Mulla on kavereita... Tai niin sanottuja ystäviä. Mutta musta tuntuu että kukaan niistä ei oikeastaan ole yhteydessä muhun. Päällisin puolin elämäni näyttää hyvältä, koulussa menee ihan hyvin ja on kavereita, mutta sisimmässäni olen aina yksin. Mun sisin huutaa apua, suorastaan kirkuu kun liekit polttaa sitä, mutta sanat ei riitä kuvaamaan sitä, se huuto tukahtuu huulille eikä kukaan kuule sitä. Tuskin kukaan edes haluaa kuulla sitä... Miksi kirjoitin.. En todellakaan tiedä. Ehkä haluaisin kuulla samanlaisista tapauksista, joista saisi pientä lohtua... Ei tätä voi tajuta...
Sisimmässään yksin..
Unhappy
4621
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
juttuu.. mulla se on kai sitä kumppanin kaipuuta.. kavereita riittää mutta sydän on yksinäinen..
Mullakin riittää kavereita,mutta kaikki kamut asuvat
maalla ja minä ihan eri paikkakunnalla.. Olen ihan yksin muulloin, paitsi viikonloppuisin jolloin olen vähäisten kamujeni kanssa maalla isäni luona. Kenellekään ei näytä olevan oikeen aikaa mulle ja mun jutuille. Osaksi yksinäisyyteni johtuu myös itsestäni, koska en ystävysty kovin helposti ainakaan ikäisiini,koska ajattelen aivan eri tavalla kuin useat muut nuoret, enkä tykkää bilettää kaupungilla, enkä juoda tms. Parhaiten saan kamuja jätkistä, koska olen kasvanut kahden isoveljen kanssa tähän ikään asti, mutta nekin asuu jo omissa kodeissaan.. Itse kyllä suvaitsen ja hyväksyn kaveripiiriini kaikenlaisia ja ikäisiä
ihmisiä, mutta en vaan osaa/uskalla lähestyä muita kovin hyvin, vaikka olen suht rohkea tyttö.. Muuttaisin isäni luokse jos täällä ei olisi äitiä ja pikkusiskoa,sekä koulua jossa viihdyn. Olen usein miettinyt iltaisin ennen nukkumaanmenoa,että miksi minä, ihan tavallinen ja ihan normaalin näköinen tyttölapsi, joudun olemaan yksin.. Aina päädyn siihen tulokseen, että mulla ei oo ketään tällä paikkakunnalla ja päädyn itkemään itseni uneen..
Aika sama tilanne mulla. Muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, ja on aika yksinäistä. Koulussa meillä on kyllä todella mukava luokka ja tulen hyvin juttuun muiden kanssa nyt kun on alkukankeudesta selvinnyt. Baariin kyllä yleensä seuraa heistä löytää mutta eipä tule vapaa-ajalla juuri ketään muuten tavattua. Isoin ongelma tässä on tosin se että minulla sitä vapaa-aikaa riittää oikeastaan kaikki koulun ulkopuolinen aika kun taas muilla tuntuu aina olevan jotain tekemistä. Sekin minusta tekee poikkeavan että olen sinkku toisin kuin kaikki joihin olen paremmin tutustunut ja tämä kieltämättä hieman ahdistaa, saa olon tuntumaan vielä yksinäisemmäksi. Uusia harrastuksiakaan, joissa tapaisi ihmisiä, ei yksinkertaisesti ole tällä hetkellä varaa aloittaa.
miltä sinusta tuntuu.Avaa sisin jotta löytäisit kaltaisiasi.Kirjoitit tänne koska et halua palaa.Joskus minusta tuntuu että eristäydyn yksinäisyyteen koska minusta se on parempi vankila kuin minua ympäröivät ihmiset jotka eivät ymmärrä sieluani.Älä kuitenkaan tee samaa kuin minä ja sulkeudu yksin.Etsi kaltaisiasi.
Ymmärrän miltä sinusta tuntuu.Kun täytyy nauraa kun sinua ei naurata ja itkeä kun sinua ei itketä.Hymyilykin sattuu.Tosin en tiedä onko tämäkään vankila hyvä, vaikka saan vapaasti tuntea mitä haluan.Toivon että löydän saman henkisiä ihmisiä vielä joku päivä ja toivon sinulle samaa.Toivon että voisin sanoa jotain joka lohduttaisi, mutten voi koska en ole löytänyt vielä vastausta.