pohdinnan riemuvoitosta innostua. Voin olla tässä kohtaa kyyninen,mutta eniten minua ärsyttää juuri logiikan puute,tai ajattelun epätäsmällisyys ja hitaus.Olen rinnastanutkin ihmisaivoja tietokoneeseen,eli että kun kytkennät ovat hyvät ja nopeat,on kommunikointi tällaisen ihmisen kanssa,kuin moitteettomasti toimivaa konetta käyttelisi,kun taas hitaalla käyvä ihminen on kuin tökkivä ja jumittava tietokonepirulainen.