Taloon ei odotettu ketään, mutta silti oveen koputettiin sinnikkäästi. "Pitäisikö avata? Olemme tässä nyt kohta puoli tuntia kuunnelleet kun nyrkkiä lyödään lautoihin. Menee hermot...", sanoi ukko. Ukolla oli nuori vaimo, joka virkkoi: "Hyvä on. Olet oikeassa, tästä pitää tehdä loppu". Ketterästi kuin kissa ponnahteli kaunis, kultakutrinen vaimo ovelle. "Kuka siellä paukuttaa?" Oven takaa kuului miehen vaimea ääni, "Apua", sanoi se tukahtuneesti. "Mitä se sanoo?", kysyi ukko. "Se haluaa apua. Mitäs sanot?" "Päästä sisään." Ja vaimo päästi.
Tulokas makasi keittiön lattialla, tajutonna. Sitten vihdoin rupesi aukomaan silmiään, mutta ne umpeutuivat taas. "Ei tule mitään, hae saavillinen kylmää vettä", käski ukko vaimoaan. Vaimo haki oikein ison saavillisen. "Nyt tähtäät hipiään ja hulautat." Vaimo tähtäsi. Silloin oudon miehen silmät aukenivat. Vaimo ei voinut enää perua liikettään, ja naisen säikähtäneen kirkunan kera sai mies vettä naamalleen. "Arvasinhan minä sen auttavan", tuhahti ukko. Nyt puhui vieras: "Olen jo monta päivää vaeltanut eksyneenä, kiitos kun vihdoin otitte minut vieraaksenne siihen asti, että olen taas voimissani". Ja ukko siihen, että "Hah, ei meillä riitä ruokaa kolmannelle suulle". Vaimo katsoi vierasta miestä ja tämän lihaksikasta, nuorta vartaloaan. Hän katsoi myös tummia hiuksia ja parransänkeä. Ja silmiä, jotka olivat hyvin muodostuneet, sekä ihanaa, ei liian leveää suuta. Ja hän sanoi: "Ukko kulta, kyllä meillä sen verran ruokaa on, että tätä mies-parkaa muutaman päivän ruokimme itsemme lisäksi. Muista aina miten isä Jumala palkitsee hyvät teot". Vaimo sanoi näin, vaikka hänellä oli itsellään synnit mielessään. Niin ukko sitten taipui ja mies sai jäädä.
* * *
Voisin jatkaa tästä myöhemmin...
Tulokas makasi keittiön lattialla, tajutonna. Sitten vihdoin rupesi aukomaan silmiään, mutta ne umpeutuivat taas. "Ei tule mitään, hae saavillinen kylmää vettä", käski ukko vaimoaan. Vaimo haki oikein ison saavillisen. "Nyt tähtäät hipiään ja hulautat." Vaimo tähtäsi. Silloin oudon miehen silmät aukenivat. Vaimo ei voinut enää perua liikettään, ja naisen säikähtäneen kirkunan kera sai mies vettä naamalleen. "Arvasinhan minä sen auttavan", tuhahti ukko. Nyt puhui vieras: "Olen jo monta päivää vaeltanut eksyneenä, kiitos kun vihdoin otitte minut vieraaksenne siihen asti, että olen taas voimissani". Ja ukko siihen, että "Hah, ei meillä riitä ruokaa kolmannelle suulle". Vaimo katsoi vierasta miestä ja tämän lihaksikasta, nuorta vartaloaan. Hän katsoi myös tummia hiuksia ja parransänkeä. Ja silmiä, jotka olivat hyvin muodostuneet, sekä ihanaa, ei liian leveää suuta. Ja hän sanoi: "Ukko kulta, kyllä meillä sen verran ruokaa on, että tätä mies-parkaa muutaman päivän ruokimme itsemme lisäksi. Muista aina miten isä Jumala palkitsee hyvät teot". Vaimo sanoi näin, vaikka hänellä oli itsellään synnit mielessään. Niin ukko sitten taipui ja mies sai jäädä.
* * *
Voisin jatkaa tästä myöhemmin...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.