Minä sieluni sinulle aukaisen,
näytän avuttomuuden ja tyhjyyden,
ja tunteideni onttouden.
On elämäni kaipausta tulvillaan,
elämästä pakoa ja hätää.
Toivon sen ajan saapuvan,
jolloin nousee elämäni suosta,
johon painui se toimesta kohtalon.
Se pilkkasi, nauroi ja julmasti vei
niin terveyden kuin puolison,
sekä luottamukseni ihmisiin.
Tuo kaikki melkein vei,
tulevaisuuden ja toivon multa.
Nyt toivoni rakkauteen asetan,
rakkauteen elämää kohtaan.
Täytyy itse itseään rakastaa,
omasta seurasta kyetä nauttimaan.
Sillä joka itseään rakastaa,
se rakkauden myös toiselta saa
näytän avuttomuuden ja tyhjyyden,
ja tunteideni onttouden.
On elämäni kaipausta tulvillaan,
elämästä pakoa ja hätää.
Toivon sen ajan saapuvan,
jolloin nousee elämäni suosta,
johon painui se toimesta kohtalon.
Se pilkkasi, nauroi ja julmasti vei
niin terveyden kuin puolison,
sekä luottamukseni ihmisiin.
Tuo kaikki melkein vei,
tulevaisuuden ja toivon multa.
Nyt toivoni rakkauteen asetan,
rakkauteen elämää kohtaan.
Täytyy itse itseään rakastaa,
omasta seurasta kyetä nauttimaan.
Sillä joka itseään rakastaa,
se rakkauden myös toiselta saa
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oletkin juuri tuollainen kuvaamasi tyhjäpää.