perheensisäinen hoitokokous

Jos sinusta itsestä tuntuu siltä, että et halua mennä seuroihin niin älä mene. Jos käyt omaa sisäistä kamppailuasi siitä oletko vaiko et lestadiolainen, niin eiköhän sekin ajan kanssa selviä. Jos sinusta tuntuu, että et ole, niin sano se suoraan vanhemmillesi. Ehkä he eivät sitten enään sinua mitenkään painosta. Eiköhän jokaisella ole oma vapaus valita oma kantansa ja ihmettelen suuresti jos vanhempasi eivät tätä hyväksy.

Sinä yksin olet itse vastuussa omasta uskonelämästäsi viime kädessä - kukaan ei voi uskoa puolestasi.

Vanhempasi haluavat varmastikin rakkaudella olla pyytämässä sinua seuroihin sanakuuloon, ja ovat huolissaan siitä, kun näkevät sinun vetäytyvän erilleen muista uskovaisista. Kyseessähän on elämän tärkein asia, usko.

Sinun kannattaisi jutella vanhempiesi kanssa ihan rauhassa asiasta, vaikka se tuntuukin vaikealta. Silloin tilanne varmasti selkiytyy puolin ja toisin.

Mutta ei kannata sanoa porukoillekaan, ettet enää meikäläinen ole. Siitä se soppa syntyy! Koko suku tietää sen 15 minuutissa ja äiti ja isä itkee.. Ei saa nukuttua eikä puhu sulle mitään. Sukulaisista ei enää kukaan pidä sinuun yhteyttä.
Ne ei takua, että ethän sinä ihmisenä muutu mitenkään, vaikka tämän uskon kieltäisitkin.
Tää on kuule vaikeaa, mutta elä vain sillain, että sulla on hyvä olla. Ja voi hyvä olla, vaikkei kymppi oliskaan!

Ei ole kokemusta sisäisistä hoitokokouksista, vaikka olen vl-kodissa kasvanutkin. Vanhempani eivät ole koskaan niin toimineet. En lähtenyt aina seuroihin kotona asuessani ja sain jäädä kotiin ilman sen kummempia kohtauksia.

Pidä oikeuksistasi kiinni. Sinun ei tarvitse lähteä seuroihin jos sinä et niin halua, olipa syysi mikä tahansa. Painostaminen on tietenkin väärin. Ehkä vanhempasi ovat hiukan neuvottomia miten pitäisi nyt toimia ja toimivat kuten toimivat. Ehkä vanhemmat ovat huolissaan uskostasi, mutta se ei oikeuta heitä painostamaan sinua suuntaan eikä toiseen.
Sano selkäesti mielipiteesi ja pyydä ulkopuolista apua, vaikka toisilta uskovaisilta jos tuntuu että perheesi sisällä sekoittuvat liikaa perheen sisäiset ja hengelliset asiat keskenään.
Oletko muuten perheesi vanhin lapsi?

Ei se seuroihin meno tunnu kenestäkään aina mieluisalle, mutta kun vaan saa mentyä, niin sitten seurojen jälkeen tuntuu jo paremmalta.

Nuoren on tietysti vaikea olla siellä, jos ei ole kavereita ja yleensäkin kaverittomuus saa aikaan sen, että moni nuori ei kehtaa enää mennä seuroihin ollenkaan.
Sama homma se on vanhoillakin piijoilla, että kun ei ole sitä miestä saanut, niin ei ilikeä yksinään väikkyä siellä seuroissa.
Kaverien saanti on seuroissa A ja O.
Muistan itsekkin aikoinaan, että jos ei ne kaverit olleet seuroissa,niin melko kalseaa se olo siellä sillä hetkellä oli.
Mikähän sinun kohdallasi sitten olisi se vaihtoehto seurojen sijaan.
Omassa siionissani oli parilla nuorella erilaiset kohtalot.
Toinen jätti seuroissa käynnin ja toinen jatkoi.
Kului vuosia ja seuroissa pysynyt nuori löysi pian elämänkumppanin, jonka kanssa meni naimisiin ja elämä meni iloisesti eteenpäin.
Seuroista poisjääneen nuoren kohtalo oli paljon toisenlainen.
Nuori meni katujengiin, jossa sortui viinaan, tupakkaan ja irtonaisiin suhteisiin.
Nuori tuli raskaaksi ja teki aviottoman lapsen.
Myöhemmin nainen tappoi sekapäisenä lapsensa ja myöhemmin lisäksi itsensä.
Lyhyesti virsi kaunis. Älä sinä jää pois seuroista, koska silloin ei hyvää seuraa.
Maailmallinen aviopuoliso ei ole koskaan varma, vaan se voi sut jättää milloin vain.

Uskovaisten joukossa on hyvä talostella ja on ennen kaikkea turvallista.
Ei minuakaan huvita aina nämä seurat, mutta kun ei ole parempaakaan vaihtoehtoa, niin jatkan seuroissa käyntiäni.