Näin viime yönä seuraavan unen:
Olin opiskelijana jossain koulussa, ja minun oli valmistettava esitelmä moraalista, ihmisen moraalisesta sopeutumisesta uuteen tilanteeseen. Olin todella stressaantunut esitelmän lähestymisestä. Koin pystyväni kirjoittamaan esitelmän, mutta esiintyminen ahdisti minua. Laskin, että esitelmääni oli vielä viisi päivää aikaa. Seuraavassa hetkessä tilanne olikin se, ettei minun esitelmäni päivää vielä ollut päätetty, ja ajattelin helpottuneena, että aikaa voi olla vielä yli viikko.
Välissä kävin isossa kaupassa ostoksilla. Etsin ruokaosastolla irtokarkkihyllyä.
Päätin, että ilmoitan kouluun, etten voi pitää esitelmääni, koska minulla on niin paha esiintymiskammo. Tehdessäni päätöksen löin isolla, vasaran näköisellä nuijalla jotain murenevaa esinettä, ja esine murtui. Ymmärsin unessani tämän teon symboloivan lujaa määrätietoisuutta.
Seuraavassa kohtauksessa olin kävelemässä entisellä kotiseudullani hiekkatiellä, metsän keskellä. Sää muuttui yhtäkkiä kirkkaan aurinkoiseksi, ja samaan aikaan vastaani käveli tiellä 4-5 lasta. Lapset hymyilivät ja nauroivat. He puhuivat minulle liioitellun "aurinkoisesti" ja ystävällisesti. Vaistosin, ettei se ole aitoa, vaan ylitsevuotavaan ystävällisyyteen käkeytyy jotain pirullista, vaarallista.
Seuraavassa hetkessä olin muuttanut rivitaloasuntoon sillä asuinalueella, jolla oudot, ystävälliset lapset asuivat. Minun oli ollut jostain syystä pakko muuttaa pois entisestä asunnostani. Tutkin rivitaloasuntoani: avasin jääkaapinoven ja katselin keittiössä laatikoihin jne. Katsoin ulos keittiön ikkunasta pihalle. Aurinko paistoi, lapset leikkivät nurmikolla iloiten ja nauraen, vanha nainen istui kuistilla ja virkkasi hymyillen. Minua ahdisti ajatellessani, että tämä idylli kätkee sisälleen jotain vaaralista pahuutta, mutta minun on olosuhteiden pakosta asuttava yhteisössä jonkin aikaa.
Viimeisessä kohtauksessa olin uuden asuntoni hämärässä olohuoneessa. Kuulin rapinaa, ja tarkemmin katsoessani näin olohuoneen lattialla torakoita ja tuhatjalkaisia. Juoksin asuntoni eteiseen, jossa törmäsin juuri sisään tulleisiin lapsiin, jotka katsoivat minuun jälleen hymyillen. He näyttivät siltä kuin juonisivat jotain minun tuhokseni.
- Loppu -
Osaisiko joku tulkita untani?
Olin opiskelijana jossain koulussa, ja minun oli valmistettava esitelmä moraalista, ihmisen moraalisesta sopeutumisesta uuteen tilanteeseen. Olin todella stressaantunut esitelmän lähestymisestä. Koin pystyväni kirjoittamaan esitelmän, mutta esiintyminen ahdisti minua. Laskin, että esitelmääni oli vielä viisi päivää aikaa. Seuraavassa hetkessä tilanne olikin se, ettei minun esitelmäni päivää vielä ollut päätetty, ja ajattelin helpottuneena, että aikaa voi olla vielä yli viikko.
Välissä kävin isossa kaupassa ostoksilla. Etsin ruokaosastolla irtokarkkihyllyä.
Päätin, että ilmoitan kouluun, etten voi pitää esitelmääni, koska minulla on niin paha esiintymiskammo. Tehdessäni päätöksen löin isolla, vasaran näköisellä nuijalla jotain murenevaa esinettä, ja esine murtui. Ymmärsin unessani tämän teon symboloivan lujaa määrätietoisuutta.
Seuraavassa kohtauksessa olin kävelemässä entisellä kotiseudullani hiekkatiellä, metsän keskellä. Sää muuttui yhtäkkiä kirkkaan aurinkoiseksi, ja samaan aikaan vastaani käveli tiellä 4-5 lasta. Lapset hymyilivät ja nauroivat. He puhuivat minulle liioitellun "aurinkoisesti" ja ystävällisesti. Vaistosin, ettei se ole aitoa, vaan ylitsevuotavaan ystävällisyyteen käkeytyy jotain pirullista, vaarallista.
Seuraavassa hetkessä olin muuttanut rivitaloasuntoon sillä asuinalueella, jolla oudot, ystävälliset lapset asuivat. Minun oli ollut jostain syystä pakko muuttaa pois entisestä asunnostani. Tutkin rivitaloasuntoani: avasin jääkaapinoven ja katselin keittiössä laatikoihin jne. Katsoin ulos keittiön ikkunasta pihalle. Aurinko paistoi, lapset leikkivät nurmikolla iloiten ja nauraen, vanha nainen istui kuistilla ja virkkasi hymyillen. Minua ahdisti ajatellessani, että tämä idylli kätkee sisälleen jotain vaaralista pahuutta, mutta minun on olosuhteiden pakosta asuttava yhteisössä jonkin aikaa.
Viimeisessä kohtauksessa olin uuden asuntoni hämärässä olohuoneessa. Kuulin rapinaa, ja tarkemmin katsoessani näin olohuoneen lattialla torakoita ja tuhatjalkaisia. Juoksin asuntoni eteiseen, jossa törmäsin juuri sisään tulleisiin lapsiin, jotka katsoivat minuun jälleen hymyillen. He näyttivät siltä kuin juonisivat jotain minun tuhokseni.
- Loppu -
Osaisiko joku tulkita untani?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei,
Yleensä ottaen tunnolliset ja ahkerat ihmiset näkevät ns "koulupainajaisia" tai unen joissa havaitsevat olevansa jälleen koulun penkillä, esim. sellaista koetta tekemässä mihin ei ole valmistautunut lainkaan, esitelmää pitämässä vieraasta aihepiiristä, yo-kirjoitukissa, eksyksissä koulurakennuksessa ilman kenkiä tai vaatteitta, jne.
Kyseessähän on pohjimmiltaan suorittaminen, suoriutuminen, oman pätevyyden lunastaminen, todistelu omasta kyvykkyydestä "ulkopuolisille".
Tässä unennäkijä kirjoittaa mm.
"Välissä kävin isossa kaupassa ostoksilla. Etsin ruokaosastolla irtokarkkihyllyä."
Iso kauppa on elämä valintoineen. Karkkiosasto edustaa kaikkea kivaa ja maistuvaa, elämän herkkuhetkiä ja nautintoja -- irtokarkeissa on mistä valita.
Unennäkijä alkaa kyllästyä itsekin iänikuiseen suorittamiseen.
Alitajunta tässä unen avulla viisaasti herättelee häntä tilanteen tasalle, että hän alkaisi suoda ihan itselleen, itseään varten, hyvittelyhetkiä ja hieman OMAA hauskuutta.
Tämä viesti toistuu unessa myöhemmin osiossa jossa alitajunta marssittaa kuvaan mukaan lapset.
Lapset edustavat vallattomuutta ja irrationaalista hauskuutta, hauskanpitoa jota unennäkijä on oppinut pitämään epäilyttävänä jopa pelottavana tilanteen hallinnan menettämisenä.
"Lapset hymyilivät ja nauroivat. He puhuivat minulle liioitellun "aurinkoisesti" ja ystävällisesti. Vaistosin, ettei se ole aitoa, vaan ylitsevuotavaan ystävällisyyteen kätkeytyy jotain pirullista, vaarallista "
"Aurinko paistoi, lapset leikkivät nurmikolla iloiten ja nauraen, vanha nainen istui kuistilla ja virkkasi hymyillen. Minua ahdisti ajatellessani, että tämä idylli kätkee sisälleen jotain vaaralista pahuutta, mutta minun on olosuhteiden pakosta asuttava yhteisössä jonkin aikaa."
Vaikka kaikki on hyvin, on unennäkijä huolissaan että tilanne on teeskennelty ja kätkee pahaa, vaaraa ja uhkaa.
Tässä on unessa stressin merkki. Murehditaan asioista joita ei ole tapahtunut, kaikki on hyvin ja silti ajatuksissa on entä jos sittenkin..
Unennäkijä ei osaa rentoutua tässä ja heittäytyä hetkeen mukaan vaan etsii ja haistelee potentiaalisen vaaran merkkejä.
Hän kokee että ei sovi idylliseen kuvioon, on siellä vain " olosuhteiden pakosta", suorittamassa elämää, koska ei koe ansaitsevansa rauhaa ja suvantoa ja oikeutta vain olla ihminen.
"....olohuoneen lattialla torakoita ja tuhatjalkaisia. Juoksin asuntoni eteiseen, jossa törmäsin juuri sisään tulleisiin lapsiin, jotka katsoivat minuun jälleen hymyillen. He näyttivät siltä kuin juonisivat jotain minun tuhokseni."
Unessa vilistävät pieneliöt kuten torakat, muurahaiset ja tuhatjalkaiset edustavat lukuisia suoritettavia pienehköjä, mutta pakollisia tehtäviä ja toimia jotka kasaantuvat (lisääntyvät) ellei niitä hoida alta pois ajallaan.
Ja jälleen alitajunta pistää unennäkijän juoksemaan eteiseen ja törmäämään sisään tuleviin, hymyileviin lapsiin ... kuin muistuttaen stressaavaa unennäkijää sanoen "kiltti, hellittäisit välillä et sinä siihen tuhoudu vaan pärjäät kyllä".
Mitä hienointa uutta vuotta 2015 unennäkijälle ja -- kauniita unia!
Kiitos, Tulkintaa!
Todella mielenkiintoinen ja uudesta kulmasta untani valaiseva tulkinta.
Hyvää vuotta 2015 myös sinulle!