Vaimo ja yksi lapsi jäi eloon, koska eivät olleet tapahtuman sattuessa kotona(?)
Tapahtuman jälkeen tämä eloon jäänyt vaimo löysi lohduttajan naapurista, ja on nyt kihloissa.
Eli pian sitä parhaassa tapauksessa pääsee yli.
Toivottavasti näitä perhesurmia voitaisiin ennaltaehkäistä.
Saattaa usein olla toinen mies tai nainen syynä näihin ikäviin tapahtumiin, mutta ennalta tulisi tehdä selväksi, että ei se maailma pettämiseen tai jättämiseen kaadu.
Ja elämässä pettymyksen mentyä ohi, on parempaa onnea luvassa, niinkuin usein tapahtuukin jo lähitulevaisuudessa.
Ei siis kannata surra, jos toinen jättää, niin toinen ottaa. Ja se joka jättää, siitä ei ollut paljon iloa pitkässä juoksussa, mutta tämä toinen suhde yleensä paranee kuin Valio Viili vanhetessaan.
Tapahtuman jälkeen tämä eloon jäänyt vaimo löysi lohduttajan naapurista, ja on nyt kihloissa.
Eli pian sitä parhaassa tapauksessa pääsee yli.
Toivottavasti näitä perhesurmia voitaisiin ennaltaehkäistä.
Saattaa usein olla toinen mies tai nainen syynä näihin ikäviin tapahtumiin, mutta ennalta tulisi tehdä selväksi, että ei se maailma pettämiseen tai jättämiseen kaadu.
Ja elämässä pettymyksen mentyä ohi, on parempaa onnea luvassa, niinkuin usein tapahtuukin jo lähitulevaisuudessa.
Ei siis kannata surra, jos toinen jättää, niin toinen ottaa. Ja se joka jättää, siitä ei ollut paljon iloa pitkässä juoksussa, mutta tämä toinen suhde yleensä paranee kuin Valio Viili vanhetessaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Oletpa sinä pahantahtoinen ja juoruilunhaluinen ihminen.
Kadehdit sattuman oikusta eloon jäänyttä ihmistä. Varsinainen satakuntalainen hirviö olet, juoruämmä tai äijä.
Kyllä tuon ymmärtää mistä perhesurmasta kirjoitat. En tiedä valehteletko koko kihlauksesta, mutta valtavan hyvähän tuo uutinen olisi. Että on kyennyt elämäänsä jatkamaan. Varmaan kova kohtalalonsa saanut sitten jonkun lähistöltä keskittymään leskeksi jääneeseen. Et sentään väitä jo ennen surmia seurustelleen.
Olet väärässä !
Tovoisin että säästyttäisiin jatkossa näiltä perhesurmilta.
SANOMANI TARKOITUS: Kun hyvinä aikoina tallennettaisiin päähämme sen, että mitä ikävää jatkossa sitten tapahtuukin, niin kaikesta voidaan päästä yli. Se kun olisi tallennettuna tuolla meidän nupissamme, niin voisimme säästää ihmishenkiä.
Oli kyse pettämisistä, talousongelmista, surusta ja muista vaikeista menetyksistä, niin vaikka surun hetkellä ei uskoisi, niin aika parantaa haavat ja elämällä voi olla vielä hyvinkin paljon onnea annettavanaan.
Ei tuomita, yritetään auttaa ja tukea. Ketään tuomitsematta.
Niin missäköhän perhesurmissa nyt sitten on USEIN ollut joku kolmas henkilö eli uuden ottaminen ja vanhan jättäminen takana. Tuulesta temmattu olettamus! Joissakin tapauksissa on kerrottu olleen mahdollisia eroaikomuksia.
Mikäli moinen johtaa omien lasten surmaamiseen, niin olettaisi mielen kokonaan ja äkillisesti romahtaneen, ennakoimattoman "yllykkeen" ja naksahduksen päässä tapahtuneen, ei pelkän mielipahan myllertäneen. Ei sitä ennaltaehkäistä mieltäkehittämällä positiivisilla ajatuksilla.
Hurskaita toiveita ennaltaehkäisystä. Ja ylipääsemisestä. Voiko joku todella kuvitella, että pelkästään elämän jatkuminen todistaa asian ylipääsemisestä.
Yrittää luultavasti selvitä päivästä kerrallaan.
Ei tuomita, yritetään auttaa ja tukea, väität hurskastelevaa linjaasi jatkaen. Sinä tässä juoruilet ja väität ajan parantavan haavat. Tuot esille kliseitä toisensa perään, miten tähän liittyy tuokin "Jos toinen jättää niin toinen ottaa, aika parantaa, aina löytyy lohduttaja"
Joo, toivotaan ihmiskunnan ja ihmisten psyykeenrakenteen muuttuvan simsalabim! Hermoromahdusten ja äkillisten, päähänpistomaisten itsemurhien, perhesurmien ja äkkipikaistuksissa tehtyjen tappojen loppuvan ihan koko maailmasta. Tai toivotaan ainakin, ettemme me tavalliset ja normaalit ihmiset sellaisiin sortuisi ja jos sorrumme, niin löytäisimme jonkun kolmannen rattaan ja syrjähypyn, jolla saisimme kaiken pahan pois-selitetyksi.
Ehkei meidän kannata jatkaa.
Pidä omat käsityksesi. En sorru puolustamaan.
Hyvää Uutta Vuotta Sinulle, Läheisillesi ja Kaikille Palstalla
Totta, että usein ikävien tapahtumien syyt on taloudelliset, ihmissuhdeongelmat, mustasukkaisuus oli se aiheeton tai aiheellinen, avioeroaikeet, avioero, lastenhuoltamisesta aiheutuneet vaikeudet.
Kaikkeen on apua saatavissa ja valoa löydettävissä tunnelin päästä.
Masennukseen pitää hakea apua, jos rupeaa hautomaan ikäviä asioita.
En tunne mainittua tapausta, mutta yleisellä tasolla edellämainitut syyt liittyvät usein tapahtumiin.
Ja kuten jo edellä nimimerkki Ymmärrystä kirjoitti niin vaikeudet voi selättää.
Kirjoituksellani en arvostele, tai tuomitse itse tekijää kuin tapahtumiin johtavia syitäkään, en myöskään ketään läheisiä tai osallisia.
Kun tuo ei vaan ole totta, tuo höpöttämänne ja itsestäänselvyytenä pitämänne mystinen edeltävä ikävä tapahtuma. Ei sellaista tarvitse olla. Tai mikä tahansa voidaan sellaiseksi luokitella, jos sille tielle lähdetään. Surmatyön laukaisi varmaan lasten riitely, kahvimaidon loppuminen, traktorin hajoaminen.
Pyritte vaan syyllistämään leskeksi jäänyttä ilmeisesti tässä tapauksessa. Että on jollakin tavalla ollut tietoinen tai aiheuttanut mielipahaa, että olisi voinut huomata. Että olisi nyt hyvä ihminen älynnyt apua hakea kun sitä on kuulkaa ihan varmaan ollut saatavissa, vaikkei olisi edes ongelmia ollutkaan, tai siis taitamattomuuttaa niitä huomannut.
USEIN nuo mustasukkaisuus, talous- tai mielenterveysongelmat sun muut höpinät ovat juoruämmien jälkeenpäin kehittämiä väitteitä ja valheita, kun on pakko itselle selittää ja keksiä jokin motiivi, jokin selittävä syy. Ei minun tiedossani ole esimerkiksi yhdenkään perhesurmaajan antaneen moista selitystä teolleen. Tutkijoitten olettamuksia, ja juoruämmien.
Moni ihminen on noita vastoinkäymisiä kokenut, ne kuuluvat elämään. Se, että joku surmaa ihastuttavat lapsensa, on pään sisäinen naksahdus, jolla ei ole mitään tekemistä vääränlaisen ajattelumallin toteuttamisen tai yhteiskunnan liian vähäisten ponnistelujen tai lähimmäisten välinpitämättömyyden kanssa.
Eikä noissa tilanteissa mitään apua voida antaa, kun ei tekijä mitä todennäköisemmin koe apua vaativassa tilanteessa olevansa.
Sittenpähän tappaa. Niin se luonnossakin on, että kun ei ole hyvä elää syystä tai toisesta, emo saattaa tappaa jälkikasvun. Mitä sitä kauhistelemaan. Ihmisiä on niin paljon, ettei nuo liiemmin hetkauta. Kummallista, ettei ihmisiä saisi mielestänne kuolla.
Kyllä monissa lapsien tappoihin ja perhesurmiin, sekä itsemurhiin on lehtien artikkeleissa motiiviksi kerrottu eroaikeet, tai taloudelliset huolet.
Ei näistä nyt leskiä voi syyttää
Ne lehdissä MUKATIETONA julkaistut varmat motiivit ovat mielipiteitä motiiveista. Jokainen itsemurhan kautta omaisensa menettänyt on varmaan miettinyt näitä motiivi eli surman syy -ajatuksia ja tuskin on kukaan koskaan niin syvälle toisen ihmisen pään sisään päässyt, että voisi 100% väittää tietävänsä mikä sen teon lopulta laukaisi. Jopa itsariviesteissä ihmiset saattavat muunnella totuutta, jotta omaiset eivät itseään syyttelisi.
Mistään eivät kyllä ole TIETOA saaneet noitten normaalien murheitten olleen motiiveja. Ei ole tekijät moista kertoneet tai kirjoittaneet ennen tekoa. Lehtien artikkeleissa kirjoitetaan sitä, mitä toimittajat ovat uteliailta juoruämmilta ja -äijiltä kuulleet. Ei ne toimittajat surmaajilta itseltään ole mitään tietoja saaneet.
Leskiltä ja muilta omaisilta kysellään innolla, että oliko teidän elämässänne juuri ennen surmaa jotakin erikoisempaa ja jos, yllätys-yllätys, normaalissa perhe-elämässä ja parisuhteessa oli ollut rahahuolia, jomman kumman työpaikalla paineita, Mistään syrjähypyistä ja mustasukkaisuusdraamoista ei taida olla ihmeemmin näyttöä, vaikka ketjun aloittaja niin USEIN olevan.
Minusta on itsensä pettämistä väittää, että melko monen arkielämässään kokemat vastoinkäymiset aiheuttavat perhesurmia ja välttämällä ja tunnistamalla nämä normielämänilmiöt vältetään perhesurmat. Ja kun asiat noin pitkälle yksinkertaistetaan, niin siinä samalla näköjään helposti tahattomasti tai tarkoituksellisesti syyllistetään eloonjääneet.
Vanha seurustelukumppanini surmasi itsensä, häneltä jäi kaksi lasta ja vaimo. Kun kuulin asiasta, olin onnellinen ettei suhteemme kehittynyt pidemmälle. Ajattelin niin, että kun meilläkin olisi ollut vaikeaa, niin hän olisi tehnyt tekonsa. Olin hänelle vihainen ja en edes surrut siitä syystä häntä.
Nyt kun tapahtuneesta on jo aikaa kymmenisen vuotta, olen armollisempi hänelle ja ymmärrän, että joskus vaan käy niin, eikä mistään ole takuuta. Vaikka uskoisinkin nykyisen puolisoni olevan henkilö joka ei moiseen ryhtyisi, niin kuka sitä ikinä tietää.
Mutta paras olla syyttämättä ketään, mutta apua voisimme tarjota väsyneille vanhemmille, jos on havaittavissa väsymyksen merkkejä. Kyllä yhteiskunnassa on kovat vaatimukset työelämässä ja toisaalta taas työttömyys nakertaa henkisesti ja aiheuttaa masennusta.
^ tottakai ihmiset toisten apua kaipaavat, niin pienten kuin teini-ikäistenkin vanhemmat. Onneksi kaikki eivät suinkaan ole mitään juoruämmiä ja -äijiä, vaan paljon löytyy välittäviä ja toimeen tarttuvia ihmisiä. Vanhemmille sälytetään niin paljon kaikenlaista, tee näin ja näin... Jos ei kaikkeen pysty ja jaksa, voi kuvitella olevansa huono vanhempi. Ei ymmärrä olevansa kohtuuttomien odotusten ja vaatimusten kohteena. Älykäs keskustelu jo voi auttaa jotakuta käsittämään oman tilanteensa ja olemaan itselleen armollinen. Kehu omasi lisäksi vieraankin lapsi päivässä ja kyllä siinä samalla saa äitinsäkin hyvän mielen.
Lasten je nuorten kasvattaminen on erittäin kova urakka ja työ meidän yhteiskunnassamme ja maailmassamme. En millään tavalla pilkkaamaan pyri, mutta emme me länsimaalaiset ihmiset ole muutamiin vuosikymmeniin ollenkaan kasvattaneet lapsiamme tuleviksi vanhemmiksi, vaan itsekeskeisiksi prinsseissiksi ja prinsessoiksi. Ei se ole kenenkään vika, se on nykyinen elämäntapa. Tutuissani on roppakaupalla vanhemmiksi tulleita, joilla ei ole ollut minkäälaista kontaktia pikkuvauvoihin, lastenhoitoon, ruuanlaittoon ja rahavaikeuksiin ennen omien lastenhankintaa. Omat varakkaat vanhemmat ovat teininsä passanneet ja rahoittaneet opinnot ja autot, ruoka on ollut valmiina pöydässä, eikä taskurahoja ole tarvinnut vauvavahteina tienata. Vauvoja ei välttämättä ole ollut lähipiirissä. Täydellinen oman ajan puute ja vauvan tarpeitten ensisijaisuus on melkomoinen shokki monelle.
Ennenkaikkea pitää olla armollinen itselleen ja sietää ja suvaita itsessään heikkouksia. Asia pätee myös työyhteisöön, lähipiiriin , lapsiin, puolisoon, virkailjoihin jne.
Yhteiskuntaa voi halutessaan pyrkiä muuttamaan pehmeenpään suuntaan, äänestämällä niitä arvoja mitä kokee omassatunnossaan oikeaksi. Osin niin voidaan tukea mm. lapsiperheitä, työttömiä ja isoja työpaineita siltä osin, että kaikki otetaan työssäkäyvien nahasta mitä voidaan. Unohdetaan, ettei ihminen ole kone, ja se taas, että työtömmänkin lapset tarvitsevat "voita" leivälle.
Toki sitä on liikkeellä, että he jotka pystyvät ostavat lapsilleen yltäkylläisesti. Pitäisi ainakin opettaa lapsilleen arvostamaan sitä mitä on tai saa. Ja ennekaikkea muita ihmisiä, vanhempiaan, ja kavereitaan. Ylipäätään hyvät tavat ovat kasvatusta parhaimmillaan.
Syyllistämistä ja liiallista kiitollisuutta tulisi taas välttää, sillä se lisää ahdistusta ja voi johtaa masennukseen.
Pitäisi hyväksyä itsensä ja läheisensä virheineen päivineen, antaa ymmärrystä ja olla läsnä hyvinä ja huonoina aikoina.
Tässä vaan pohdiskelen elämän kulmakiviä, mutta tiedän että teet niin tai näin, niin kyllä niitä kuoppia elämässä tulee, mutta Onneksi niistä voi selvitä.
Tässä on pieni tietoisku eräästä raivoisasti suoritetusta surmasta. Mitään motiivia ei ole, henkilö vain käytti mahdollisuuttaan surmata toisen ihmisen. Tavallinen ihminen. Ei hullu, ei rahaton, ei alkoholisti, ei rakkaudessa pettynyt, ei ulkomaalainen, ei isä.
Tämä Laajasalossa tuntemattoman naisen surmannut nuorimies jatkoi surmatyötä useamman tunnin ajan ja lopuksi hukutti vielä hengittäneen uhrinsa jollakin rannalla.
Iltasanomista ote:
"Oliko hänen lähipiirinsä havainnut tällaisia hallitsemattomia raivonpurkauksia aiemmin?
– Ei lähipiirillä ole ollut mitään sellaista aavistusta, että jotain tällaista voisi tapahtua. Tämä on ollut täysin odottamatonta, Rautaheimo kommentoi.
Miksi hän surmasi naisen?
– Siihen on vaikea ottaa kantaa. Mitä ihminen tarkoittaa sillä, jos hän sanoo, että mulla naksahti, Rautaheimo kommentoi."
Mahtoiko tämä nuorimies hyväksyä kyllä itsensä ja sallia itselleen virheitä, mutta tämän koiriensa rääkkäämiseen puuttuneen naisen toimintaa hän kyennyt sulattamaan. Mulle ei vitXuilla, ei koirat eikä keski-ikäiset naiset.
Minä luulen, että tämä nuorimies tulee tulevaisuudessakin paineenalaisena käyttämään väkivaltaa hyväkseen päästäkseen pinteestä. Jollakin tavalla jokainen reagoi. Toiset pillahtaa itkuun, toiset kuristaa tai hakevat aseen, mikäli sellaiseen käsiksi pääsevät.
Esimerkki tapauksessa oli kyse vieraasta henkilöstä, johon surma kohdistui, ei perhesurmasta.
Useimmissa murhissa tai tapoissa, jossa varsinkin uhri on ollut nainen, niin kyseessä on ollut mustasukkaisuus.
Tietysti taloudelliset ongelmat, mustasukkaisuus, eroaikeet, alkoholi ja muut paineet kiristävät hermoja, jotka luo pohjaa pimahtamiselle. Onneksi sentään suurin osa ihmisistä kestää vaikeuksia ja ymmärtää niiden väliaikaisuuden.
Mm. Rautavaaran tapauksessa jossa äiti tappoi itsensä ja kolme lastaan ajaen päin linja-autoa kyseessä näyttää olleen tutkimuksen mukaan äkkipikaisuuksissaan tehty teko. Kuitenkin taustalta löytyy mustasukkaisuutta ja äidin väsymystä, huonosti nukuttuja öitä, syntymäpäiväjuhlien järjestelyjä. Kuvitellaan, että äiti olisi saanut levättyä, niin uskoisin että asiat olisi menneet toisin. Kaikki näyttää paljon pahemmalta ylirasittuneena ja väsyneenä ja ikävyyksien sietoraja vaikeutuu ja pahimmillaan voi johtaa ikäviin seuraamuksiin.
Onneksi kuitenkin harvoin , mutta liiankin usein sillä jokainen vastaava tapaus on liikaa.