Kehoitan kaikkia lopettamaan Venelehden tilauksen, koska sen voi selata kätevästi marketissakin, kun firstlady valitsee vihanneksia.
Koska Venelehden testaajat ei testaa mitään
Paskaa paketissa
39548
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Papat siellä testaa pappaveneitä..
http://www.etlehti.fi/
Lopetin Veneen kestotilauksen jo viisi vuotta sitten ja siirryin ostamaan irtonumeroita satunnaisesti. Nyt enää selaan marketissa niinkuin kehotit.
Mielestäni toimittajien käyttämä sanasto johtaa harhaan: miksi veneiden esittelyissä käytetään termejä "testi, testaaminen" ja "mittaustulokset" silloinkin, kun mitään tai juuri mitään ei ole mitattu? Tästä Venelehden ärsyttävästä piirteestä on keskusteltu tällä foorumilla aikaisemminkin. Keskustelu ei näy vaikuttavan lehden tyyliin.
Parempi olisi suomenkielinen näköispainos jostakin englantilaisesta tai ruotsalaisesta alan lehdestä. Tulisi halvemmaksi tuottaa ja menisi paremmin kaupaksi.
Britti ei toimi. Tilasin aikoinaan erästä brittilehteä, olisiko ollut yachting monthly tms., ja totesin veneilykulttuurin olevan liian erilainen.
Ruotsalainen veneily on aika lähellä suomalaista, joten siinä voisi olla ideaa. Venelehden tärkein anti tällä hetkellä on (jossain määrin) ajantasaiset satamatiedot netissä - ne pitäisi hoitaa sitten muuta kautta...
Mulle brittilehdet ja mrenkulkumaan "veneilykulttuuri" toimivat! Yachting Monthly, Practical Boat Owner, Yachting World. Myös saksalaisessa Palstekissä on meikäläistä kiinnostavia juttuja, ruotsalaisissa harvemmin. På Kryss näyttää kuihtuvan ja Båtnytt on paljolti moottoriveneilyn ja mainosten foorumi (jota Vene yrittää jäljitellä?).
Luulisi, että jokaiselle löytyy jtk, mutta yhä vähemmän enää suomenkielellä.
Nimimerkille "paskaa paketissa" terveiset: ok, jos itse lopetit tilauksesi, minä en aio lopettaa. Lukija/ väestöpohja huomioiden Vene-lehti on aivan kelvollinen. Se edustaa meidän ympäristöämme ja olosuhteitamme tietenkin ulkomaisia lehtiä paremmin. Uusia purkkareita maahamme tulee nykyään harvakseltaan, joten niiden arvioon saaminenkin toteutuu harvoin. "Testaaminen" on sellaisenaan parempitasoista vain Yacht-lehdessä ja sitä itsekin ajoittain luen. Båtnytt on nykyään, uudistumisensa jälkeen, menetetty tapaus ja vain kuvalehti.
Kyllä lehtien lukeminen ml Vene-lehti on kuitenkin hyödyllisempää kuin eräiden nettipalstojen.
YM:llä ja YW:llä samaten kuin die Yachtilla on veneiden purjehdusesittelyitä netissä kuten muitakin veneilyyn liittyviä videoita (katso esim. tv.yacht.de). Samanlaiseen palveluun kotimainen lehti ei pysty eikä kai ole yrittänytkään.
Sekin on tietysti totta, että "Uusia purkkareita maahamme tulee nykyään harvakseltaan, joten niiden arvioon saaminenkin toteutuu harvoin". Eikö maailman uutuusveneitä silti voisi esitellä kuvin ja tekstein, vaikka niitä ei Suomeen olisikaaan tuotu? Siitä kai kukaan ei voine olla eri mieltä, että kotimainen lehti edustaa kotimaan ympäristöä (vieläpä omalla kielellämme) eri tavalla kuin ulkolaiset venelehdet.
Meillä on erilaisia tarpeita venelehtien sisällön suhteen. Nykyään Välimerellä purjehtivana Yachting Monthly ja Practical Boat Owner tarjoavat minulle sopivinta tietoa. Varmaan Saksan, Ranskan ja Italiankin venelehdet täyttäisivät samoja tarpeita, mutta kielitaito ei oikein riitä niiden lukemiseen. Vahvistuva sisältötrendi näyttäisi olevan erilaisten kunnostus- ja asennusprojektien esittely. Niitä ei nykyään juuri Suomen venelehdistä löydy.
Oliko se brittien veneilykulttuuri sattumoisiin sellaista vähän reilumpaa ja rehellisempää?
Pari purjehtivaa brittiä olen tuntenut lapsuudesta asti ja satamissa tavannut lisää. Tullut sellainen vaikutelma, että harrastavat matkapurjehdusta huomattavasti enemmän. No, saaristoa ei ole edessä kuten Itämerellä, ja legit on siten pitkiä meidän lapsiperhe-veneilijöiden 15-20 mpk seuraavaan satamaan -tyyliseen lomanviettoon verrattuna.
Veneitäkin on kaiken kokoisia. Toki suuria ja arvokkaita (etenkin kun satamamaksujen vuoksi harrastus ei ole Englannissa mitään persaukisten puuhaa), mutta myös tosi pienillä veneillä mennään sisukkaasti. Meidän vieressä oli kesällä Bornholmissa yksi 25-jalkainen brittipurkkari, ja samaa kokoluokkaa olevia tulee aina välillä vastaan Saaristomerelläkin.
Lopun alku ...kirjoittajalle.Olet ilmeisesti niin köyhä,että käyt selaamassa lehtiä marketissa!On se tosi noloa,ja kehtaat vielä täällä kirjoitella!Härski tyyppi.
Eikö sitä lukemista voi lopettaa vain ihan lopettamalla?
En keksi yhtään syytä miksi sitä pitäisi mainostaa, ettehän te mainosta sitäkään että ette ole lukenut Sinuhea, ja sillä sentään on suurempi kulttuuriarvo.
Minä en lopeta. Olen ja pysyn kestotilaajana. Kirjastossa luen muiden maiden venelehtiä. Eivät ne niin ihmeellisiä ole, että niitä tilaisin.
En minäkään lopeta, kun noita lehtiä on tallessa 70-luvulta lähtien lähes täydellisinä vuosikertoina. Tilanpuutteesta johtuen voisin tosin myydäkin noi pois.
Myydä? Luuletko paljonkin saavasi?
Itse ratkaisin saman tilanpuuteongelman kuskaamalla parikymmentä vuosikertaa VENE-lehtiä kerhorakennukselle, laiturikavereiden riesaksi.
Venelehden suorituskykyennusteet ovat hyvin hupaisia.
Insinööritaidon mestarinäyte.
Vieläkö amiraali testailee ykkösketjussa pönttöjen orientaatioita ja hellan suojatankoja?
Hei 20 5. Koska itse olet ilmeisesti todellinen asiantuntija, miksi et hakeutunut toimittajaksi kun eläkkeelle siirtyvän Kari Wilenin tilalle hakivat toimittajaa?
Me jotka itse joudumme venettämme huoltamaan olemme huomanneet että nykyään Vene-lehdessäkin on remonttijuttuja. Varmaankin Venemestari/ Praktiskt båt... vaikutusta mutta hyvä niin.
Joo. Voisin tehdä ensimmäiseksi jutun vessanpytyn suorituskyvystä eri asennuskulmilla suhteessa veneen keskilinjaan.
Sitten voisi rakentaa laskukaavan jossa teoreettinen kaavio ennustaa eri venetyyppien osalta kuinka hyvin aamumokka pullahtaa eri veneissä. Käytettävän vessapaperin laatuun tai käyttäjän hygieniaosaamiseen kaavio ei ota kantaa.
Tässä jokin aika sitten oli jutttu, jossa arvioitiin walkaround veneitä juuri matkaveneilyn näkökulmasta. Voittajaksi nousi vene jossa kehuttiin valoisaa etuhyttiä. Hytissä oli isot ikkunat ilman verhoja. Wc oli upotettu keulapunkan keskelle. Kyllä siellä mahtaa olla kiva nukkua kun aamuneljältä heräät valoisuuteen ja alat siinä kusemaan muiden keskellä.. Hyvin oli siis testattu käytännössä nämä veneet.
Jos Vene lehti olisi autolehti niin vertailtaisiin Audi A6:sta ja jotain Hyundai tila-autoa keskenään. Ja lopputulos olisi, että molemmat on hyviä omalla tavallaan.
Vene-lehti on hyvä, omalla tavallaan, jos tykkää.
Alkaa olla 10 vuotta, kun vaihdoin Vene-lehden tilalle Frisk Bris ja På Kryss- lehdet. Matkaveneilijälle paljon kiinnostavampia juttuja, ja samassa huomaamatta kouluruotsikin kohenee.
Öö... Ei kyllä tule yht'äkkiä mieleen mitään, missä Hyundain tila-auto ei pesisi Seatin A6:sta.
No ei se mitään haittaa vaikka ei tulekkaan. Tämä on veneilypalsta
Minulla on lähes 30 vuosikertaa nätisti kansioissa....lisää otan mielelläni vastaan. =)
Viime keväänä ei tullut lokikirjaa Venelehdeltä mukana. Mikäli 2015 jää lokikirja tulematta lopetan myös 22 vuotta kestäneen kestotilauksen.
Vuosi vuodelta vähemmän itse veneisiin kohdistuvia vertailuja tai testejä sitä enemmän on muuta jonnin joutavaa kuten 8 sivun vertailu paukkuliiveistä tai muusta vastaavanlaisista. Ehkä aika on ajanut Venepuolen printtimedian ohitse jo!
Tänä vuonna on rekisteröity muutama kymmen purjevenettä, joista valtaosa käytettyinä ostettuja. Niitä muutamia uuden veneen hankkivia ne venetestit varsinaisesti voisivat kiinnostaa. Minä ainakin ohitan kokonaan moottoriveneitä koskevat sivut ja itselle mielenkiinnottomien purjevenetyyppienkin koepurjehduskertomuksetkin jäävät kursoriselle selaukselle. Kaikenlaista varustetta hankkivat silti useimmat vuosittain, esim. niitä paukkuliivejä. Tällä hetkellä voisin olla kiinnostunut lähettävien AISien markkinakatsauksesta.
Ne lokikirjat on tullut aiemmin käytettyä. Nyt pitänee tehdä sellainen itse. Ei mikään iso homma, eikä sitominen kierreselkään maksa kuin pari euroa.
Minä luovuin kauan sitten Vene-lehden lokikirjasta ja hankin tilalle kirjakaupasta ruutupaperikirjan. Kirjan takaosaan olen kirjannut huollot. Siihen mahtuu monen vuoden asiat.
Venelehti on nykyään aika heppoinen teos. Sen selailee läpi vartissa. Tallella on kasa 80 luvun lehtiä, joita tulee edelleen välilä luettua. Sen aikaisen aviisin lukemiseen lukuisine matkakertomuksineen jne. aikaa meni moninkertainen määrä. Sisältöä oli enemmän, se oli mielenkiintoista sa siitä välittyi intohimo asiaa kohtaan. Nykyään etenkin pursitestit on todella tylsiä. Todetaan vaan paljonko ao. paatti painoi punnituksessa ja kerrotaan, onko lieden edessä kaidetta vai ei. Huvittavimpia on ne testit, jolloin koepurjehduspäivänä on valitettavan tyyntä ja ajeltiin kruunuvuoren selkää/Airistoa moottorilla, mutta varmaan kulkisi ihan kivasti noin ennusteiden valossa. Sellaiset testit jaa jättä julkaisematta kokonaan. Vähän niinkuin autotestissä todettaisiin, että tankki oli tyhjä eikä viitsitty käydä huoltoasemalla kun se oli kiinni, muttal lukujen valossa varmaan ihan kiva peli.. No sisällön takia en tilausta ole vielä perunut, mutta lähellä se oli kun laskin, mitä lehti maksaa kestotilaajalle. Ottakaapa lasku käteen ja katsokaa!! itse sain tulokseksi pari euroa enemmän kuin irtonumero. Soitin tilaajapalveluun tuohtuneena ja nyt tulee vuosi puoleen hintaan.. Lopuksi on vielä sisällöstä todettava, että sama apatia vastaa muitakin isoon lehtitaloon siirtyneitä harrastelehtiä (V8 ym,ym..)
Tuo testauksen onnettomuus ottaa kyllä pannuun. Viime lehdessäkin testaajat veneilijät jollain katamaraanilla vain melkein tyynessä pari tuntia. Olisiko se liikaa vaadittu, että edes viikonloppu tai pari yötä viikolla uhrattaisiin veneilyyn. Vene-lehdessä on isoja purjevenetestejä ehkä 15 vuodessa. Nyt kun niihin käytetään puoli päivää, tulee kahdelle miehelle tunteja yhteensä ehkä 200 vuodessa. Sitten 200 tuntia jutun kirjoittamista. Nyt on yhteensä 400 tuntia, eli neljännes miestyövuodesta. Se on aika vähän.
En tiedä onko kenellekään tuttu amerikkalainen "Sailing", mutta lueskelin, tilasinkin, sitä takavuosina ja olin varsin tyytyväinen antiin. Se oli kirjoitettu tavallisen purjehtijan näkökulmasta, ei siis juurikaan esitellyt miljoonajahteja, vaan esim. kiinnostavia käytettyjä 20-40 ft kokoluokissa. Lisäksi vene-elektroniikan ja monien uusien varusteiden esittelyt olivat minusta mielekkäitä. Siellä suunnalla maailmaa niitä pitkälti kehitellään ja isot kotimarkkinatkin vetävät ja stimuloivat. Siihen aikaan hintataso oli huomattavasti edullisempaa niin veneissä kuin varusteissakin, mutta se on jo osittain tasoittunut.
Aikanaan 80- 90- luvuilla seilasin useampaan kertaan itärannikolla, varsinkin "Intracoastalia" ja kauemmaskin etelään. Suomeen pysyvästi palattuani huomasin, että "Sailingin" lukeminen piti ajantasalla alan uusimmista tuulista, mutta lehdestä sai paljon kiinnostavia vinkkejä ihan tavalliseen meikäläiseen seilaamiseenkin. Kaikenlaista sälää sai niillä kontakteilla tilattua myös kätevästi. Toimisi varmaan vieläkin. Ennenkaikkea pidin lehden linjasta, joka ei (hienosta painoasusta huolimatta) ollut mikään hienostelijoiden lehti, vaan tavallisten harrastajien. Muutenkaan ei (vastoin yleistä luuloa) USA:ssa välttämättä seilata millään isoilla ökypaateilla, vaan marinat ovat valtamerien rannoillakin, kuten suurten järvien satamissa, enimmäkseen täynnä varsin pieniä (20-33 ft) veneitä, joita myös käytetään. Toki niitä megajahtejakin näkee, mutta niille on omat marinansa.
Minua ehkä eniten hämää "Veneen" jutut, joissa kerrotaan paljolti juuri niistä keskivertopalkansaajan näkökulmasta liian kalliista veneistä. Tai sitten aivan pienistä avopaateista, jotka sinällään voivat olla kiinnostavia monelle, mutta niistä pienistä ja keskisuurista matkaveneistä ei paljoa kirjoitella, Trendi tosin taitaa Suomessa olla sellainen, että alle 35-jalkaiset purkkarit eivät enää nuoria aikuisia kiinnosta. Me 60-luvulta asti seilanneet pärjäämme vaatimattomammin. Pieni vene ei välttämättä ole huono vene ja sellaiseen on aika monella varaa. Kaikkien elintaso ei kuitenkaan ole Nokia-Elopin tasolla.
Kyllä ihan varmasti kiinnostaa nuoria aikuisia nuo alle 35 jalkaisetkin veneet. Nuorten aikuisten vanhempien sukupolvi on vain pitänyt huolta siitä, että noiden nuorten aikuisten ei tarvitse uneksia edes noista alle 35 jalkaisista. Hädin tuskin voivat villeissä unelmissaan unelmoida työstä, turvallisuudesta ja edes peruselämiseen riittävästä toimeentulosta. Tietysti aina löytyy muutama poikkeus, joiden ei tarvitse unelmoida mistään vaan voivat käydä kaupasta hankkimassa juuri niin isot lelut kuin katsovat tarvitsevansa. Ne rahat kuitenkin harvoin ovat ansaittu ahkeruudella ja työnteolla.
Minusta brittiläinen Yachting Monthly sopisi esimerkiksi kotimaiselle lehdelle. YM koepurjehtii myös kohtuuhintaisia käytettyjä veneitä ja esittelee niiden hyvät ja huonot puolet sekä arvioi sopivuuden eri tyyppisiin purjehduksiin.
Luulisi suomalaisiakin kiinnostavan onko joku 10-30-vuotias venemalli erityisen sopiva tai sopimaton matalien saaristolahtien ja poukamien koluamiseen ("creek crawling"), rannikkopurjehdukseen satamasta toiseen ("coastal port-hopping”), matkantekoon avomerellä ("offshore passage-making"), pasaatituulipurjehduksiin ("trade-wind voyaging") tai kenties korkeiden leveysasteiden seikkailuihin ("high-latitude adventure").
Enemmistö meistä kuitenkin hankkii veneensä käytettynä. Eikö sen takia Venelehden kannattaisi harkita suurimman kohderyhmän tarpeita eikä keskittyä kalliiden purkkareiden esittelyyn ja niiden hellojen tankoihin sekä vessojen suuntiin?
Niistä "nuorista aikuisista" kuitenkin valtaosa on töissä, varmaan yli 80% ja lopuista osa opiskelee, joku vielä työllistyykin. Jos siis tilastoja katselee ja ne yhtään pitävät paikkansa. Työttömäksi jäädessään alle 40v ihmisillä on vielä toivoa uudesta työpaikasta, eikä alan vaihtokaan ole mahdotonta - toisin kuin vanhemmilla, vielä hyvinkin työkuntoisilla ja -ikäisillä kansalaisilla. Mutta, tästä en puhunut, vaan enemmänkin asenteista. Niistä asenteista, joista saa lukea lehdistä ja mediasta yleensä.
Elintaso on noussut, kaikista negatiivisista talousuutisista huolimatta ja esim. n. 3 tuhannen €:n käytetty, mutta hyvin seilauskelpoinen, H-vene ei enää monellekaan nuorelle lapsiperheelle kelpaa askeettisuutensa vuoksi. Toisin kuin joskus 70-luvulla. Voihan se tosin olla, että retro-elämä yleistyy ja vaatimustaso laskee, jos uusliberalismiin kyllästyneiden ihmisten määrä kasvaa ja elintasosta joudutaan tinkimään globaalin ekokatastrofin uhkaavasti kiihtyessä.
Tai sitten ei:-)
"H-vene ei enää monellekaan nuorelle lapsiperheelle kelpaa askeettisuutensa vuoksi. Toisin kuin joskus 70-luvulla"
Ja vielä enemmän toisenlaista 60-luvun alussa. Sataman huutokonttoriin aamulla hakemaan töitä, joilla kimpassa kavereiden kanssa ostettiin saaristoristeilijä 22 vm-38. Hai oli mielessä muttei rahat riittänet käytettyynkään. Oi niitä aikoja... Eikä nuorisosta ole mihinkään, niinkuin jo roomalaiset totesivat.
Uskokaa vain huviksenne, että tuo kolmen tonnin H-vene olisi unelmien täyttymys hyvin hyvin suurelle osaa "nuorista aikuisista" , mutta tuon ylimääräisen kolmen tonnin säästäminen palkkatuloista on täysin utopistinen ajatus. Voi olla tietty teidän sukupolvenne vaikea käsittää moista. Ja pitäisikö tuossa Vene-lehdessä olla joka numerossa kolmen tonnin H-venetesti jotta olisi näille mielestänne patalaiskoille nuorille jotain luettavaa? Voisi äkkiä alkaa toistamaan itseään...
Onkohan muuten tuollaista huutokonttoria enää missään Suomessa? Itse tein siellä keikkaa opiskelijana vielä 80-luvun lopulla. Silloin Jätkäsaaressa lempattiin vielä kahvisäkkejä käsin, vaikkei sitä joku uskonut. 60kg säkki joten piti olla mies molemmissa päissä.
Muisteluksi menee. Atalayan kahvisäkkejä heiteltiin käsin lavalle muistaakseni 15000kpl. Oli huono keikka verrattuna kaapelitehtaan rullien lastaamiseen.