miksi ystävät katoaa??

TARVIIT SAADA pillua. Ota joku harrastus ja osta uusi auto. Mieluiten iso BMW Eiköhän se siitä.

Sellasta se... On ihmisiä, jotka tarvitsevat "ystävää" siinä vaiheessa, kun oma elämä on päin peetä ; jonkun, jolle valittaa ja ruikuttaa... Vaikka kyse olisikin vain omien huonojen valintojen aiheuttamista "päänsäryistä". Kun asiat menevät jälleen parempaan suuntaan, ei ole mitään valitettavaa eikä ystävääkään tarvita.

Olen itse keski-ikäinen naisimmeinen enkä ihan aina jaksa kaikkia ystäväpiirin "itseaiheutettuja ongelmia". Herättelen kavereita hienovaraisesti lopettamaan pään hakkaamisen seinään... Kaikille se ei sovi, no ei voi mitään. Toisinaan olen joutunut haku päällä olevalle kaverille huomauttamaan, että malttaisi vähän, koska on lastensa lähihuoltaja... Lapset ovat kuitenkin syyttömiä vanhempiensa eroon ym, joten heidän pitää aina olla tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä, ei minkään uuden hoidon.

Pari vuotta sitten tein päätöksen, että lopetan yhteydenpidon niiden ihmisten kanssa, joilla ei selvästikään ole minulle aikaa. Mitäpä minä kyselemään, mitä kuuluu ja onko kaikki ok, kun kaikki tuntuu olevan niin hyvin, ettei minulle ole käyttöä.... Helpotti ihmeesti! En ole mikään roskis, jonne valutetaan kaikki ikävät asiat, vaan haluan olla ystävä 24/7.

Sinussa ei ole vikaa, vaan nämä ns ystäväsi ovat itsekeskeisiä omaan napaansa tuijottajia, jotka eivät ole ansainneet ystävyyttäsi. Tiedän, että on kurjaa joutua pettymään... Mutta hei, yhdestä älä luovu: itsestäsi! Ole sellainen kuin olet ja anna muiden tulla sinun luoksesi. Voi olla, että tämä "flunssapotilaskin" sinut muistaa jossain vaiheessa, mutta no... Voihan olla, että sinulla on sitten omia kiireitäsi...

Hyvin sanottu!

Viisaasti täällä on kirjoitettu aloittajan oikein hyvään keskustelun aloitukseen! uy4r... kirjoittaa ihan oikeaa asiaa. Joskus tulee vain heikko hetki ja sitä todellakin yllätyksekseen huomaa (sortuneensa) miettimään, että ehkä en ole tajunnut olevani outo, 'oddball', outsideri, tai sellainen että karkoitan ihmiset, potentiaaliset ystävät.

Minä olen jo hyvin edenneenä keski-ikäinen ja aloin miettimään muutamaa 'ystävää', tai yksi oli ystävä ulkomailla, toinen vanha luokkatoveri ja molemmat yli 20 vuoden takaa. Muutama vuosi sitten otin selville tämän ulkomaisen ystävän sähköpostiosoitteen ja kirjoitin hänelle lyhyen viestin. Hän vastasi lennokkaasti "my old friend..." ja kertoi elämästään lyhyesti, muutamalla rivillä. Minä vastasin iloisena ja kirjoitinko /kerroinko liian paljon - yhteys katkesi yhtä äkkinäisesti kuin oli alkanutkin. Tunsin oloni loukatuksi, mutta en enää kirjoittanut, koska toista ei kiinnostanut.

Sama tapahtui vanhan luokkatoverin kanssa. Emme tosin olleet ystäviä. Lähinnä ihmettelen epäkohteliaisuutta. Voisi ainakin laittaa muutaman kohteliaan rivin ja vaikka toivottaa esim Hyvää syksyn jatkoa, tms. - Ei, vaan ikään kuin puhelin lyötäisiin korvaan.

Aloin sitten miettimään, kuten tekee ap:kin, että ehkä minussa on jotain outoa tai sellaista, etteivät halua olla tekemisissä. Tässä iässä, jo puolessavälin ihmisen elämää, tulee sellainen tappiofiilis ja omaan kohtaloonsa alistuminen. Niin että jospa olen outo kummajainen, ja perhetaustani on sökö, siis toiset eivät halua ystäväksensä.

Oletko aloittaja kaunis ja viehättävä? Kateus karkottaa kummasti ystävät. Naiset varsinkin syrjivät ja sulkevat tarkoin piiriensä ulkopuolelle kaikki liian kauniit ja ihastuttavat naiset, koska kokevat uhkaksi ja tuntevat tappavaa kateutta.


Näinkö minut nähdään: Aina vastaamattomuus ei ole tietoista tylyyttä ja epäkohteliaisuutta. Me emme voi tietää, mitä siellä toisessa päässä on ajateltu ja miten siellä menee. Ihminen voi olla esimerkiksi niin stressaantunut ja kuormitettu, ettei ole aikaa, voimavaroja tai saa aikaiseksi vastata, vaikka niin olisi aikonut ja halunnutkin.
Joidenkin ihmisten elämä on tosi kiireistä. Perhe-elämä ja työ, ei vaan saa järjestettyä aikaa vastaamiseen, ja silloin kun sitä olisi ei jaksa, huvita, saa aikaiseksi, ei ole inspiraatiota. Ja sitten kun asia jää roikkumaan se unohtuu, ja lopulta aikaa on kulunut jo niin paljon ettei enää kehtaa vastata.
Tai henkilö voi olla masentunut eikä siksi ole voimavaroja. Ei edes siihen yhden rivin kohteliaisuusvastaukseen.

Tiedän, koska itse olen kokenut tämän. Eli ei kannata ottaa sitä vastaamattomuutta niin vakavasti ja henkilökohtaisesti. Me emme voi tietää, mistä se johtuu. Siihen voi olla syynsä, jotka eivät liity sinuun mitenkään.

Kuulostaa kovin tutulta.

Introverttiluonteena uusien ystävien saaminen ei ole minulle helppoa. Kynnys tutustua ja luottaa toiseen ihmiseen on iso. Kuitenkin kun katson jonkun ihmisen ystäväkseni olen valmis luottamaan häneen ja uskon, että minustakin saa hyvän luotetun ystävän. Sitä pahemmalta ja loukkaavallapa tuntuu kun nämä "ystävyydet" kerta toisensa jälkeen muuttuvat etäisiksi tai täysiksi tai vain katoavat. Näiden pettymysten jälkeen kynnys uusiin ystävyyssuhteisiin on kerta kerralta isompi.

Ehkä ystävävalinta on kerta toisensa jälkeen mennyt pieleen tai sitten minussa on jotain, joka toimii tehokkaana karkottimena.

Ei miäs tarvitse ystäviä, jos pärjää ittensä kanssa.

Kaikkien kanssa ei vain synkkaa. Huomasin sen, kun olin kaverini juhlissa, joissa vain juotiin ja puhuttiin entisistä kännisekoiluista. Itse kaipaan syvällisempää keskustelua selvin päin, joten ystävyyssuhteita ei muodostunut. Onneksi niitä kuitenkin syntyy yliopistolla ja harrastuksissa. Joskus vika voi olla ihmisessä itsessään, esim. aiemmin kovia kokenut tai kiusatuksi tullut ihminen saattaa rakentaa ympärilleen suojamuurin, jolloin kommunikointi toisen kanssa vaikeutuu. Silloin kannattaa käsitellä aiemmat traumat, jotta luottamus muihin ihmisiin palaisi ja suhteita voisi muodostua. Jollei asioiden käsitteleminen yksinään onnistu, kannattaa pyytää apua ammattilaiselta. Itsensä voi tehdä myös helpommin lähestyttäväksi pienillä eleillä, kuten hymyllä ja avoimella kehonkielellä. (https://www.google.fi/#q=avoin kehonkieli) Jos aloittajalla on kaikki kunnossa, toimii varmaankin parhaiten uusien ystävien etsiminen netin tai harrastusten kautta. Toki aina voi myös kehittää sosiaalisia taitojaan - eipä niistä haittaakaan ole ;).