Omasta, nuoresta puolestani voin todeta, että mitä erinäisimmistä syistä ei ole ns. sukulaisrakkautta tai miksi sitä sanotaan.
Ainoastaan vain aivan yksittäiset lähiomaiseni ovat rakkaita, eikä tule lokaa niskaan. Pilkat, ivat ja halveksunnat jää heidän osaltaan väliin.
Isääni en ole nähnyt 4.ään vuoteen ja haukut sain niskaani kun soitin. Uusissa naimisissa ja narsisti. Ikävää, kun ei ole saanut vanhenpiaan valita, mutta onneksi näkee heidänkin vanhentuvan ja osaa katsoa tai havaita huonon omantunnon.
Usein elämä kovettaa, toisaalta hyväkin asia. Tämä on parenpi kuin facebook, kun saa selvitellä ja kertoilla mitä tahansa ja purkautua, miten tahansa ;)
Ainoastaan vain aivan yksittäiset lähiomaiseni ovat rakkaita, eikä tule lokaa niskaan. Pilkat, ivat ja halveksunnat jää heidän osaltaan väliin.
Isääni en ole nähnyt 4.ään vuoteen ja haukut sain niskaani kun soitin. Uusissa naimisissa ja narsisti. Ikävää, kun ei ole saanut vanhenpiaan valita, mutta onneksi näkee heidänkin vanhentuvan ja osaa katsoa tai havaita huonon omantunnon.
Usein elämä kovettaa, toisaalta hyväkin asia. Tämä on parenpi kuin facebook, kun saa selvitellä ja kertoilla mitä tahansa ja purkautua, miten tahansa ;)
Vastaukset 41
Vanhimmat
Varmaan jotkut surevat sitäkin etteivä saneet valita lapsiaan.
Palsta on usein kirjoituksista, joissa vain toinen osapuoli valittaa.
Kuin Karpon ohjelma aikoinaan.
Noin yleisesti, ei sinulle.
Totesin, ei pidä tulkita valittamiseksi. Ihminen, joka kantaa kaunaa, valittaa ja kokee itsesääliä. Minä en.
Kyllä teidän sukupolvellanne on ollut usein liian kovan kurin alainen kotikasvatus selkäsaunoineen, ja tämä on heijastunut usein omiin lapsiin.
Ruumiillinen kuritus kiellettiin, IHME KYLLÄ, vasta vuonna 1984. Siihen saakka lapsia sai kohdella miten tahansa, viha purettiin usein lapsiin.
Mielestäni kova tukistuskin on lievä pahoinpitely ja pahoinpiteleviä vanhenpia tekisi mieli puhutella ja kertoa, kuinka kuritus vahingoittaa. Myös vanhemman väkivalta toista kohtaan on erittäin haitallista lapsen perusluottamuksen synnylle ja ylipäänsä luottamuksen kehittymiselle.
Kiteyttäen. Vanhemmat antavat pohjan kaikelle. Yksikin selkäsauna on liikaa. Lapsuusaikoinani näillä jopa kerskailtiin, että oli pakko antaa selkään. Miltähän se vanhenpana tuntuu, kun muistelee aiheuttamaa kipua, jonka perusteena oli oma kokemusmaailma ja kokemuspohja.
Minä pystyn puhumaan vain omasta kokemuksestani.
Minua ei ole koskaan piiskattu, tukistettu, muutenkaan aggressiivisesti kohdelta.
Uskon, että psyykkinen pahoinpitely on yhtä pahaa, kuin fyysinen.
Kummankin käyttäjillä on jotain vikaa latvustossaan.
Meitä on yhdeksän sisarusta suurinpiirten tulemme hyvin toimeen, lapsuus oli senlaista mitä nykynuoriso ei ole kokenu kovin oli puutteellista mutta niin oli naapureillakin, piiskaa odoteltiin joskus jonossa asti kun ei oltu ihmisiksi, mutta hyvin ovat pärjänneet ja suku suurentunut monella kymmenellä kun on saatu vanhemmilta lisääntymisvietti.
Lisään, ei jääny mitään raumoja siihen aikaan kunnioitettiin vanhempia ja vieläkin tulee mieleen kunnioitus heidän jaksamisestaan.
En kannata fyysistä kuritusta, mutta senkin voin antaa anteeksi jos se on tapahtunut aikoinaan kasvatusmielessä, mutta oma isäni läiski ne kerrat kyllä ihan raivopäissään. Ymmärtää sen ajan, että niin oli ennen ja vanhemmat toimivat yleisen käytännön mukaan. Enemmän saa psyykeelle hallaa se kun vaistoaa, etteivät vanhemmat oikeasti välitä ja henkinen pahoinpitely, jatkuva mollaaminen: sinusta ei sitten ole mitään, johan se piti arvata, läski, kömpelö ym. ,,,
Mitä ihmettä tiriset ja keräät itsesääliä ?
Isäsi kautta sait elämän. Mikä on asian tarkoituksesi tällä aloituksella ?
Sääliä en todellakaan kerjää, kunhan pohdin syitä ihmisten kylmyyteen jne. Aloituksella tarkoitus rationaaliseen ja vastavuoroiseen keskusteluun, kirjoitelkaa vaan mitä mieleen tulee, sillä paljon puhutaan sukulaisuus asioista tälläkin palstalla.
Voi olla, että psyykkinen pahoinpitely ketä vain kohtaan on tuhoista, pätee arkielämässä, työpaikoilla ja yleensä missä vain riitatilanteessa.
Psyykkinen pahoinpitely aikuisena on helponpi ohittaa, lasta tai lapsia nujertaminen satuttaa. Nujertamista harrastava vanhempi on narsisti/psykopaatti, joka ei kestä perherooliaan, alitajuisesti vihaa tai inhoaa jopa lapsiaan. Puoliso toinen uhri.
Selkäsaunoja en onneksi ole saanut. Joku isä viiskytluvulla anto pojalleen niin selkään, että meni munuainen. Minua hirvittää maailman julmuus, mutta se on vain kestettävä. Sodat vaikuttavat vieläkin, sotien traumat ovat jälkensä jättäneet.
Valaise vähän .....minkä ikäinen olet ?
Mikä nuori sää olet, vanha kanttura, viiskytluvulla saamiasi selkäsaunoja muistelet.
Itse olet kanttura :)))
"joku isä viiskytluvulla antoi pojallee..", ei tainnut olla aloittajalle annettua piiskaa.
Kuulostaa aika oudoilta nämä Sydämen Peilin jutut ollakseen kolmekymppisen kirjoittamia, verrattuina omien siinä iässä olevien lasteni juttuihin. En vaan osaisi kuvitella heidän märehtivän jonkun 50- luvulla selkäänsä saneen munuaisia, en millään muotoa.
Kavalsiko joku kenties herrojensa salaisuuden?
Toinen varat?
Joku muu porukka loput? Kaiken sosiaaliseerauksen nimissä.
Unhoituksen lumet välkkyen valkealla vaipallaan kaiken voi peittää ja kaamosajan hämärä tähdet taivaalle sytyttää
- lapset itkuunsa nukahtaa.
Oliko suvun ainut polvesta polveen kestävä perintö että viha , jota ihmiset tunsivat, oli oikeutettua purkaa aina heikompiinsa, naisiin ja lapsiin?
Ja murhanhimo kyti -- ainut sydämen lämpö.
Viinakset vähän verta kiertämään pisti.
Kutakuinkin nuin. Nyt lähisukua vain, lapset, lapsenlapset.
Pois karistin, veljet, siskot, enot, tädit, serkut. Vanhemmat poistuivat itse, maan poveen.
Äkeen alla oli vaikeaa. Nyt riittää ilmaa ja rakkautta lähimmille.
On sukua, mutta mitään yhteyttä en ole pitänyt vuosiin. En kaipaa heitä, vaan olen onnellinen saadessani olla rauhassa valheilta ja haukkumisilta.
Usein sisarukset muistelee lapsuutta ja pilkkaavat viel eläkeiässä toisiaan?
Parasta ottaa etäisyyttä.
Oikeasti on paljon ihmisiä
joiden elämäää syvä suru varjosti
ihan varhaislapsuudesta saakka.
Itsekin.
Mitä siihen ihmisten tunteiden tappamiseen tulee
- aina on olemassa joku syvä vajaus kun ei ole mitään korvaavaa tilalle.
Onneksi on jo itse niin vanha ettei kukaan enää perässä kyörää
- ainoastaan mammonan.
Yritän antaa anteeksi sisaruksilta saamani ilkeydet,
ehkä eivät itse tajua mitä tekivät, ovat varmaan unohtaneetkin ?
Kiusan kohteeksi joutunut niitä muistaa siis minäkin , mutta mitä kannattaa kaunaa kantaa ?
Itselleen siitä vaan pahan mielen saa.
Näitä lukiessa huomaa, että paljon on katkeruutta ilmassa. Itselläni oli rakastavat vanhemmat, turvallinen koti. Mistään ei ollut puutetta. Meidät lapset koulutettiin hyviin ammatteihin, vanhemmat kustansivat. Omat lapset ovat rakkaimpia olentoja, mitä olla saattaa, samoin kuin heidän lapsensa. Muita sukusukulaisuussuhteita en juuri ylläpidä. Sisaren kanssa ollaan parhaat ystävykset edelleen, välimatkaa tosin 300 km. Monta perinnönjakoa ollaan käyty läpi sopuisasti. Ollaankohan me poikkeutapauksia.
Olet onnekas. Osaat varmaan nauttia siitä mitä olet saanut. Hassua, tuli mieleen, että onko todellakin ihmisiä joilla on ollut kaikk hyvin, on nyt kaikki hyvin ja on tulevaisuudessakin. Voi, ei tämä maailma sitten totaalisen mätä olekaan.
No on kyllä ollut todellisia vastoinkäymisiäkin, esim. mieheni oli epäluotettava ja holtiton.En ole kuitenkaan katkeroitunut, vaan erottuamme pidän yhä jkv. yhteyttä miehen sisaruksiin. Uskon, että lapsuudenkodista kaikki katkeruus lähtee ja siellä luodaan pohja elämään suhtautumiseen. Oli myös paljon eron jälkeisiä taloudellisia vaikeuksia. Että älä huolestu.
En minä huolestu, olisin vaan ollut iloinen jos jollakulla olisi just eikä melkeen asiat. Mutta kait se niinon, että pitää olla niitä huonoja asioita jokaisella, että huomaisi ne hyvät.
(En tarkoittanut pahalla, ihmettelin tavallaan "ääneen".)
Psykologisesti on juurikin niin että viha lietsoo vihaa, väkivalta väkivaltaa. Olen elämää kokenut sen verran, että on perspektiiviä kirjoittaa ja kiva lukea vanhenpien näkemyksiä, sillä sitä kautta saan tietoa jne.
Kyllä olen kolmikymppinen. Psykoologisesti ajateltuna usein toiset ihmiset tukevat sekundaaripreventiota, eli siis tapahtuneita vaurioita. Eli pitäisi puhua toisille, itse kenenkin.
Sisarusten välillä on monesti kaunoja, katkeruutta ja jopa vihaa. Nekin asiat olisi toki hyvä käsitellä, mutta termi sisaruskateus hiejastuu usein liikaa, syystä tai toisesta, tuskasta tai ilman.
Minua hirvittää sota-ajan jälkeiset kasvatusmetodit, kuten täällä olette pohtineet. Ei välttämättä kaikki kolmikymppiset halua näkemyksiä, oisko trendit mielessä tai suosittu noin muuten. Minä varmaan olen musta lammas;) Toki seuraakin löytyy, jos haluaa. Inhottaa ihmisten pinnallisuus.
Olen syntynyt 1947 köyhässä perheessä kasvatus oli hyvää---muistuu yksi kohta elämässä kun isäni kysyin eikö poikammekin voisi mennä--sinne kouluun, äitini vastasi ei hän on niin hölmö, siitä alkoin aika jonka muistan tänäänkin olen nyt näin vanha tosin itse sain sitten koulutusta ex kieliä muutakin joka ei tietenkään vastaa sitä mitä halusin.
Mitä tulee sukuun on erilailla isäni puolella hyvä ja toisella ei niin. Edesmenneen vaimoni puolella ei myöskään hyvin koska hänen isä kuoli ensin sitten vaimoni ja sitten hänen äitinsä=== kuka peri? Oikein olisi ollut vaimoniperikunta--no jaa lapseni perivät kuin jo aikasemmin olin kirjoittanut---vaan oli kysymys väävästymisestä joka ei käy minulle.
Mitä tulee sotaan ja isäni---oli vaikeaa ja paljon pelkäsin jos hän oli humalassa, on kuvia muistoissa joita en ole halunnut kysyä enkä sitä enään tee hänen siskonsa on yli 94 vuotta vanha.
Muistan 2 vuotiaasta kaikki, että muistoissa ajassa olisi pitkä taakse.
Tunnet itsesi varmaan hyvin syvälliseksi? Anteeksi vaan, mutta tämä viimeinen kommenttisi laittaa epäilemään, ettet ole vielä edes kolmikymppinen tai sitten omat samoja ikiä olevat lapseni ovat ajaneet sinusta ohi jo sellaiset 18 vuotta sitten.
Minua ei vaivaa tippaakaan aloittajan ikä, eikä tod.näk. sinuakaan. Tahdot vain vähätellä häntä, ehkä olosi paranee sen myötä. Iltalenkki kutsuu....
Anteeksi, mutta tarkentaisitkos vähän tuota sekundääripreventiota, mitä tarkoitat sillä juuri tässä kohden, en oikein ymmärtänyt, joten vääntäisitkös rautalangasta?
Vähätellä ja vähätellä. Ei olisi pitänyt mainita mitään ja eikähän minun näitä ole pakko lukea tai sitten voisin ohittaa olan kohautuksella. Miksi sitten luen ja kommentoin? Liikaa joutoaikaa? (iltalenkille lähden paljon myöhemmällä). Alkaa vaan olla niin paljon näitä amatööripsykoloogeja palstalla, jotka tärkeänä tuovat esiin jo kaikkien tämän ikäisten kauan tuntemat fraasit omina syvällisinä ajatuksinaan. Ei tässä aina muista pysyä hiljaa, vaikka pitäisi. Kunhan hölötän...
Kunnioitan sinua kirjoitat asiaa.
Aika monelle varmaan. Ne sukurutsat, hyväksikäytetyt lapset, tuskin rakastaa sukuaan. Sukurutsauksista syntyneiden lapsien suku.
Alkoholistin/tien pahoinpitelemille lapsille. Hylätyille lapsille.
Suomessa on paljon, paljon lapsia ja jo aikuisia lapsia joille suku on pahin.
älä nyt!
Kun herrat just meinaa säätää lain jossa määrätään lapset hoitamaan vanhempansa ja maksamaan nämä ilkeiden vanhempiensa kulut.
Rutsat Te olette sitä netissä ---ei asia vain TE!
Ettäs kehtaavat sellaista lakia edes ehdottaa. Lapset eivät ole voineet vanhempiaan valita.
Äläpäs osottele. Asia on vakava. Monet suut ovat suljetut.
Ei meijjän suku ole pahis, hyvin tullaan toimeen, kun ei oikeastaan olla sekkujenkaan kanssa missään tekemisissä, vain sisarusten kanssa ihan hyvää pataa.
Kyllä melk viikoittain pitää siskoille soittaa, no velipoikien kanssa nyt ei niin usein soitella mutta kamuja hyviä ollaan.
Näin vanhinta veljeäni joulun aikaan. Mukava oli tarinoida. Mutta on yksi asia, josta ei olle koskaan puhuttu ja tuskin tullaan puhumaankaan. Näinhän se meni.
Kerran murkussa, olin jo 16-kesäisenä opettelin viinan käyttöä. Paloin siitä veljelleni. Hänen mielipiteensä oli, että äitille ei tästä harmia järjestetä, vaan hän ataa minulle raittiusvalistusta sopivassa välissä. Kun äiti sitten poistui kauppa-asioille, tuli veli koivupiiskan kanssa antamaan valistusta ja antoikin niin hyviä tietoiskuja, että seuraavan kerran maistoin viinaa vasta armeijassa.
Kyllä tapaus tulee mieleen kun näen veljeä, mutta ei se ole meidän suhdetta mitenkään haitannut. Siihen aikaan tuollainen ratkaisu tuntui ihan oikealta ja oli tehokas.
Minulla äiti oli lastaan vihaava, väkivaltainen ja raivopäinen. Sopiva lyöntiase oli yhteen sidottu kimppu sähköjohtoja, joiden päät oli kuorittu. Sillä hakattiin harva se päivä kunnes raivonpuuskat hellittivät. Isä oli insestinen paska, joka aloitti hommansa kun lapsi oli yhdeksän. Kotoa heitettiin ulos kun oli 17v. ilmoittamalla että tästä päivästä häivyt ja vähät vaatteet viskattiin ulos. Sitten piti vain pärjätä omillaan.
En itse ole koskaan hankkinut lapsia, enkä ymmärrä mitä kiinnostavaa on rääkyvissä pikkulapsissa. Opin varmasti mallin jo kotoa. Olen onnellinen että sain e- pillerit jo kakarana ( hoitona voimakkaisiin kuukautiskipuihin, jotka veivät aina tajun), etten ikinä voinut tulla vahingossa raskaaksi.
Lapsena oli ympärillä eläimiä ja opin jo varhain että eläimiin voi luottaa, ihmisiin ei.
Äitini on nyt vanha ja hauaisi nyt enemmän kontaktia, mutta rakkautta ei koskaan ollut kun minä sitä olisin tarvinnut ja nyt ei minulla ole sitä hänelle. Isäni on jo kuollut.
Tulipahan mieleeni, että minäkin olen joillekin sukua, mutten ole huomannut, että olisin joku pahin.
Muorit juoruaa, vitsi, osa 1.
Muori 1: "Hei. vaan. Miten menee? Minulla olisi vähän eräistä sukulaisista kerrottavaa".
Muori 2: " Hyvin hyvin toki. Niin mitähän kerrottavaa? Taidanpa jo vähän arvailla.
Muori 1: "No, tiedäthän sinä Maijan. Siis se nyt on jääny kokonaan kotiin, ja työvuodet on muutenkin niin vähiin jäänyt. Nyt kittaa kaljaa ja koittaa kuulemma ommella:D"
Muori 2:" Jahas. Pakko nauraa. Sehän on se meidän pikku Maija, tytärkin on täysi lusmu ja Huora, poikakin hakoteillä."
Muoori 1:Ei sillä ole tullut lastenkasvatuksesta yhtään mitään, laiska. En yksikertaisesti voi sietää sitä, tekisi mieli vetää kuonoon."
Muori 2:" Tämä meidän skrattade tuttu on toki eri mieltä, tykkäsi jopa hänen pöperöistään ja lapsiakin kehui."
Muori 1:"Kato, se ei oo kouluja käyny ei nää. Pöljä, kun ei ole kanssamme samaa mieltä. Itse aina olen nauranut kokkauksille, noin hienotunteisesti, selän takaa."
Muori 2:" No, se se on hyvä, ettei lasten kuullen ole lipsahtanut mitään, olet niin hyvä pitämään pokan."
Muori 1: "Arvaa, oliko vaikeaa, kun vertasin omiin kokkauksiin ja kasvatustaitoihin. Nyt se nähään, lapsetkin pilalla ja uusi ukko."
Muori 2: "ON SE"
Vitsinä. Annan itse sen kuvan, ettei voi muuta kuin juoruta ;)
Kaikki mun sukulaiset in ollu ja on ihan omanlaisiaan
- milloinkahan ihmiset oppis ettei koko elämääns
tartte kiviä kantaa repuissaan,
vaikka nuoremmat aina sanois että pelkki-juoruakkoja ja kyyläreitä
vanhukset ovat, - enempiki työhevosia.
Vanhan lastenrunon sanoin
- kanna kotiin saakka
kevyt pieni kallis taakka.