Viimeksi harrastettiin seksiä kaks kuukautta sitten, sitä ennen oli puolen vuoden tauko. Tämä on normaalitahti. Tuntuu oudolta, kun täällä ihmiset huolestuu viikon seksitauosta. Meidän suhteessa ei ole seksiä oikeastaan ollenkaan. Muuten unelmasuhde, kumppani on mulle se oikea (henkisellä tasolla täysi kymppi, kemiat pelaa), enkä mitenkään usko löytäväni parempaa - täydellistä ihmistähän ei ole.
Molemmat ollaan reilu parikymppisiä ja suht kivannäköisiä. Kerron tämän, koska itse tunnun meneväni "hukkaan" seksittömässä suhteessa. Baareista löytyisi seuraa, enkä aina ole voinut vastustaa kiusausta. Yksi seksiin perustuva "sivusuhde" oli, mutta tiedän mun kiinnostuksen seksiin olleen lähinnä uutuudenviehätystä.
Mieheni itsetyydytyksestä en tiedä (olen kysynyt, hän ei kerro), mutta minä tarvitsen ja tuotan itselleni orgasmeja lähes päivittäin. Voiko ihminen tyytyä seksiin pelkästään itsensä kanssa?
Molemmat ollaan reilu parikymppisiä ja suht kivannäköisiä. Kerron tämän, koska itse tunnun meneväni "hukkaan" seksittömässä suhteessa. Baareista löytyisi seuraa, enkä aina ole voinut vastustaa kiusausta. Yksi seksiin perustuva "sivusuhde" oli, mutta tiedän mun kiinnostuksen seksiin olleen lähinnä uutuudenviehätystä.
Mieheni itsetyydytyksestä en tiedä (olen kysynyt, hän ei kerro), mutta minä tarvitsen ja tuotan itselleni orgasmeja lähes päivittäin. Voiko ihminen tyytyä seksiin pelkästään itsensä kanssa?
Vastaukset 15
Vanhimmat
kysyt mielipidettä muilta?Hommahan on ok,ei kannata hössöttää,vähällä seksillä,runsaalla seksillä,seksittä,kaikkeahan on.
Jos sulle omin käsin onneen -suhde riittää niin hyvä. Ei tosiaan kannata kantaa huolta siitä mitä muut tekee ja miten he onnensa löytää. Itse ja perhe se on tärkeintä.
Läheisten onnellisuus se on se kantava voima. Katsos kun orkkuja tulee ja menee ja kohta haluttaa taas. Jokaiseen haluun kun ei kuitenkaan saa parhaassakaan suhteessa vastausta.
---
kuten sydämesi sanoo,
Seksi on Tarve ihan yhtälailla kuin Nälkä.
Ilman Vettä ei tulla toimeen
Mutta Apinakin Bärjää ilman Banaania.
Se on sinusta Kiinni,, miten viettejäsi kuuntelet.
Olen 25vuotias mies ja täysin samanlainen tilanne ku sinulla. Olis kiva vaihtaa ajatuksia vaikkapa s-postilla...
Moikka!
Meillä on ihan sama tilanne, seksiä viimeksi kesällä, sitä ennen ties millon. Parisuhde muuten kunnossa ja naimisiinkin ollaan menossa...Tuotan kuitenkin itselleni orgasmeja monta kertaa viikossa.
Ongelmasi lienee siinä, että pidät suhdettasi unelmasuhteena, vaikka sinun elämäsi tuntuu seksin osalta menevän hukkaan. Sekään ei sinua tunnu haittaavan, että miehesi ei rakasta sinua kokonaisuutena. Onhan sinulla oikeus olla kokonainen nainen ja seksuaalinen!
Miksi uskot ettei parempaakaan löydy? Ei henkinen ja fyysinen ole toistensa vaihtoehtoja - voit toki saada suhteen, jossa kemiat pelaa kummallakin tasolla.
Kuuluuko muuten mielestäsi unelmasuhteeseen pettäminen ja samalla rakastamasi miehen loukkaaminen (samalla itsesi)?
"Voiko ihminen tyytyä seksiin pelkästään itsensä kanssa?" Varmasti voi, eri asia on sitten haluatko sinä elää niin. Jos tämä on todella se oikea suhde ja mies sinulle, niin tuskin sinulla muitakaan vaihtoehtoja on. Pettäminen tuskin tuntuu hyvältä ratkaisulta pidemmän päälle...
Ihan samanlainen tilanne minullakin kuin alkuperäisellä kirjoittajalla. Omaa kättä tulee käytettyä päivittäin, lisäksi olen harrastanut muutamia yhden illan juttuja.
Itsekään en haluaisi miestä vaihtaa, koska seksiä lukuunottamatta tulemme toimeen enemmän kuin loistavasti. Toisaalta olen miettinyt onko kyseessä enemmänkin kaveruussuhde kuin rakkaussuhde, mutta ainakaan omalta osaltani ei näin ole. Enkä usko siihenkään, että jos eroaisimme, voisimme jatkaa ystävinä. Tai ainakaan minä en voisi.
Vaikka seksi ei minulle ole elämän ja kuoleman kysymys, turhauttaa tämä tilanne ajoittain rankasti. Joskus tietysti enemmän ja joskus vähemmän.
Ninan ajatukseen "Ei henkinen ja fyysinen ole toistensa vaihtoehtoja" kommentoisin sen verran, että ainakaan minä en usko löytäväni toista henkisesti samanlaista kuin hän, sielunkumppaniani, ikinä. Jos luopuisin tästä miehestä, luopuisin niin paljosta että katuisin varmaan ratkaisua loppuikäni.
Mielummin siis henkinen yhteys kuin sukupuoliyhteys. Joten turhahan tässä on nurista. :)
Just juu!
No kaverit on keksitty sitä henkistä puolta varten, seurustelusuhteeseen taas kuuluu seksi erottamattomasti..se kun on luonnon laki!
Vain typerys menee naimisiin ihmisen kanssa joka ei halua seksiä.
Tuntuu että nämä osaansa tyytyvät "omin käsin onneen" tyypit on luonteeltaan vähän saman tyyppisiä kuin ne surkeat naiset jotka jaksavat rakastaa hakkaavia miehiään vuodesta toiseen pääsemättä niistä eroon.
Rakkautta on monenlaista mutta sitä oikeaa naisen ja miehen välistä ei ole ilman erotiikkaa!
Näinpä se nyt vaan on.
Ikävä kyllä.
Tuo meni kyllä rutkasti ali minkään tason.
Kaikki ihmiset ei ole samanlaisia kuin sinä. Kaikki ihmiset ei arvosta samoja asioita kuin sinä. Eikä tarvikaan.
Oli jotenkin lohduttavaa lukea että löytyy toisiakin pareja jotka eivät harrasta seksiä edes joka viikko.
Olen elänyt saman miehen kanssa nyt 4,5 vuotta. Aluksi meillä oli vilkas seksielämä mutta nykyään menee kolmekin kuukautta että mitään tapahtuu. Ja asia johtuu miehestä, hän ei halua. Pisin tauko meillä oli melkein yhdeksän kuukautta ja silloin meinasin laittaa suhteen jäihin mutta en sit laittanut jostain käsittämättömästä syystä. Nykyään olen jo niin tottunut seksittömään elämään että tuntuu jo etten itsekään enään halua seksiä vaikka olen vasta 25 vuotias.
Jos joku ihmettelee miksi en eroa niin se johtuu siitä että meillä on kohta 2 vuotias tytär ja parempaa isää ei löydy tyttärelleni mistään. En halua pilata hänen elämäänsä omien halujeni takia. Lapseni ei tilanteesta kärsi koska me emme riitele ja olemme muuten onnellinen perhe. Näytämme kyllä tunteemme halimalla ja pusuttelemalla mieheni kanssa toisiamme mutta siihen se sit jääkin.
Joskus vaan asia nousee mieleeni (useimmiten nukkumaan mennessä, yksin sängyssä läheisyyttä kaivaten) ja sit kyllä itken itseni uneen. Olen puhunut asiasta mieheni kanssa mutta se ei auta mitään joten nykyään pidän suuni kiinni sen asian osalta.
Koskaan en ole pettänyt enkä usko että koskaan tulen pettämään häntä.
Yritetään jaksaa kaikki "puutteessa" elävät.
Hyvää joulunodotusta kaikille!
Minä kun luulin olevani ainoa nainen, joka ei saa säännöllisesti seksiä parisuhteessa.
Tänään, kun kävin uusimassa ehkäisyä varten reseptiä...mietin, että onko tässä mitään järkeä?!
Kun seksiä saa suunnilleen kerran kuussa, voisi varmaan käyttää jotain muuta, kuin hormonaalisia ehkäisymuotoja.
Seksin puutteen kestäisi ehkä paremmin, jos meidän suhteessamme osoitettaisiin hellyyttä jollain muulla tavalla.
Mutta mieheni ei pidä halailuista tai suukotteluista.
Jos menen hänen lähelleen, ihan muuten vaan (ei seksi tarkoituksessa), hän ajaa minut pois!
Olen itse hyvin avoin ja kokeilunhaluinen seksi-asioissa.
Minulle on ensimmäinen kerta, kun törmään mieheen, jolle seksi ei olekaan tärkeää?!
Pettäjäksi minusta ei ole!
Siksi minua loukkaakin syvästi, että mieheni säännöllisin väliajoin epäilee minua uskottomuudesta. (Täysin käsittämätöntä!)
Olemme seurustelleet vasta pari vuotta ja asuneet yhdessä vuoden.
Tässä vaiheessahan yleensä elämä on kiihkeimmillään?
Meitä naisia taitaa olla nähtävästi jonkin verran, selasin muita tämän Haluttomuus-ryhmän viestejä, ja yllättävän paljon oli naisilta viestejä jotka elävät puutteessa. En olisi ikinä uskonut, ajattelin että taidan olla yksin "ongelmani" kanssa.
Minä en käytä mitään mitään ehkäisyä juuri tästä syystä että yhdynnät ovat niin kovin epäsäännöllisiä.
Ja kaiken huippu asiassa on se että mieheni haaveilee vielä minun kanssa ainakin yhdestä lapsesta, mutta tällä menolla tulen siis raskaaksi hyvästä hengestä en miehestäni.
Kaikille naisille voimia!
Joskus kyllä katkeroidut. Mulla on parisuhdetta 14 vuotta saman miehen kanssa. Seksielämä ollut aina kuvailemasi kaltainen. Kunnes multa katkes pinna. Olen aina ollut seksuaalinen ja en häpeä myöntää että pidän seksistä. Hyviä suhteita oli ennen miestäni. Erota en halunnut vuoden seurustelun jälkeen, ajattelin että kaikki muuttuu. Eipäs vaan muuttunut. Nyt olen katkera ja katkeroitunut. Kun sängyssä ei ole koskaan ollut vilkasta, eikä sieltä ole saanut sitä yhteiselon suolaa, niin tuntuu että erotako vai ei. Puhuin asiasta mieheni kanssa, ja hän sanoi ettei meillä ole niitä todellisia ongelmia. Ja enkö enää mitään muuta ajattele. Ikävä kyllä 15 vuotta puutteessa ja siinä on monta vuotta liikaa. Tunsin itseni halvaksi huoraksi nii rumasti mieheni mulle puhui. Ja mietin onko häpeällistä sanoa ääneen että kaipaa toisen läheisyyttä ja kosketusta. Rakentavasti en ikävä kyllä osannut mieheni kanssa puhua. Syyttelyksi ja rumaksi meidän tappelu meni. Ja tunteita ei oo enää tippaakaan(mun puolelta). Mulle ei riitä kiltti ja hyvä perheenpää. Niin itsekäs olen.
Kuten tässä alkupään kirjoittajat jo totesivatkin, että suhteita on monenlaisia ja sinä teet kuten parhaaksi koet.Niinhän se on; tee miten teet..Mutta sanon silti muutaman sanan.
Kysy itseltäsi oletko onnellinen ja kysy se myös kumppaniltasi.Ehkä elättekin vain yhtä helvetinmoista jatkumoa, josta kumpikaan ei kykene päästämään irti.Eihän siinäkään tietenkään väärää ole.Vääryys tulee kuvaan siinä, että sinä et ole tyytyväinen suhteessa vaikka raukkautta olisikin.Mies ei tee sinulle oikeutetusti.Myös sinulla on oikeus seksiin, en sano vaikka olet vaan sanon koska olet nainen.
Se on pitkä aika.Liian pitkä aika.Itse olisin erittäin onneton ja masentunut.En pystyisi todennäköisesti jatkamaan tuollaista suhdetta.En pystyisi olla hiljaa puhuisin asian ehdottomasti julki.Mielestäni seksi kuuluu rakkaussuhteeseen ja se on luonnollista.Luonnotonta on se, että sitä ei ole.Olette nuoria, vielä.Puhukaa asiasta ja ottakaa vaikka aikalisä ja palatkaa myöhemmin yhteen jos siltä tuntuu.Tehkää niinkuin haluatte, mutta onko se vaivansa väärti jäädä suhteeseen vanhasta tottumuksesta kun se ei kumpaakaan pohjimmiltaan tyydytä..?
Älkää tuhlatko elämäänne heidän kulissiensa pystyssäpitämiseen. Lopuista 33% on salainen suhde ja 17% piilevä elimellinen/fyysinen sairaus.