Riitelin tänään äitini kanssa, koska hänestä kaikista lahjoista pitää olla kiitollinen. Otetaan tähän väliin taustat: 26 v nuorin lapsi, veljet perheellisiä, sinkku, isä kuollut vuosi sitten. Vakituisessa työssä, mutta palkasta ei jää opintolainalyhennyksen jälkeen kauheasti jäljelle ja teen 45 h viikossa töitä (=persaukinen ja paljon töissä).
Ilmaisin harmistukseni, koska itse jälleen tänäkin vuonna panostin aikaani, rahaani ja ajatuksiani joululahjoihin itse saaden hälläväliä oloisia lahjoja. Äitini ei ollut ostanut mitään ja kun tulin kotiin hän sanoi, että lähdetään ostamaan minulle lahjoja. Hänellä ei ollut mitään kauppaa edes mietittynä. En haluaisi vaihtaa muiden aikuisten kanssa lahjoja, mutta isoveljeni on lapsellinen ja haluaa aina vaihtaa (ja on hänellä myös lapsia ja olen ilmaissut asian suoraan). Hän vain ei viitsi itse panostaa yhtään lahjojen hankintaan ja olen jo monena vuotena neuvonut häntä, että mitä hän voisi ostaa äidillemme tai minulle lahjaksi/tai ostanut ne jopa hänen puolestaan (hänen pyynnöstään totta kai). Tämä vuosi ei ollut poikkeus ja valitsin itse lahjani tunti ennen kuin lähdin junalle. Hänen vaimonsa oli huikeasti ostanut minulle DVD:n (josta keskustelimme yhtenä kertana, että olin käynyt katsomassa sen kesällä elokuvateatterissa syntymäpäivänäni) ja silmämeikkipakkauksen, jossa lukee takana "sample, not for individual sale). Mielestäni harmistukseni oli aiheellista, sillä koin, että itse olin käyttänyt aikaa ja vähiä varojani ja miettinyt kunnolla, mikä voisi olla kullekin mieluisa ja hyvä lahja, kun taas tämä kolmikko ei ollut viitsinyt panostaa vastaavasti minuun. (Isäni oli samaa kastia ja osti joka ikinen joulu markettihajuveden, mummoyöpaidan ja jonkin hopeakorun.)
Pitääkö kaikista lahjoista olla kiitollinen? Vaadinko vain liikaa nykyiseltä kaupalliselta joululta?
PS: Ensi vuonna vietän joulua itsekseni aivan sama, vaikka äiti joutuisi myös viettämään sen yksin.
Ilmaisin harmistukseni, koska itse jälleen tänäkin vuonna panostin aikaani, rahaani ja ajatuksiani joululahjoihin itse saaden hälläväliä oloisia lahjoja. Äitini ei ollut ostanut mitään ja kun tulin kotiin hän sanoi, että lähdetään ostamaan minulle lahjoja. Hänellä ei ollut mitään kauppaa edes mietittynä. En haluaisi vaihtaa muiden aikuisten kanssa lahjoja, mutta isoveljeni on lapsellinen ja haluaa aina vaihtaa (ja on hänellä myös lapsia ja olen ilmaissut asian suoraan). Hän vain ei viitsi itse panostaa yhtään lahjojen hankintaan ja olen jo monena vuotena neuvonut häntä, että mitä hän voisi ostaa äidillemme tai minulle lahjaksi/tai ostanut ne jopa hänen puolestaan (hänen pyynnöstään totta kai). Tämä vuosi ei ollut poikkeus ja valitsin itse lahjani tunti ennen kuin lähdin junalle. Hänen vaimonsa oli huikeasti ostanut minulle DVD:n (josta keskustelimme yhtenä kertana, että olin käynyt katsomassa sen kesällä elokuvateatterissa syntymäpäivänäni) ja silmämeikkipakkauksen, jossa lukee takana "sample, not for individual sale). Mielestäni harmistukseni oli aiheellista, sillä koin, että itse olin käyttänyt aikaa ja vähiä varojani ja miettinyt kunnolla, mikä voisi olla kullekin mieluisa ja hyvä lahja, kun taas tämä kolmikko ei ollut viitsinyt panostaa vastaavasti minuun. (Isäni oli samaa kastia ja osti joka ikinen joulu markettihajuveden, mummoyöpaidan ja jonkin hopeakorun.)
Pitääkö kaikista lahjoista olla kiitollinen? Vaadinko vain liikaa nykyiseltä kaupalliselta joululta?
PS: Ensi vuonna vietän joulua itsekseni aivan sama, vaikka äiti joutuisi myös viettämään sen yksin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lahjat vaikuttavat tapauksessanne vålittåjåaineelta. Te riitelette lahjoista, vaikka asiallisesti ottaen teidän tulisi ensin hoitaa kuntoon ihmissuhteissanne olevat ilmeiset ongelmat. Ilmiselvä vaje vuoropuhelussa ja keskinäisessä kunnioituksessa olisi korjattava ennen kuin annetaan yhtään lahjaa.
Kiitos, mutta kysymykseni oli, että pitääkö kaikista lahjoista olla kiitollinen ja voiko nykyään kaupallisen joulun aikan odottaa, että lahjoissa olisi ajatus mukana.
Minun mielestäni kaikista lahjoista ei tarvitse olla kiitollinen. Turha tavara vie tilaa tarpeellisilta. Lahjan antaja myös menettää rahaa ns. hukkaan, kun sitä turhaa tavaraa ei käytetä.
Ongelmanne eivät ole joululahjat, vaan puutteelliset lahjat ihmissuhteiden hoitamisessa. Eivät ystävät loukkaannu toistensa joululahjoista.
Kiitos näistä keittiöpsykologian neuvoista. Jos nyt välttämättä haluatte antaa neuvoja, niin kertokaa toki tarkemmin, että mikä näissä ihmissuhteissa mättää. Onko vika minussa, kun en osaa olla kiitollinen lahjasta, jossa lukee takana "ei myyntiin" ja itse olen käynyt vain kolmessa kaupassa etsimässä tiettyä lahjaa, jonka tiesin, että he semmoista toivoivat, koska sanoivat kesällä, etteivät olleet sellaista löytäneet (Magisson tiskipyyhepidike 49,90 €=10 % bruttopalkastani=
Ei ole koska olemme lopettaneet aikoja sitten lahjat.
Siis pääsee monesta murheesta, stressistä puolin ja toisin eikä kukaan valita joulun jälkeen.
Meillä ei käyty muuta kuin ruokaostoksilla. Meillä kaikki tarpeellinen hankitaan silloin kun tarvitaan eikä jouluna mitään pakkokrääsää vain sen takia kun on joulu.
Mitä noita lahjoja pitää ostaa jos on noin vaikeaa. Sopikaa yksinertaisesti että ei lahjoja.