Tutustuin yhteen naiseen muutamassa kuukaudessa, hän on melkein täydellinen minun makuuni (Melkein. Vain sen takia, koska kukaan ei oikeasti ole täydellinen). Tekemisissä olen hänen kanssaan melkein joka päivä tietyn asian takia (paitsi nyt lomien aikana). Ihastuin häneen jo ensinäkemältä. Niin erilainen, mutta silti niin samanlainen. En tiedä mikä kiinnitti huomioni häneen, ehkä se oli hänen itsevarma olemus, rento elämänkatsomus tai se, että me molemmat olemme läpikäyneet samankaltaisia asioita. Unohdin jopa ne kaikki aikaisemmat naiskokemukset, pettämiset ja valehtelemiset hänen myötään. Ollaan vaan juteltu jonninjoutavia ja kuittailtu toistemme sekoiluista aina välillä.
Vittuako sitä enempää selittelemään, olen ihastunut häneen. Lomien aikana ikävä hänen seuraansa on kova. Vaikka mistään ei koskaan tulekkaan mitään, hyväksynyt sen jo olen. (Koska hän on varattu). Niin toivottavasti kaverisuhde kasvaa ja hän voisi auttaa minua hyväksymään itseni sellaisena kuin olen ja sitä kautta löytämään / luottamaan taas uudestaan vastakkaiseen sukupuoleen.
Hyvistä Ystävistä ei koskaan ole pulaa. Toivottavasti Hänestä tulee sellainen.
Kiitos, jotta sain purkaa ajatukseni tänne, teidän kriittisten silmienne alle.
Jos niin käy, että Hän käy täällä ja tunnistaa itsensä. Niin onpahan taas aihetta dissaamiseen :) Olen säälittävä tapaus, i know, but it is all true. Kiitos, kun olet olemassa.
Vittuako sitä enempää selittelemään, olen ihastunut häneen. Lomien aikana ikävä hänen seuraansa on kova. Vaikka mistään ei koskaan tulekkaan mitään, hyväksynyt sen jo olen. (Koska hän on varattu). Niin toivottavasti kaverisuhde kasvaa ja hän voisi auttaa minua hyväksymään itseni sellaisena kuin olen ja sitä kautta löytämään / luottamaan taas uudestaan vastakkaiseen sukupuoleen.
Hyvistä Ystävistä ei koskaan ole pulaa. Toivottavasti Hänestä tulee sellainen.
Kiitos, jotta sain purkaa ajatukseni tänne, teidän kriittisten silmienne alle.
Jos niin käy, että Hän käy täällä ja tunnistaa itsensä. Niin onpahan taas aihetta dissaamiseen :) Olen säälittävä tapaus, i know, but it is all true. Kiitos, kun olet olemassa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Todellinen ystävyys voi tuolta pohjalta kasvaa välillenne. Sen suurempaa ei ole mikään muu. Se sisältää myös rakkauden, joka taas sisältää kunnioituksen -etsit vain toisen hyvää.
Kukaan tässä maailmassa ei etsi "vain toisen hyvää".
Jokaisella on oma lehmä ojassa tai ojaan luisumassa.
Olen huomannut.
Kerrankin Aamu-tv:ssä oli mamma, joka esiintyi äitinsä "omaishoitajana". Selvisi, että tytär vei SUHT SELVÄPÄISTÄ ÄITIÄÄN UIMAAN uimahalliin. Haloo? Uimahalliin?
Missä oli oikea OMAISHOITAJA? 76-vuotias väsynyt vaimo,
joka näyttää dementoituneelle miehelleen tien WC:hen, pyyhki tämän pyllyn, pesee alapesut, laittaa iltapalan ja auttaa vuoteeseen?
Oikea omaishoidettava ei pärjää yksin kotona 4 tuntia, maalaile tauluja, ui uimahallissa ja seurustele selväpäisesti vieraiden kanssa. Huonokuntoinen vanhus ei osaa eikä kykene edes kengän nauhoja sitomaan tai nimeään kirjoittamaan, saatikka että maalaisi tauluja.
Misukka nyt vain halusi esiintyä tv:ssä hyväkuntoisen äitinä "hoitajana" ja hyvänä haltiattarena.
Ne aidot oikeat omaishoitajat edustavat sitä hiljaista hyvää, jota on maailmassa. Juuri nuo, jota kuvasit. Eivät he pidä melua itsestään, hyvä kun huolivat omaishoitajille tarkoitetun pienen korvauksen ja lomapäivän kerran kuussa.
Outoa, olin tossa työkkärin jonossa yksi päivä. Oli hieno muovikansio missä oli paperit, nätisti kasassa, nipussa. Sitten otin vahingossa väärältä puolelta siitä kiinni. Tippui kaikki saakelin paperit lattialle. Sieltä tuli joku tuntematon ihminen ohitseni juurikin sillä hetkellä. Pysähtyi ja nosti ne kaikki paperit lattialta, antoi käteen, tokaisi "Ole hyvä" ja jatkoi matkaa. En ehtinyt edes kiittää. Se oli aika pyytentöötä.
Tottahan sekin, on niitä kusipäitä, ketkä tekevät kaikkensa vain päästääkseen johonkin TV:hen. Suurimpia sankareita oikeasti ovat ne, ketkä ei kuuluta omia tekojaan missään. Miksi heidän tarvitsisi? Tyhjin tynnyri kumisee eniten loppujen lopuksi.
"hyväksynyt sen jo olen."
Huomatkaa käänteinen sanajärjestys, joka ei kuulu suomen kieleen. Suomessa kirjoitetaan: Olen sen jo hyväksynyt.
Pakkohan sen on olla Tuula ku tolleen kirjottelee! On sulla kyllä "mahtavat tunnisteet".....ei voi erehtyä
"hyväksymään itseni sellaisena kuin olen"
Pekka ei ikinä kirjoittaisi noin. Hän uhkuu itsevarmuutta ja itseluottamusta. Hän astelee kuin kukko tunkiolla, ylväästi rinta rottingilla.
Tietää kuka sen? Suomesta olenko. Toisesta galaksista olla jopa voin.
Huonoa suomen kieltä eivät ainoastaan kirjoita ja puhu ulkomaalaiset vaan myös lukihäiriöiset, oppimishäiriöiset ja heikosti kouluja käyneet sekä he, jotka eivät esim. lue koskaan laadukasta kirjallisuutta (kielellinen taito ei kehity). Voi olla, että koskaan eivät edes ole kirjastossa käyneet ja kasvatus on voinut olla sellaista, että koskaan ei kannusteta lukemaan kirjallisuutta tai opiskelemaan.
Lukihäiriö ei sinänsä estä kouluttautumista tai menestymistä jos vain motivaatiota löytyy tarpeeksi. Lukihäiriöön on saatavissa apua ja tukea nykypäivänä aivan tarpeeksi. Suurin ongelma onkin motivaation puuttuminen.
Tai sitten, kaikkea ei kannata ottaa vakavasti ja analysoida liikaa.
Onhan minullakin ollut lukihäiriö koko 12 vuotisen kouluajan, ja toki vielä sen jälkeenkin.
Silti kirjoitin suomen kielestä laudaturin. (Vasta jälkeenpäin kuulin, että minulla olisi ollut mahdollisuus saada todistus lukihäiriöstäni yo-kirjoituksia varten.)
i would agree, kävi vähän samanlailla meikäläiselle :) sattuman kautta hyvän ystävän löysin, joskin tämä määritykseni taitaa olla yksipuoliseksi jäävää. olen huomannut että toisten kohdalla vain kemia toimii, ja miksi sitä dissaisi. parhaimmat naurut piristää päivää ja saa kovimmankin mutruhuulen sulamaan. ylipäätänsä se, että viihtyy toisen seurassa, ei ole kai rikos ?
mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampi on hyviä tyyppejä löytää. tämä on fakta, joten pidä ihmeessä kiinni jos vain voit !
Se on hieno kuulla, jotta on käynyt samalla tavalla jollekkin muulle. Toivottavasti tämä ystävyys myös kasvaa molemmin puolin. Se, että joku saa nauramaan on kallisarvoista. Muista mainita se myös hänelle. Pelkkä näkeminen sittä että toinen nauraa, parantaa myös omaa elämää vaikka emme sitä tajuaisikaan. Lainatakseni Juoppohullun päiväkirjaa. "Mitä tapahtuu surulle, jos sen jakaa? Se puolittuu. Ilon, kun jakaa, se kaksinkertaistuu" Ei nyt sanasta sanaan lainaus, mutta kuitenkin.
Totta myöskin tuo sinun toinen kappale. Ikä yleensä karistaa ihmisiä pois elämästä. Jos löydät jonkun hyvän ystävän, niin se on aina 100% plussaa.
Ihmisellä pitää olla sen verran itseluottamusta, että uskaltaa puhua niille, joille haluaa puhua.
https://www.youtube.com/watch?v=TFK1NtUzENk
No onpas hienoa, että olet taas lätkässä. Mutta varo ettei käy niin, että neiti hyvä muuttuu pahaksi heikkouden merkkien ilmaantuessa, kun hän ei täytäkään odotuksiasi.