Päivän tyhmä kysymys

Vaikka et vielä pikkukoiraa hankkisikaan, niin tuosta sakemannista voi olla siulle lenkki seuraa vielä hyvässä lykyssä 5-6 vuotta.

Ota Australianterrieri, juoksee vielä mieluummin sun kanssa metsässä ku westie =)
Älkää ottako nokkiinne tää on vaan mun mielipide!

Westiet ovat todella suloisia, ystävällisiä ja mukavia terrierejä. Rauhallisin kaikista terrieriroduista.
Tietty eri yksilöiden välisiä eroja löytyy, kuten kaikissa otuksissa, mutta jos haluaa rauhallisen pennun, kannattaa valita pentueen rauhallisin. Aika simppeliä. :) Pentueessa kun on aina se kaikkein villein häirikkö ja sitten se rauhallisin mammanmussukka.

Westiet ovat ihan lapsiystävällisiä, useimmat. Poikkeuksiahan löytyy jokaisesta rodusta... Mutta pikkulapsen retuuttamista eivät kestä.
Ja koira tulee todennäköisesti erittäin mustasukkaiseksi, jos lapsi syntyy sen omaan perheeseen sen omille ihmisille. Koira kokee lapsen kilpailijana. Varsinkin, jos koira on ollut perheessä vasta vähän aikaa ja on itsekin vielä lapsen kengissä.
Suositteln, että harkitsette koiran hankkimista vasta lapsen syntymisen jälkeen. Silloin olet jo saattanut muuttaa mielipidettäsi uuden koiran hankkimisesta.

Westiet ovat yleensä keliaakikkoja. Eikä niiden masut kestä samalla lailla kaikkea, kuin esim. meidän vanhan spanielin rautamasu.

Trimmaus on tyyristä, ja turkki kasvaa hiton nopeasti. Mutta on trimmauskursseja, joilla voit käydä opettelemassa tuon jalon taidon.

Metsästysviettiä löytyy. Kanien ja lintujen perässä on kiva juoksennella. ;) Siihen auttaa koulutus. Westiet kun ovat aika fiksuja ja oppivaisia.

Westie on hyvä rotu. Mut kannattaa harkita vielä, jos olet lasta suunnittelemassa...

Westiehän on terrieri, joka siis jo kertoo jo otuksen luonteesta jotain. Elikkä saattaa olla aika ärhäkkää seuraa, riippuu koulutuksesta ja koulutuksesta ja siitä kuinka tosissaan sen ottaa.
Pakko sanoa oma mielipiteeni tähän rotuun kuitenkin, (ei kannata kenenkään suuttua) mutta westit ovat nykyään niin sairas rotu että en ikinä itse moista ottaisi. Niillä on niin paljon allergioita iho-ongemlmia että kannattaa varautua eläinlääkärikuluihin ja ehdottomasti ottaa vakuutus! (joskin vakuutuksissakin tulee jossain vaiheessa katto vastaan jonka jälkeen eivät enää korvaa...) Joten kannattaa tutkia tosi tarkkaan minkälaisesta suvusta koiran ottaa, ja kasvattajiahan löytyy joka puusta. U know? Mutta itse olen nähnyt töiden takia niin paljon ko rotua näiden ongelmien kanssa että en moista ottaisi, vaikka eihän ne tietenkään kaikki ole sairaita.

Ainut mikä tulee mieleeni haitta on tietysti toi koko ero,westie on TODELLA pieni kun se tulee 7vko kotiin ja jos mielit samaa sukupuolta olevia, saat varautua että joudut vahtimaan koiria. Sakemanni kun voi murtaa pienen luut yhdellä tassun huitaisulla,en antaisi oman 8kk vanhan westie pentuni leikkiä vapaasti sakemannin kanssa!Sitten vielä se että kaikki westiet eivät ole kovia lenkkeilemään joten jos satut saamaan sen "laiskan" kaverin niin eipä se taida pysyä sakemannisi ja sinun perässä. (meillä 1X laiska westie ja 1x tehopaketti)

Heissan!
Meillä oli aikanaan dobberipoika ja sillä oli ikää kertynyt 3 vuotta, kun esikoinen syntyi. Mustasukkasuus ongelmia ei tullut, mutta teimme "töitäkin" välttääksemme ne.

Kun vauva oli syntynyt, mieheni toi sairaalasta harson kotiin koiraa varten, siinä oli vauvan pissaa, kakkaa, maitoa yms, oli siis ollut vauvan ympärillä. Koiruus sai näin tutustua uuden tulokkaan hajuun.

Kun tuli aika kotiutua sairaalasta, minä tulin ensimmäisenä ovesta, olinhan ollut pitkään poissa. Koira sai rauhassa ottaa minut vastaan ja sai kaiken huomioni siinä eteisessä. Sitten vasta tuli mieheni vauvan kanssa. Koira sai heti mennä nuuskimaan vauvaa ja tutustumaan. Sen jälkeen koira sai olla kaikessa vauvan kanssa tapahtuvassa toiminnassa mukana, syötöt (koiran kuono vatsallani), vaipan vaihdot ja tietty ulkona vaunuissa nukutukset. Oli hyvin ylpeä, kun sai tehtäväkseen kuskata vauvan vaipat keittiön roskikseen... joskus ne vaipan sisällöt kyllä tuli mussuteltua salaa matkalla...

Koiraa ei koskaan työnnetty pois tai hyljeksitty vauvan takia. Lopun ikäänsä koiruus rakasti ja huolehti lapsistamme hyvin, eikä osoittanut mustasukkasuutta. Sille oli selvä asia, että se kuului "laumaamme" siitä huolilatta, että lapset syntyivät sen "yläpuolelle".

Kaverilleni kävi huonommin, kun lapsensa isoäidillä oli tapana työntää "yököttävä koira" pois vauvan luota, koiransa ei edelleenkään voi sietää vauvoja, perheen lapselle murisi siihen asti, kun lapsi oli n. 3 vuotta.
En siis tahdo neuvoa, kerroin vain omat kokemukseni.

Onnea teille koiran etsintään ja perheen kasvattamiseen :)