Vihaan anoppiani. Hän osaa vetää juuri oikeista naruista saadakseen haluamansa ja siksipä molemmat naimisissa olevat pojat (pian eläkeiässä )rakastavat enemmän äitiään kuin vaimojaan ja viettävät äitinsä kanssa myös enemmän aikaa kuin vaimojensa kanssa. Anoppi heittäytyy todella avuttomaksi mm. ei kykene muka aukaisemaan itse oveaan joten pojat juoksevat oitis äitinsä luo milloin minkäkin pikkuasian takia ja myös pelkästään vain siksi, että haluavat olla äitinsä seurassa ja mielestäni 3-5 kertaa päivässä äitinsä luona käyminen alkaa olemaan melko tiheää ravaamista, anoppi kun asuu n. kilometrin päässä vanhustentalossa jossa saa myös hoitajilta tarvitsemansa avun.
Molemmat pojat myös on anopin toimesta saatu karttamaan omia vaimojaan ja toisella pojalla vielä pienehköt lapset. Jos anoppini ei saa tarpeeksi huomiota/seuraa (eli vähint. sen 2-3 kertaa päivässä) pistää tää esitykset pystyyn, alkaa esittään marttyyria, heikkoa lähes kuolevaa tai tosi masentunutta sanoen tyyliin "jättäkää vaan mut tänne yksin mitä sitä vanha ja kuoleva ihminen enää mitään tartteekaan ja alkaa vain makaan tekemättä yhtään mitään, vaikka on oikeasti täysin terve, siis anoppini on lähes 90 vuotias ja täysin terve, mutta maailman oikuikkain ja kieroin kun kyse hänen pojistaan tai jostain sellaisesta mitä hän haluaa ja hänen historiaansa todellakin kuuluu myös aikamoista kieroilua sellaisten asioiden suhteen joita on halunnut itsekkäiden syiden johdosta.
Ja jos pojat haluavat olla vaimojensa kanssa välillä eikä hänen seurassaan alkaa tosiaan se avuttomuus esitys. Parhaimmillaan anoppini heittäytyy niin huonoksi, että joutuu sairaalaan ja silloin sitä lasten hyysäämistä ja paikallaoloa vasta tuleekin ja tätähän anoppini haluaakin. Anopillani on muitakin lapsia (tosin asuvat kaukana), mutta nää pojat hän on ottanut työkseen saada itselleen vierelleen ja elämään kanssaan.
Ja mitä kaikkea anoppini sitten touhuaa poikiensa kanssa no hän esim. käy päivittäin lenkillä 2-3 kertaa joskus useamminkin, yksin kun ei lähde joten poikien on vähän pakko tulla kun anoppi ei yksin uskalla, osaa, ei osaa aukaista oveaan ja milloin mitäkin syitä tai heittäytyy makaamaan toimettomana ja syömättä.
Juttelua riittää ja kummasti sitä juttua riittää tuntitolkulla. Kaikkea en tietenkään edes tiedä mitä tekevät kun en näe ja tiedä. Mutta hyvä jos saa miehensä yöllä viereensä nukkumaan, niin paljoa ei anoppi vielä kykene manipuloimaan, että saisi pojat yöksi viereensä nukkumaan.
Tietenki anoppi vihaa poikiensa vaimoja koska hän haluaa omia pojat itselleen omaksi aviomieheksi ilmeisesti, kuulostaa sairaalta, mutta mitä lie anopin sairaassa mielessä liikkukaan kun ei voi hyväksyä, että poikansa ovat naimisissa eivätkä hänen kanssaan yötä päivää.
Kun kävin sairaalassa katsomaasa häntä kun tää esitys oli päällä niin ihmettelen miten muut ei huomannu miten selvää ja vieläpä huonoa se heikkous-esitys oli. Ei lääkärit kyllä mitään vikaa edes löytäny paitsi tietenki kun oli jättänyt syömättä ja juomatta niin sen vuoksi oli jotku arvot miten sattuu, mutta se kun kuului esitykseen ja mikä parasta anoppi sai sillä kertaa taas mitä halusikin.
Pojat luuli siinä sängyn vierellä, että äiti kuolee ja voi vittu sitä esitystä anopilla, pojat istuu siinä sängyn vierellä kuin avonaisen arkun vieressä, tippa silmässä lakkia käsissä pyöritellen eikä uskaltanu paljo edes puhua kun tilaisuus oli kuin muistotilaisuus. Anoppi veti senki kerran täydellisesti olisi saanut varmasti siitä esityksestä Oscarin.
Luultavasti anoppi elää vielä piruuttain todella pitkään hyvästä terveydestään johtuen yli 100-200 vuotiaaksi, mutta oma avioliittoni ainakin saatta sitä ennen kariutua ja sehän anopin tarkoitusk onkin. Tosin myös saatan tai joku hänen lapsistaankin saattaa kuolla ennen häntä koska kaikki lapset jotka ovat 60 ja jokaisella jotain vikoja/sairauksia saattavat kuolla ennen anoppia.
Molemmat pojat myös on anopin toimesta saatu karttamaan omia vaimojaan ja toisella pojalla vielä pienehköt lapset. Jos anoppini ei saa tarpeeksi huomiota/seuraa (eli vähint. sen 2-3 kertaa päivässä) pistää tää esitykset pystyyn, alkaa esittään marttyyria, heikkoa lähes kuolevaa tai tosi masentunutta sanoen tyyliin "jättäkää vaan mut tänne yksin mitä sitä vanha ja kuoleva ihminen enää mitään tartteekaan ja alkaa vain makaan tekemättä yhtään mitään, vaikka on oikeasti täysin terve, siis anoppini on lähes 90 vuotias ja täysin terve, mutta maailman oikuikkain ja kieroin kun kyse hänen pojistaan tai jostain sellaisesta mitä hän haluaa ja hänen historiaansa todellakin kuuluu myös aikamoista kieroilua sellaisten asioiden suhteen joita on halunnut itsekkäiden syiden johdosta.
Ja jos pojat haluavat olla vaimojensa kanssa välillä eikä hänen seurassaan alkaa tosiaan se avuttomuus esitys. Parhaimmillaan anoppini heittäytyy niin huonoksi, että joutuu sairaalaan ja silloin sitä lasten hyysäämistä ja paikallaoloa vasta tuleekin ja tätähän anoppini haluaakin. Anopillani on muitakin lapsia (tosin asuvat kaukana), mutta nää pojat hän on ottanut työkseen saada itselleen vierelleen ja elämään kanssaan.
Ja mitä kaikkea anoppini sitten touhuaa poikiensa kanssa no hän esim. käy päivittäin lenkillä 2-3 kertaa joskus useamminkin, yksin kun ei lähde joten poikien on vähän pakko tulla kun anoppi ei yksin uskalla, osaa, ei osaa aukaista oveaan ja milloin mitäkin syitä tai heittäytyy makaamaan toimettomana ja syömättä.
Juttelua riittää ja kummasti sitä juttua riittää tuntitolkulla. Kaikkea en tietenkään edes tiedä mitä tekevät kun en näe ja tiedä. Mutta hyvä jos saa miehensä yöllä viereensä nukkumaan, niin paljoa ei anoppi vielä kykene manipuloimaan, että saisi pojat yöksi viereensä nukkumaan.
Tietenki anoppi vihaa poikiensa vaimoja koska hän haluaa omia pojat itselleen omaksi aviomieheksi ilmeisesti, kuulostaa sairaalta, mutta mitä lie anopin sairaassa mielessä liikkukaan kun ei voi hyväksyä, että poikansa ovat naimisissa eivätkä hänen kanssaan yötä päivää.
Kun kävin sairaalassa katsomaasa häntä kun tää esitys oli päällä niin ihmettelen miten muut ei huomannu miten selvää ja vieläpä huonoa se heikkous-esitys oli. Ei lääkärit kyllä mitään vikaa edes löytäny paitsi tietenki kun oli jättänyt syömättä ja juomatta niin sen vuoksi oli jotku arvot miten sattuu, mutta se kun kuului esitykseen ja mikä parasta anoppi sai sillä kertaa taas mitä halusikin.
Pojat luuli siinä sängyn vierellä, että äiti kuolee ja voi vittu sitä esitystä anopilla, pojat istuu siinä sängyn vierellä kuin avonaisen arkun vieressä, tippa silmässä lakkia käsissä pyöritellen eikä uskaltanu paljo edes puhua kun tilaisuus oli kuin muistotilaisuus. Anoppi veti senki kerran täydellisesti olisi saanut varmasti siitä esityksestä Oscarin.
Luultavasti anoppi elää vielä piruuttain todella pitkään hyvästä terveydestään johtuen yli 100-200 vuotiaaksi, mutta oma avioliittoni ainakin saatta sitä ennen kariutua ja sehän anopin tarkoitusk onkin. Tosin myös saatan tai joku hänen lapsistaankin saattaa kuolla ennen häntä koska kaikki lapset jotka ovat 60 ja jokaisella jotain vikoja/sairauksia saattavat kuolla ennen anoppia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ehkä sinulla on ongelmia samaistumisen kanssa eikä niinkään anopilla.
Melkein kaiken olen hyväksynyt ja tottakai on normaalia auttaa vanhaa äitiään, mutta huomasit varmaan kirjoituksestani sen kuinka usein siellä äidillä ravataan ja kuinka omistautuneita pojat ovat äidilleen. Itse huomaan niin selvästi silti kuinka anoppini teeskentelee kaiken aikaa. En tiedä sitten onko tuo normaalia vai ei muiden silmissä, mutta itse en näe sitä ainakaan ihan normaalina toimintana kun kyse vanhemmista huolehtiminen ja kaiken lisäksi anoppini ei ole edes huonokuntoinen jopa terveempi kuin minä itse tai lapsensa.
Voi tota kuusaan sakkia.
Tää on niin tyypillistä käytöstä naisilta. Otan osaa. Minä eroaisin noin munattomista äitinsä helmoissa roikkuvista miehistä saman tien.
Minulla poikani vaimona hyvin suorasanainen ja topakka tyttö,
ollaan joskus puhuttu siitä "sukupolvien kuilusta", millä tavoin vanhempi on erilainen - tietää että on heillä perheenä oikeus elää just omaa elämää eikä
anoppi koskaan ole tulemassa kaapinpaikkaa määräämään ja sukuun on oikeus etäisyyttä ottaa jos kuormittavuus nousee liian suureksi.
Jos apua jossain asiassa pystyisin antamaan, teen sen mielelläni. Nykyajan nuorten perheitten elämä on tosi rankkaa pienten lasten äitinä ja isänä
- jos se sitä oli myös vuosikymmeniäkin sitten välillä.
Meillä lapsenlapsetkin tietää että mummulla on viirausvika, silti rakkaita ja ihania
pikkuisia he ovat - kohteliaasti ilmoittavat että osaamme suhtautua sinuun ihan
oikein. Sydämestäni toivon että säästyisivät he kaikki onnettomuuksilta ja katastrofeilta. Mun elämä on aina ollut omin voimin selviytymistä, hyvin tai huonosti, muttei se koskaan heidän ongelmansa tai syynsä saa olla.
Oidipus-kompleksi?
Jos vakava sairastuminen on varjostanut elämää
sukupolvesta toiseen
- toka juttu on raaka väkivaltamaa, joka iankaikkisesti pyrkii "ottamaan luontoa"
pois ihmisistä? Loukkaamalla, satuttamalla, viemällä kaiken tärkeän,
mitä elämässä selviytymiseen tarvitaan? Osa ihmisistä
kieroja kuin korkkiruuvit.
Pian eläkeiässä olevat pojat , siis yli 60, joiden äiti lähes 90. Toisella pojalla pienet lapset.
Aloitus on täyttä fuulaa ja kaikki menevät tosissaan mukaan tuohon soopaan?
Tässä suvussa jokainen on tehnyt ensimmäisen lapsensa vasta kolmekympppisenä ja osa naisista on tehnyt viimeisen lapsensa jopa päälle nelikymppisenä. Tuo anopin toinen poika on 10 v nuoremman naisen kanssa joten lapsia tuli vielä myöhemmälläkin iällä ja ei ne lapset ihan pieniä, mutta alaikäisiä silti.