Kun en ole koskaan tuntenut olevani jonkinlainenkaan ´jouluihminen ´, kaiken ilon ja riemun keskellä olen surumielinen ihminen. Kaiken " kauniin ja hyvän ja iloisuuden" keskellä tunnen olevani muukalainen.
Koko elämäni. Toki perheellisenä ihmisenä olen täyttänyt jouluun kuuluvat ohjeistukset....on äiti laittanut kystä kyllin.
En tietenkään enää sillä tavalla ylitsepursuavasti kuin perheen ollessa kokonaisuudessaan kotona. Nyt viimeisen viidentoista vuoden aikana olen karannut muutaman kerran joulusta, mutta silti olen ollut melancoly blue.
Ei minulle joulu ole se ehkä joillekin vuoden kohokohta, jolloin perheet ovat yhtä. Minun perheeni on yhtä ihan arkipäivässä vaikeuksineen ja iloineen, ei meidän tarvitsisi viettää joulua tällä tavalla kuin sitä vietetään.
Ajatella, miten upeaa olisi perheineen kadota jouluksi jonnekin mahdollisimman kauaksi erämaahan korpimökille, jossa öljytuikku olisi valonlähteenä ja savusauna odottaisi yhteiskylpemistä. Kauas pois maailman melskeestä, monesta turhuudesta ja mitäänsanomattomuudesta.
Outo juttu muuten tänä aamuyönä. Heräsin puol neljän aikoihin, aukaisin tietysti parvekkeenoven päästääkseni yötä taas sisälle. Kuulin kahden eri lintulajin äänet ihan pimeässä, varmistin kyllä, ei ollut hallusinaatiota. Mikähän hätä niillä olikaan, tähän aikaan talvesta.
Koko elämäni. Toki perheellisenä ihmisenä olen täyttänyt jouluun kuuluvat ohjeistukset....on äiti laittanut kystä kyllin.
En tietenkään enää sillä tavalla ylitsepursuavasti kuin perheen ollessa kokonaisuudessaan kotona. Nyt viimeisen viidentoista vuoden aikana olen karannut muutaman kerran joulusta, mutta silti olen ollut melancoly blue.
Ei minulle joulu ole se ehkä joillekin vuoden kohokohta, jolloin perheet ovat yhtä. Minun perheeni on yhtä ihan arkipäivässä vaikeuksineen ja iloineen, ei meidän tarvitsisi viettää joulua tällä tavalla kuin sitä vietetään.
Ajatella, miten upeaa olisi perheineen kadota jouluksi jonnekin mahdollisimman kauaksi erämaahan korpimökille, jossa öljytuikku olisi valonlähteenä ja savusauna odottaisi yhteiskylpemistä. Kauas pois maailman melskeestä, monesta turhuudesta ja mitäänsanomattomuudesta.
Outo juttu muuten tänä aamuyönä. Heräsin puol neljän aikoihin, aukaisin tietysti parvekkeenoven päästääkseni yötä taas sisälle. Kuulin kahden eri lintulajin äänet ihan pimeässä, varmistin kyllä, ei ollut hallusinaatiota. Mikähän hätä niillä olikaan, tähän aikaan talvesta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuskinpa perhenjäsenet , jotka eivät viihdy toistensa seurassa vuoden muina päivinä, pystyvät joulunakaan aidosti olemaan lämpimästi yhdessä. Juuri joulun aikaan turvakodit ovat täynnä. Lomiin ja jouluun satsataan odotuksia, mutta kaikki kärjistyykin ja paha olo purkautuu , kun ulkomaailma tavallaan sulkeutuu. Nuorisoltakin odotetaan, että he sulkevat kännykkänsä ja iPadinsa edes ruokailun ja jouluevankeliumin ajaksi. Mahtaisiko pakkoeristäytyminen ulkomaailmasta korvessa kinosten keskellä mökissä vailla mukavuuksia ja yhteydenpitovälineitä yhdistää perheitä. Hakattaisiin tuuralla avanto ja katseltaisiin ikkunasta tähtitaivasta, jospa se joulutähtikin yhdessä silmäillen löytyisi kirkkaampana muita.
Rastaat ovat olleet nyt meidän joululintujamme. Ainahan osa mustarastaista on jäänyt talvehtimaan, niille on tarkoituksella jätetty omenia puihin ja marja-aroniat poimimatta. Ruokintapaikan maapähkinät niille maistuvat, ja kekseliäitä ovat lämmittelypaikkojen löytämisessä, auton alle pujahtavat, kun moottori on ajon jälkeen lämmin, vintilläkin niitä rapistelee. Viime päivinä on lehahdellut pihlajissa melko isoja vaaleankirjavia rastaita suurina äänekkkäinä parvina, jotka kulorastaiksi bongasimme.
Minulla on tapana tehdä jouluksi linnuille kookosrasvasta, siemenistä ja pähkinöistä pienten muottien avulla oksiin ripustettavia syötäviä koristeita.
Taidan olla jouluihmisasteikolla noin 75 %:nen. Jouluverhoja en vaihda, mutta mielelläni laitan kystä kyllä isolle joukolle, sekä nautin kaikesta tunnelmallisesta ja sen luomisesta.. En kärsi kaupallisuudesta, koska osaan säätää sen kulloisiinkiin oloihin sopivaksi. "No onkos tullut kesä , nyt talven keskelle ja laitetaankos pesä myös pikkulinnuille ...se sopii. Mutta laulun loppu "Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen" on kauhukuva.
Tytöt Hyvää Lauantaita ja hyvää vuodenloppua sekä alkavaa UUTTA VUOTTA. !
Pitkästä aikaa kirjoittelen teille ja myös toivoisin tulevan Facebuukin puolelle.
Meillä on siellä Mummi sivut /Seniori ikäisten-ryhmä2 / siellä on mukava kirjoitella.
Kukaan ei ole naljaillu eikä kinasteltu,leppoisaa keskustelua ja kuvien laittoa.
Kaikki omalla nimellä ja naamakuvalla.Tervetuloa mukaan.
https://w ww.facebook.com/Zhwralmyt/photos/a.222230854559381.49991.222224431226690/620504984731964/?type=1 katselkaa kaunista -Hyvää Uutta Vuotta,.
Naurahtaen voi yhtyä Ramoonan kauhutuntemukseen:D Mikään juhlapyhä ei ole vaatinut perheenäidiltä niin sisukasta työntekoa, kuin oman työnsä ohella valmistaa perinteinen joulu!
Tuttua ja rakastakin, eritoten lasten vielä ollessa kotona, puhumattakaan omassa lapsuudenkodissamme, jolloin tuo kaikki tuli kuin itsestään selvänä.
Leskeyteni myötä olen hellittänyt paljon jouluperinteistä,...ja nauttinut vapauduttuani niistä työläistä ja raskaista jouluruuistakin:D
Juuri eilen aamulla kuuntelin ortodoksista jumalapalvelua tv:n ollessa auki.
Katselin sitä traditiosidonnaisuuden muovaamaa kumartelua kuvahahmojen keskellä, ja ulkoisten eleiden kautta tapahtuvaa rituaalia,... analysoiden mielessäni, miksi niin paljon eleitä?
En surullisenakaan, en hartauden vallassa, vaan todeten ja analysoiden.
Mieheni kanssa toki keskustellessa, ymmärsin tuon tavan tulleen kirkkoslaavia papiston käyttäessä, silloin piti kansalle kuvien muodossa esittää tapahtumat.
Lähes viittomakieleltä se minulle, niitä tapoja tuntemattomalle näyttää.
Mutta, näin ollaan taas mukavan arkisessa lauantaiaamussa, hyvillä mielin ja kevyesti.
Ei nyt ollut mahdollisuutta kaivaa vanhoja luentoja esille eri luonnetyypeistä. Hyvin nykyiset psykologit osaavina taitavina ihmisluonteen tutkijoina, avaavat luonteen omainaisuudet kaikille ymmärrettävällä tavalla, ainakin allekirjoittaneelle:
http://www.lily.fi/blogit/vilmap/oletko-sangviinikko-melankolikko-koleerikko-vai-flekmaatikko
Löydätkö omat ominaisuutesi näistä tyypeistä? Itseni löydän parhaiten sangviinikon piieteistä.
Suurin osa ihmisistä voi olla sekatyyppejä, kooste monesta. Itse olen selvästi sekatyyppi paitsi flegmaatikon piirteistä en löydä itseäni lainkaan.
Leikkimielellähän näitä ´ testejä ´ tehdään.
En ole lainkaan samaa mieltä että näitä psykologisia testejä leikkimielellä tehtäisi. Soveltuvuus arviointeja tehdään juuri psykologisten testien avulla, esim vastuullisiin virkoihin etsittäessä tietyn tyyppistä henkilöä.
Psykologin soveltuvuustestin arvioinnissa huomioidaan kehitystaso-, kypsyys-, työkykyarviointi, sekä psyykinen kestävyys = paineen sieto kyky (esim, sotilaat):
Näistä löytyy lisätietoa netistä. Testit ovat oleellinen osa virkaa täytettäessä.
--------------------------------------------------
Kuten tiedämme, eduskuntaan - hallitukseen pyrkivillä ei ole minkäänlaisia testejä, koulutustaustallakaan ei ole niin väliä, paksu kukkaro ja verbaalinen lahjakkuus ovat avainasioita.
No eihän tämä ollutkaan mikään työhönsoveltuvuustesti, tään perusteella soveltuisin mihin tahansa työhön. Tämän testin sanoin olevan leikkimielellä otettavan.
Luulen jostakin lukeneeni, että melankoliaa hoidettiin suonta iskemällä. Ehkä kuppaamisellakin.
Tästä jälkimmäisestä kokemuskin. Aamupäivällä kävin kupparilla. Iltalöysiin piti tietysti mennä.
Sattui sellainen hikinen homma siksi päiväksi. Ne kupparin sarven paikat alkoivat tihkumaan verta.
Illalla suihkussa ulkolaitasuomalainen ihmettelemään; oleko sinä ollut linkuveitsihippasilla jonkun kaa.