Kiinostuin asiasta tuossa pari viestiä aiemmin olevasta kysymyksestä.
Siksipä asettelen tähän muutaman kysymyksen pohdintanani.
Valitsevatko tämän päivän vanhemmat lapselleen nimen samoin perustein kuin keittiöön pöydän ?
Ei miellytä, kaunis, rimmaa, alettava A:lla, soinnuttava Eemeliin, pariksi Sarille !
Kuinka moni todella ajattelee (ainakin kristityn) nimen [lyhennnetyn nimenkin] alkuperäistä merkitystä ? Silloin nimen oltava johdettu jostain pyhän ihmisen nimestä.
Onko nimien lukumäärä suhteessa kummien lukumäärään ? Lapsella oltava monta nimeä, jos joskus haluaa vaihtaa nimeä vanhempien mokan = väärän valinnan vuoksi. Kummejakin on monta, jotta saisi paljon kummilahjoja eikä siksi, miksi kummit ovat.
Monikohan todella ajattelee sen lapsen aikuisajan mietteitä omasta nimestään ? Miira Matias ikä 75 v., Kaino Kukka Meirami 69 v.
Alun alkaen ihmisillä oli vain etunimi, jonka piti kuvata tätä ihmistä: Crassus = lihava, Ulf = susi. Mitä kuvaavat nykynimet ? Vanhempien unelmia, keinotekoista kauneutta, tekokukkia, teennäisyyttä, kadonneita sukulaissuhteita, erikoisuuden tavoittelua.
Mitä oma suku merkitsee nimen annossa ? Onko isän, isoisän nimi hyvä käytettäväksi uudelleen ja näin suvussa edelleen kulkevaksi ?
Tässä jotain pintaan pulpahtaneita ajatuksia.
Jatka sinä tästä, mihin minä jäin.
Siksipä asettelen tähän muutaman kysymyksen pohdintanani.
Valitsevatko tämän päivän vanhemmat lapselleen nimen samoin perustein kuin keittiöön pöydän ?
Ei miellytä, kaunis, rimmaa, alettava A:lla, soinnuttava Eemeliin, pariksi Sarille !
Kuinka moni todella ajattelee (ainakin kristityn) nimen [lyhennnetyn nimenkin] alkuperäistä merkitystä ? Silloin nimen oltava johdettu jostain pyhän ihmisen nimestä.
Onko nimien lukumäärä suhteessa kummien lukumäärään ? Lapsella oltava monta nimeä, jos joskus haluaa vaihtaa nimeä vanhempien mokan = väärän valinnan vuoksi. Kummejakin on monta, jotta saisi paljon kummilahjoja eikä siksi, miksi kummit ovat.
Monikohan todella ajattelee sen lapsen aikuisajan mietteitä omasta nimestään ? Miira Matias ikä 75 v., Kaino Kukka Meirami 69 v.
Alun alkaen ihmisillä oli vain etunimi, jonka piti kuvata tätä ihmistä: Crassus = lihava, Ulf = susi. Mitä kuvaavat nykynimet ? Vanhempien unelmia, keinotekoista kauneutta, tekokukkia, teennäisyyttä, kadonneita sukulaissuhteita, erikoisuuden tavoittelua.
Mitä oma suku merkitsee nimen annossa ? Onko isän, isoisän nimi hyvä käytettäväksi uudelleen ja näin suvussa edelleen kulkevaksi ?
Tässä jotain pintaan pulpahtaneita ajatuksia.
Jatka sinä tästä, mihin minä jäin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Taitaa tämän päivän ihmisillä olla vanhemmuus hukassa. Se ilmenee monin tavoin epävarmuutena ja hakemisena. Nimeä ei osata valita, muiden pitää "maistella" nimen sopivuutta, nimiä etsitään netistä - jos nyt puhutaan vain nimiasiaa. Monella muulla elämän aloilla asia on vielä konkreettisempi ja karmaisevampi. Netistä on tullut kaveri -tosin anonyymi kasvoton ja tunteeton.
Elsa Maria Karoliina Kettunen
Ei minusta nimenvalinnalla ja hyvällä vanhemmuudella ole mitään suoraa yhteyttä toisiinsa. Vai tarkoitatko että hyvät vanhemmat automaattisesti tietävät mikä on "oikea" nimi tulevalle lapselle, ja ovat vielä sekä isä että äiti samaa mieltä asiasta?? Jos tällä vanhemmuutta mitataan niin heppoiset on perusteet. Nimenantoperinne Suomessa on vain enemmän sellainen että nimi tahdotaan pitää ristiäisiin saakka yllätyksenä suvulle ja siksi mielipiteitä ei aina haluta kysellä lähipiiriltä, myöskään siksi että joku voi sitten loukkaantua jos hänen ehdotustaan ei lopullisessa valinnassa huomioida. Jos joku haluaa netissä keskustella asiasta muiden nimiä miettivien kanssa, ja saada ehkä tosi kivoja uusia ideoita, ei sillä ole mitään epäkypsyyden ja vaillinaisen elämän kanssa tekemistä niinkuin edellämainittu kirjoittaja antoi ymmärtää. Sitäpaitsi, netissähän näyt itsekin sunnuntaipäivääsi viettävän vaikka sen samalla tuomitsetkin :)
En rinnasta asiaa noin. Hyvään vanhemmuuteen kuuluu oikea nimenvalintaprosessi - ei siihen kuulu "oikean nimen heti-tietäminen". Perinteestä olet oikeassa, purnaan kyllä sitäkin vastaan. Loukkaantumisista ja muista siihen liittyvistä heitän veitsen isovanhempien ja muiden sukulaisten ja ystävien suuntaan, jos noin tekevät.
Netissä olostakin olet oikeassa, siispä lähden ulos kävelylle.
Olisipa mielenkiintoista tietää mikä on tämä OIKEA nimenvalintaprosessi??? Onko siis olemassa joku kaava minkä mukaan nimi pitää valita?? Ajankohta?? ennen vai jälkeen vauvan syntymän?? Keneltä saa kysyä mielipiteitä, keneltä ei (nettihän oli siis julistettu pannaan ja siellä haahuilevat "hukassa oleviksi" vanhemmiksi). Kerro toki jos siis tiedät mikä on oikea nimenvalintaprosessi! Itselläni on kolmas lapsi tulossa, nimi-ideat vähissä ja kaikki apu tarpeen! Koska emme yksinkertaisesti ole miehen kanssa löytäneet sopivaa nimeä josta molemmat pitäisimme.
Tämän päivän Suomessa menestyisi nimikauppa, joka möisi perinteitä tuntemattomille, sosiaalisista suhteista irtaantuneille, epävarmoille, kertakäyttövanhemmille lasten nimiä yksinoikeudella.
Tässä yksi tarjolle: Heloisa
tuo Heloisa.
Melinda Elishabeth Rebecka Karilin Kärkkäinen
"Monikohan todella ajattelee sen lapsen aikuisajan mietteitä omasta nimestään ? Miira Matias ikä 75 v., Kaino Kukka Meirami 69 v."
Miksi nuo nimet olisivat kummallisia niiden mielestä, jotka 70 vuoden kuluttua ovat vanhoja? Ne ihmiset ovat kasvaneet tuollaisten nimien kanssa. Ja nimet vanhenevat siinä kuin kantajansakin.
Se, että ne sinusta, tarkkailija, nyt tuntuvat lasten nimiltä, ei tarkoita sitä, että ne nykyisten lasten mielestä tuntuvat enää aikuisina lasten nimiltä.